• desireforthefuture.blogspot.fi

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Mahdottoman tavoittelu.

Espanjan matka tuntui pitkään olevan kaukana kaukaisuudessa, mutta tänään heräsin
krapulaiseen todellisuuteen ja pahoinvoivana käsitin lähteväni matkaan huomenna.

Paikka, jossa minua ei tunne kukaan. Maa, jossa kukaan ei tiedä kuka minä olen. 
Minä olen kaikille ja kaikelle tuntematon. Ja siellä minä tunnen olevani enemmän
kotona kuin täällä. Siellä minä voin hymyillä, eikä kukaan tiedä minun valehtelevan.






Enemmän kuin muuta, toivon loman onnistuvan. Ilman lääkkeitä ( kiitos.. ).
Toivon pystyväni nauttimaan hetkistä, hymyilemään aidosti, iloitsemaan
siitä, mitä minulla on ja mitä minä olen saanut. Ihana ja lämmin tunne,
tieto siitä, etten ole yksin ( niinkuin en ole koskaan ollutkaan.. ).

Jos tavoittelisin irtiottoa, tavoittelisin mahdotonta. Olen hylännyt odotukseni 
hetkeen, jossa kaikki murheet olisivat unohdettu, jossa kaikki olisi hyvin ja minä 
hymyilisin aidosti, olisin onnellinen. - Sydäntäni kirpaisi kirjoittaa tuo lause.
En muista milloin viimeksi olisin kokenut olevani oikeasti onnellinen. Siitä on
kauan aikaa, todella, todella kauan aikaa. Niin kauan, etten muista miltä se
tuntuu. Tahtoisin muistaa, toivoisin muistavani. Espanjassa on mahdollisuuteni.


Rakkaat, 
tulen takaisin viikon kuluttua.

1 kommentti:

  1. Toivotaan et sun matka menee hyvin, ja voit olla oikeesti ja valehtelematta onnellinen! <3

    VastaaPoista