• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Depression painajaismainen piirileikki.

4 päivän ajan lähes kokoaikainen painajaismainen jatkumo. Nämä ovat olleet niitä päiviä,
joiden syynä on se katastrofaalisesti alistava depressio, joka saapui leikkimään elämälläni
kanssani jo monia vuosia sitten.
   Depressio on tahtonut leikkiä kanssani enään harvoin. En edes muista milloin viimeksi se
on tarttunut kädestäni viattomana ja tahtonut minun seuraavan sitä mukaan painajaismaiseen
piirileikkiin. ( Viimeisestä kerrasta on kai melkein vuosi aikaa. )
   Nyt se on kuitenkin tahtonut leikkiä kanssani jo 4 päivän ajan, ilman hengähdystaukoja.
Olen elänyt jo 4 päivän ajan sen riepoteltavana, sen armoilla, sen tuntemattoman olotilan
orjana, ja joka päivä tiedostanut aina uudestaan ja uudestaan. Olotilan, mihin se tulee kerta
toisensa jälkeen johtamaan, ennenkuin koittaa päivä, jolloin depressio päästää jälleen irti
kädestäni, eikä tahdo enään leikkiä kanssani.
   Sana leikki, kuvastaa vakan depression "aaltoa", niinkuin psykiatria niitä minulla nimittää.
Olen aiemminkin kokenut samankaltaisia koettelemuksia, mutta tämä on ollut täysin omaa
luokkaansa, ylempänä kuin kukaan muu käskyjärjestelmässä. Minä en ole mahtanut mitään
ja depressio saa minut ajattelemaan, etten jaksa, edes tahdo taistella sitä vastaan. Mutta
kuitenkin vain lähes kokoaikaisesti. Koko päivää depressio ei jaksa leikkiä kanssani,
näiden "aaltojen" iskiessä minuun.
  Se iskee minuun jopa koulussa. Koskaan dperessio ei ole tehnyt niin, ennenkuin nyt.
- Istuin tyhjällä, hiljaisella käytävällä. Hiljaisuutta säesti paperin rahina kynän kärkeä vasten.
" En jaksa. Tahdon pois. En kestätä tätä, en enää kauaa. Niinkuin ei kukaan muukaan.
Kukaan ei kestäisi tällaista elämää ( loppuun asti ) ilman itsemurhaa. " Ja lopuksi kirjasin
sanat " Miksi depressio, miksi ? " Sitä en tiedä, tuskin kukaan. Se saattoi olla vain
monien asioiden summa, tai yhden asian erotus elämästäni.

" .. ennenkuin koittaa päivä, jolloin depressio päästää jälleen irti kädestäni, eikä tahdo enään
leikkiä kanssani. " Nyt on tämä päivä. 4 päivää elettyä painajaista takana, mutta olen
helpottunut, en olisi kestänyt enään. Oma persoonani ei olisi sietänyt tuota enään; En minä 
saa olla poissa koulusta. Vaativa persoonallisuushäiriöni ei hyväksy sitä. Ei todellakaan,
ei missään, ei missään vitun tapauksessa.

Ja tämän 4 päivän kohtauksen seurauksena uusia lääkkeitä lääkekaappiin, vielä ihan vitun 
kalliita lääkkeitä. Seroquel, lievittämään ahdistusta. Loistavaa, 3. lääke psykiatrian ansioista.
( Vielä myöhemmin lisää psykiatrian polilla käynnistä ja lääkkeiden määräämisen syystä ym. )
Ja nyt minä juon. Jälleen kerran minä hukutan murheeni alkoholin tuomaan ihmeelliseen 
maailmaan ja yritän vain unohtaa mitä olen itselleni ja elämälleni jälleen kerran tehnyt. 

Tunnen olevani täydellinen epäonnistuja. Vaikka se ei ole totta, ei se voi olla ..




5 kommenttia:

  1. Minä pyrin olemaan anonyymi. En tahdo, että ihmiset löytävät minut. mutta olen tehnyt poikkeuksia. olen esimerkiksi eräälle bloggaajalle lähettänyt itsestäni kuvan sähköpostiin.

    jos tahdot, voin tehdä niin. ja tietysti olisi mukava kuulla, että millaisen/millaisia kuvia tahdot.

    VastaaPoista
  2. Liitin kuvan tuohon postaukseen! : >

    VastaaPoista
  3. Seroquel on sama lääke kuin Ketipinor. Molemmissa on vaikuttavana aineena ketiapiini. Niitä vain myydään eri kauppanimillä, kuten esim. Burana ja Ibumax.

    VastaaPoista
  4. Tiedän kyllä, että kyseessä ovat samankaltaiset lääkkeet. Seroquel määrättiin juuri sen takia, että se on pitkävaikutteinen, toisin kuin ketipinor. Se on tärkeä pointti ja syy lääkkeiden määrämiseen minun tapauksessani.

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoista. Aina sitä sitten vanhakin oppii uutta! :)

    VastaaPoista