• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

perjantai 25. helmikuuta 2011

Oikea lääkitys ja parempi olotila, kiitos !

Viime postaukseen tulleet kommentit saivat minut miettimään nykyisiä lääkityksiäni,
niiden tarkoituksia ja tehokkuutta.
   Ketipinor on psykoosilääke, miksi sitä on määrätty minulle ? En tosiaan tiedä. Sitä
määrätään skitsofrenian ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön maanisen vaiheen hoitoon,
miksi minä joudun niellä näitä lääkkeitä 75 milligrammaa illassa ? Ajattelin tosiaan ottaa
lääkärin kanssa puheeksi Ketipinortin vaihtamisen toiseen lääkkeeseen. -Miksi ?
Siksi, koska se on periaatekysymys. En tahdo syödä mitä vain lääkkeitä. Minä tahdon
vain nukkua, ei minun tarvitse uniongelmien takia syödä psykoosilääkkeitä, vaikka ne
auttaisivatkin minua saamaan unta ja nukkumaan edes jotenkin > nämä lääkkeet eivät aina
auta aamuyön heräilyihini ( heräilen 03:00 eteenpäin ). Minä syön näitä lääkkeitä vain,
koska haluan nukkua.
   Ilman lääkkeitä tai suurta alkoholimäärää elimistössäni minä en yksinkertaisesti nuku.


Toivon tosiaan, että Sertralin alkaa toimimaan, vaikka minulla onkin huonoja kokemuksia
ja epäilyksiä serotoniini lääkkeistä ( Cipralex ja Seronil ), sillä ne eivät vaikuttaneet minuun 
mitenkään
   Mutta lääke määrättiin minulle kolmeen eri oireeseen; masentuneisuuteenyleistyneeseen 
ahdistuneisuuteen sekä traumaperäisiin stressireaktioihin. Saisivat siis luvan toimia, perkele !

-

Olen yrittänyt ottaa kovin selvää persoonallisuushäiriöiden hoidosta, mutta oman häiriöni
hoidon suhteen pääni lyö tyhjää. Tämä on minun persoonani, tällainen minä olen, vaativa
ennenkaikkea itseäni kohtaan. Raa'asti sanottuna havittelen täydellisyyttä. He, ketkä
eivät ole itse kokeneet samaa, eivät pysty samaistumaan. Sama asia koskee täysin
depressiota; jos et ole sitä kokenut, et voi edes kuvitella sen tuottamaa tuskaa, sitä, mitä 
se aiheuttaa alistetulle ihmismielelle. Vaativa personaallisuushäiriö minussa ilmenee lähinnä
täydellisyyden tavoitteluna, koskien ulkonäköäni, sitä miltä minä näytän. Se on minulle
henkilökohtaisesti selkein ja huomattavin oire liiallisesta vaativuudesta. Yksityiskohdat
ovat niin Saatanan tärkeitä ( monessa muussakin asiyhteydessä, kuin pukeutumisessa ) !!!
Oikeastaan minä havittelen täydellisyyttä kaikessa, nyt kun tarkkaan ajattelee .. Ei
näitä asioita ole joutunut tällä tavalla aiemmin miettimään, kun ne ovat olleet luontaisia.
   Täydellisyyden tavoittelu on kuitenkin varmasti monelle tuttua, laihduttajille varsinkin, 
hehän tahtovat sen " täydellisen vartalon ", tai miksi he sitä itse kuvaavat. Minä en kuitenkaan 
ole samanlainen. Tätä on todella, todella hanakala yrittää selittää .. En osaa, vittu.
   Kuten ( esim. ) anoreksia, kuin myös vaativa persoonallisuushäiriö vaikuttaa jokapäiväiseen 
elämään ja elämiseen, se on kokoajan läsnä stressaamassa, ahdistamassa ja ennen kaikkea 
arvioimassa. - Osa persoonallisuuttani on kehittynyt häiriöksi.

-


Soitto kunnan vuokra-asunto palveluun sai minut toiveikkaaksi tulevan asuntoni suhteen.
Mukava nainen puhelimen toisessa päässä sanoi, että minulla olisi hyvä mahdollisuus 
seuraaviin vapaisiin asuntoihin, kaiken  lisäksi, kun minulla on vaikuttavan sosiaalityöntekijän 
suositus asuntoon. Sanoi, että voisin soittaa hänelle uudestaan ensiviikon loppupuolella, 
että voisimme katsastaa tilanteen asuntojen suhteen uudestaan. Voisin saada oman asunnon 
itselleni jo ennen kesää, ja sekö olisi unelmieni täyttymys. 

   Tahdon turvan. Tahdon itsenäisyyden. Tahdon rauhan. 

( Tahdon oman kodin. )

-

8 kommenttia:

  1. Ketipinor on sinänsä varmaan turvallinen unilääke, kun se ei ole varsinainen unilääke eikä näin aiheuta riippuvuutta -tai näin itse ajattelen. Ja ketipinoria voi syödä pitkäänkin unettomuutta varten, kun varsinaiset unilääkkeet ovat vain lyhyitä jaksoja varten.

    Yritin siis sanoa, että miksi vaihtaa ketipinoria, jos kuitenkin saat sillä unta. Masennuslääkkeet siinä sivussa auttavat sitten mielialaasi.

    VastaaPoista
  2. Pointtina on tosiaan myös periaatekysymys..

    VastaaPoista
  3. Täällä kanssa nukkumisvammainen, jonka unettomuutta ja heräilyä on yritetty hoitaa bentsoilla, Ketipinorilla, Mirtazapinilla, Imovanella ja nyt Tolvonilla.

    Ketipinor aiheutti minulle "aamukooman", eli herääminen kesti n.tunnin silmien avaamisesta, ennen kuin mitään järjellistä pystyi tekemään.

    Parhaiten toimi Imovane niin kauan kuin toimi, Tolvonista ei vielä riittävästi kokemusta, että sen haukkuisin.

    Ihmeellistä on, ettei oikeaa unilääkettä meinaa saada yhdeltäkään psykiatrilta tai muulta tohtorilta...

    VastaaPoista
  4. Neuroleptejä kuten ketipinoria tosiaan käytetään ihan yleisesti krooniseen unettomuuteen. Hyvinä puolina ovat ettei synny toleranssia tai riippuvuutta. Pienillä annoksilla tuosta ei pitäisi olla myöskään suurempia haittavaikutuksia, mutta silti minusta myös tuntuu vähän arvelluttavalta noiden napsiminen.

    Itse kokeilin tuota myös kauan sitten, mutta en silloin kokenut hyväksi. Noita tyrkytettiin taas, että kokeiltaisiin uusiksi, mutta kieltäydyin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä ketipinoriin synytyy riippuvuus. salakavalasti. unilääkkeet on mutta ei anneta ku joka vaivaa ketipinoria.. typerää. ps. viekkarioireet mm kuvotuksen tunnetta, masentuneisuutta ja motorista levottomuutta ja tietty viikkojen mittainen unettomuus ja masentuneisuus.) .. stilnoctin, sonatan ja imovanen vieroitusoireet ja koukkupotentiaali ovat pienempää luokkaa kun ketipinorilla. en tiedä miksi lääkärit ovat asiat sopineet näin nurinkurisesti. :s

      - kokemusta on.

      Poista
  5. Eris, kommenttisi minun kommenttiini tuli minun blogiini, joten vastasin sinne :)

    VastaaPoista
  6. Pitkäaikaisten univaikeuksien hoidossa nukahtamislääkkeet (Imovane) ja unilääkkeet (Tenox, Stilnoct) ovat huonoja ratkaisuja. Nämä lääkkeet aiheuttavat nopeasti riippuvuuden ja niihin kasvaa toleranssi parissa kuukaudessa. Sen jälkeen ne lääkkeet ovat yhtä tyhjän kanssa, mutta riippuvuuden takia niitä saattaa alkaa mennä enemmän. Vaikkei niitä menisikään enempää, tulee niistä päivän aikana jo vieroitusoireita (ahdistus, paniikkikohtaukset).

    Sama ongelma on näissä kuin bentsodiatsepiineissakin siis. Toimivat sellaisille, jotka tarvitsevat joskus pientä apua nukkumiseen, mutta kunnon uniongelmiin auttavat ehkä muutaman päivän.

    Näistä syistä kroonisen unettomuuden hoitoon käytetään neurolepteja (psykoosilääkkeet, esim Ketipinor, Levozin, Zyprexa) ja väsyttäviä masennuslääkkeitä (esim. Mirtazapin, Tolvon, Doxal).

    Itse jouduin vuosia sitten ongelmiin Imovanen kanssa. En tuntenut lääkkeitä ollenkaan ja sain sitä nukkumiseen pahan masennuskauden aikana. Muutaman päivän se toimi kuten pitikin. Sen jälkeen se lakkasi nukuttamasta, mutta siitä tuli hyvä olo. Tietysti jäin koukkuun ja aloin napsia niitä ahdistukseen. Se olisi oma, pitkä tarinansa. Sen jälkeen en ole nukahtamis- ja unilääkkeitä edes halunnut.

    Minulle syötettiin masennusoireisiin hevosannoksella Sertralia ja muita sellaisia, jotka ovat periaatteessa sama lääke eri kauppanimillä. Nukkumiseen söin ensin Doxalia (ei oikein tehonnut) ja sitten Tolvonia, joka toimi hyvin pari vuotta. Sitten Tolvonista tuntui pikkuhiljaa menevän teho ja se vaihdettiin Mirtazapiniin. Olin lukenut kauhutarinoita lihomisesta, mutta itse laihduin 10 kiloa puolen vuoden aikana. Laihtuminen johtui pääasiassa siitä, että Mirtazapin alkoi hiljalleen auttaa ahdistukseeni ja masennukseen. Sitten omasta toiveestani minulla ollut SSRI-lääke pudotettiin pois ja jatkoin pelkällä Mirtazapinilla. Hyvin on toiminut ja nykyisin ahdistus on poissa. Toki silloin ahdistaa, kun tapahtuu jotain, josta on syytäkin ahdistua.

    Tuossa välissä oli sellainen kausi, kun nukuin huonommin ja Mirtazapinin rinnalle laitettiin Ketipinor unta varten. Minulla se ei auttanut nukkumiseen, mutta puudutti tunteita ja turvotti jäseniä. Se vaihdettiin Levoziniin. Sillä nukuin kuin tukki ja pienetkin päiväahdistukset olivat poissa. Ainoa juttu vaan, että ruoka maistui ja hyvin.. Levozin jäi pois ja nyt nukun sillä Mirtazapinilla vain.

    Kerroin tuon kilometristoorin siksi, koska eri lääkkeillä on eri ihmisiin erilainen vaikutus. Yhden apu on toisen helvetti. Tässä vain yhden ihmisen kokemus noista lääkkeistä. Itselläni on epävakaa persoonallisuushäiriö (tai on ollut, psykoterapia ja oikea lääkitys ovat auttaneet paljon). Minulla ei ole kaksisuuntaista, skitsofreniaa eikä taipumusta psykoosiinkaan. Olen syönyt neurolepteja nimenomaan nukkumiseen. Ketipinor on usein ensimmäinen neurolepti, jota kokeillaan, koska sen sivuvaikutukset ovat pienemmät kuin muilla lääkkeillä.

    Voit kysyä lääkäriltäsi, voisiko kokeilla väsyttäviä masennuslääkkeitä nukkumiseen. Jos hyvin käy, ne saattavat myös auttaa oloosi.


    Kate

    VastaaPoista
  7. En ihan allekirjoita Katen tekstiä.

    Stilnoct (tsolpideemi) on kylläkin samankaltainen nukahtamislääke kuin Imovane. Itse söin tsolpideemia 1,5v joka ilta, jonka jälkeen lopetin kyseisen lääkkeen seinään ongelmitta. Tiedän ihmisiä, jotka ovat syöneet pitempäänkin ja silti saaneet tarvitsemansa hyödyn lääkkeestä.

    Bentso johdannaisia nuo Stilnoct ja Imovane ovat, että sikäli niissä on riippuvuusriski olemassa. Siitä huolimatta lääkärit tuntuvat kirjoittavan näitä melko yleisesti huomattavasti pitempiä jaksoja kuin on ohjeistettu ja ainakin itse olen kuullut kyllä todella vähän riippuvuusongelmista näiden kanssa.

    Ei ole tarkoitus hehkuttaa näitä mitenkään, mutta teki vaan mieli kertoa oma kanta ja kokemukset kun Katen teksti oli niin jyrkästi kielteinen. Tosin kuten hänkin mainitsi niin lääkkeiden vaikutukset vaihtelevat huomattavasti ihmisten välillä.

    Mirtatsapiini, Tolvon ym. tosiaan kannattaa kokeilla, etenkin kun muutenkin taustalla on masennusta.

    VastaaPoista