• desireforthefuture.blogspot.fi

torstai 17. helmikuuta 2011

.. joka olisi salakavalasti ohjaillut minua ja elämääni ?

Ensimmäiseksi kiitän jokaista, joka kommentoi edelliseen postaukseen, ilmoitukseen
uudesta alusta minuna itsenäni. Kun olin antanut itseni ilmi, tuntui kuin raskas paino
olisi pudonnut harteiltani. Minä en enään pelkää, että joku joka ei saisi, löytäisi
blogini. Sillä ei ole enään mitään merkitystä, löytäköön vain, sillä minä en häpeä !


Jälleen kerran takana on yksi niistä päivistä, jolloin vakavaksi diagnosoitu masennus alisti
minut hetkellisesti. Hetkeksi, jona olisin vain tahtonut nukkua pois, lyhennettynä ja yksin-
kertaisesti. Tunnetta ei ole kukaan koskaan pystynyt sanoin täysin kuvaamaan, siksi kukaan
depressiota sairastava ei tunne koskaan kuvailleensa täydellisesti olotilaansa. Ei ole sanaa
kuvamaan sitä olotilaa, johon depressio ( lievä tai vakava ) uhrinsa ajaa. Tunne on tuntematon.
   Tahto kadota, nukkua pois. -Näillä neljällä sanalla kuvailisin sitä hetkellistä olotilaa, mutta
yht'äkkiä revin itseni ylös sängystä ja läpsäisin itseäni kummallekkin poskelle. Nyt saa riittää !
Hetken kuluttua olin taas "normaali itseni" ja siivoamassa asuntoa, jota en edes pidä kotinani.
( Koti on paikka, jossa asun vain itselleni ja itseäni varten, yksin. Vain minä, minä ja minä. )

Sertralin, uusi lääke jota olen niellyt noin viikon ajan. Aluksi aiheutui vain lievää pahoinvointia,
mutta helvetti irtosi vasta muutaman päivän käytön jälkeen, jolloin minuun iski oire, mitä en
ole ennen lääkkeiden takia kokenut, levottomuus. Päivisin tuntuu kuin kävisin ylikierroksilla,
kuin olisin juonut 10 kuppia kahvia. Onneksi tämä kestää vain muutamia tunteja, eikä koko
päivää. Tämä oire saisi kadota näinä alkuviikkoina, sillä en siedä itseäni niin "aktiivisena".
   Ruokahalu on myös kadonnut lääkkeiden aloituksen myötä, mutta tätä en pistä pahitteeksi
jostain syystä ollenkaan. Pysyypä painonhallinta hallinnassa ! Sen suhteen tunnen
onnistuneeni. Paino on pysynyt hallinnassa, kuin myös ruokailut ja ruokaan koskevat himot.
   Olen ennenkin ( 8 ja 9 luokilla ) syönyt samankaltaisia lääkkeitä kuin nyt. Taisivat olla
nimeltään Cipralex ja Seronil, eivätkä kyseiset lääkkeet vaikuttaneet minuun mitenkään,
siksi uuteen lääkitykseeni kohdistuu osaltani suurta epäilyä. Eivätkä lääkärin sanat " Sinun
täytyy olla kärsivällinen, saattaa olla että lääkkeiden vaikutuksen huomaa vasta kesällä. "
nostattaneet yrityksiä positiivisuudesta lääkettä kohtaan prosentin murto-osaakaan. En
muutenkaan pidä tästä epämiellyttävästä naisesta ja tiuskahdin ärtyneenä takaisin jotain
todella itsekeskeistä ja tyhmää. Tottakai lääkkeiden vaikutuksen alkaminen kestää, pitää
vain olla kärsivällinen ( jotain minä minä en ole ), niinkuin lääkäri minulle seuraavaksi totesi.
   SCID 2 -haastattelu alkaa ensiviikolla. Persoonallisuushäiriöt. Suuret odotukset ja pelot.
Mahtaako diagnoosieni joukkoon liittyä vielä yksi häiriö, joka olisi salakavalasti ohjaillut
minua ja elämääni, minun tiedostamattani.
   Olen todella helpottonut, kun saan vihdoin tiedostaa, ettei kaikki tämä johdu depressiosta,
että mukana on paljon muuta ( muut häiriöt ja diagnoosit, traumat ), etten minä ole ( niinkuin
huoltajani on monesti sanonut ) vain masentunut. Olen ottanut tämän kommentin aina
loukkauksena. Miten hän kehtaa sanoa vain masentunut. Hän ei tiedä, millainen helvetti
depressio on ihmiselle, joka on pakotettu alistumaan tämän sairauden voiman alle. Sille
voimalle ei mahda mitään, depressio ottaa kenet haluaa, eikä sen otteesta ole todellakaan
helppoa päästä irti. Minäkään en tule luopumaan depressiosta helpolla, saati se minusta.
   Depressio on syössyt ihmisiä itsemurhaan, miten sitä voi kutsua vain masennukseksi ?!


Perjantaita odotellessa.. Jonka vietän tämän ihanan
pienen, mutta pippurisen tytön kanssa. Tämä kaveri
( en sano ystävä, se on liian voimakas sana minun
suuhuni ), alkoholia, sauna, karaoke, ihanaa seuraa,
keskustelua ja juoruilua. Mitään muuta en tulevalta
perjantailta kaipaa, ja tämän kaiken minä tulen
saamaan. Olen onnen tyttö tänä perjantaina, tulen
elämään hetken elämää, jollaista olen kaivannut jo
monen tuskaisen vuoden ajan. Puhunko jälleen irti-
otosta ? Ehkä, mutta jos irtiottoa odotan, varaudun
pettymykseen, koska sen olen aina odotuksiltani
kokenut. Irtiotto, tahtoisin kokea sen ..
   Tuleva perjantai tulee kuitenkin olemaan jotain
ainutlaatuista, tuntuu siltä. Toivon, että tämä tunne
tulee olemaan aito, että ilta todella olisi jotain, mitä
en ole aikoihin kokenut; irti arjestani. Minä vihaan
arkeani, se olisi terveelle ihmiselle varmasti helvetti.
Minä olen kuitenkin tottunut, ehkä liiankin tottunut
tämän kaltaiseen elämään, että  mietin jo, millaista
tulee olemaan luopuminen siitä, siirtyminen
parempaan elämään ? Vaikeaa ? Uskon niin.

4 kommenttia:

  1. Olet mielettömän kaunis. :)
    Onnea parempaan elämään siirtymisessä,
    vaikeaa se tulee varmasti olemaan mutta uskon että selviydyt.

    VastaaPoista
  2. Pidän uudesta alustasi!
    Olet todella hurmaava ja kuten edellinen kommentin lähettänyt minäkin toivon onnea uudelle elämällesi ja uskon sinun selviytyvän!

    Lisäksi annoin sinulle palkinnon blogissani :)

    VastaaPoista
  3. Oot kyl tosi rohkea.. ja kaunis! :) Mäki toivotan sulle tosi paljon onnea uudelle elämälles ja rohkeutta ja jaksamista eteenkin päin <3

    VastaaPoista