• desireforthefuture.blogspot.fi

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Elämäni ei ole läpeensä paskassa kahlaamista, ei todellakaan.


Liian paljon on tapahtunut liian lyhyessa ajassa. Kaikki tuntuu olevan sekasortoista. Vihaan tätä,
vihaan ihmissuhde onglemia, vaikka tätä voisi kutsua jo draamaksi, kriisiksi. Kaikki on solmussa, 
kaikki minulle tärkeimmät ja läheisimmät ihmissuhteeni ovat vaakalaudalla. Vittumaista kun ei tiedä, 
mitä pitäisi tehdä. En siedä tätä, kun sydän ja aivot käskevät ja tahtovat eri asioita. Pitäisi kuunnella 
sydäntään, mutta ajatella  järkevästi. Jumalauta, miten minä aina saan itselleni niin tärkeät asiat tuhon 
armoille .. Eniten minua satuttaa, etten voin pelastaa heitä kaikkia, minun on tehtävä uhrauksia. Enkä 
minä tahdo satuttaa ketään. Nyt olen ajautunut elämäntilanteeseen, että minun on pakko. Tämä on 
kamalaa. Vittu minä en tiedä mitä tehdä. Minua ahdistaa. Omat itsekkäät ja pettävät tekoni ovat 
johtaneet tähän tilanteeseen. Tekojeni takia vihaan itseäni. En tahtoisi satuttaa, mutta aina minä vain
puukotan ja vielä kierrän veistä haavasta. Eniten minua vituttaa tämä, etten tiedä mitä pitäisi tehdä.
" Alamäen jälkeen tulee aina ylämäki, elämässä täytyy ottaa riskejä, elämässä täytyy osata luopua. "
Onko minun pakko valita ? Onko minun jumalauta pakko valita ..
   Olen lukossa. En tiedä mitä tehdä. Yritän selvittää näitä ajatuksieni solmuja, mutta ne kietoutuvat
vain tiukempaan umpisolmuun. Mutta .. Aikahan parantaa aina kaiken, eikö niin ? Aika helpottaa,
eikö niin ? Kuluisipa aika nopeammin. Tahdon tämän olevan jo ohi.

En tunne saavani mitään aikaiseksi. Olen laiska, tyhmä ja saamaton. Koulu ei suju, saatan joutua
jäämään tuohon haisevaan vanhaan ammattiopistoon vielä neljänneksi vuodeksi. Kotona yritän tehdä
parhaani, mutta en koe senkään olevan tarpeeksi ja niin minun on annettu ymmärtää, että minulta
odotetaan paljon enemmän, vaikka tilanteeni on mitä on. Mutta eihän sen talon katon alla kukaan
tiedä, millainen vointini todellisuudessa on. Vaikka heidän pitäisi tietää, vaikka minun pitäisi pystyä
kertomaan rakkaalle sijaisäidilleni .. En vain kykene, en vielä.




Yritän kuitenkin sanella itselleni, ettei kaikki ole niin huonosti, miltä tuntuu tai vaikuttaa. Elämäni 
ei ole läpeensä paskassa kahlaamista, ei todellakaan. Minulla voisi mennä paljon huonomminkin,
tiedän sen, mutta joskus vain yksi tietty ongelma henkilökohtaisen elämän uumenissa saa olotilani
järkkymään pahanpäiväisesti. Mutta eihän mikään ole ikuista, ei edes henkinen pahoinvointi tai
ahdistus, vaikka loputtomiin kestäviltä ne joskus tuntuvatkin. Kyllä elämän solmut vielä joskus
aukeavat ja ylämäki nousee jälleen eteeni jyrkän alamäen jälkeen. Elämässä on yhtä paljon ylä ja
alamäkiä, toisen jälkeen tulee aina toinen. Se on totuus. Tahdon uskoa näin ja niin minä uskon,
koska näin on aina ennenkin tapahtunut, että alamäen jälkeen elämäni lähtee jälleen ylämäkeen.

Minun pitäisi ottaa yhteyttä eri terapeutteihin .. *Huoh.* En vain saa aikaiseksi. Laiska minä ..

 


Seuraan muutamaa laihdutusblogia. Nämä blogit ovat niitä, joiden pitäjät oikeasti tahtovat laihtua,
joiden oikeasti tarvitsee hieman tai enemmän vähentää painoaan, laskea vaa'an näyttämää lukua.
Nämä bloggaajat ovat upeita taistelijoita. Kyllä he vielä joskus onnistuvat. He ansaitsevat sen
onnistumisen tunteen, kun vaa'an näyttämä luku on vihdoin saatu terveellisiin lukemiin.
   Minua kuitenkin hämmentää kovin. Miksi minun painoni laskee ( joskus jopa hälyttävästi ),
vaikka en tiedostetusti laihdutakkaan ? Pyrin syömään mahd. terveellisesti ( vaikkakin epä-
säännöllisesti ) ja harrastan liikuntaa ( vaikkakin epäsäännöllisesti ), tahdon pitää painoni kurissa,
olen kuin painonvartija. En tosiaan tiedostetusti laihduta tai edes tahtoisi painoni olevan tästä
vähemmän, mutta paino vain tippuu. Joskus jojomaisesti, mutta vähitellen vaa'an luku pienenee.

Kun psykiatrini tarkasti painoni, olivat hänen sanansa ankaran varoittavia " Sä et saa laihtua tästä painosta enään yhtään. Et yhtään. Enään kilo niin oot alipainon puolella. Älä laihdu enään. " Mutta minkäs minä sille voin, jos painoni putoaa tahtomattani ? Kaiken lisäksi painoni on jo nyt alipainon puolella. Ei tästä minulle kuitenkaan ole koitunut minkäänlaisia ongelmia. Minä voin hyvin. Se on totuus. Mutta entä jos tahtomattani laihdun liikaa .. ?




Antaisin tämän jollekkin näistä upeista bloggaaja laihduttajista jos vain voisin. En minä tällä, mitä
tämä nyt onkaan, mitään tee.. Jos tätä ei olisi, ylläpitäisin painonhallintaa paremmin kuin nyt ja
liikkuisin enemmän ja söisin terveellisemmin. Onko tämä sitten vain loistavaa aineen vaihduntaa ?
Olkoon mitä on, lahjoittaisin tämän jollekkin, joka sitä oikeasti tarvitsee. Jollekkin, joka oikeasti
taistelee painonsa kanssa. Painon, jonka on terveydellisyyden takia laskettava .. *Huoh.*

-


Millaista se on, millainen se tunne on, kun kokee kaiken olevan huonosti. Minä näin unta siitä.
Mikään, ei yksinkertaisesti mikään ollut hyvin. Ja se oli kamalaa. Näin unia elokuvista, joita
pelkään. Koin, miten ne olisivat tapahtuneet minun elämässäni. Se oli pelottavaa. Minä en
uskalla enään nukahtaa, en uskalla sulkea silmiäni .. Tuntemukseni olivat toivottomia, tahdoin
vain kaiken loppuvan, nyt, heti.

Otan lääkkeitäni lukitusta kaapista. Kaappi on ruosteinen. En saa niitä pieniä pillereitä
pysymään kädessäni, vaan ne putoilevat pitkin lattiaa ja likaantuvat, tai hukkuvat viemäriin.
Minun on pakko saada otettua lääkkeeni, mutta en saa niitä otettua, ne tippuvat vapisevista
käsistäni jatkuvasti ..

Olen kirkossa. Olen kiukkuinen ja minua vituttaa. Kädessäni on jokin kello, kuin lehmänkello,
mutta ei sinne päinkään. Lähdin ulos kirkosta. Perässäni käveli mies, jolle tiuskin, joka sai minut
vain entistä ärtyneemmäksi.  Hän oli koko elämäni ajan vaatinut minua ryhtymään kirkon työn-
tekijäksi. Minun oli pitänyt viettää lähes jokainen päivä kirkossa vaikka vihasin sitä. Minä voin
pahoin ja huusin sille miehelle. Huusin hautausmaalla kuinka vihaan kirkkoa, kaikkia niitä valheita
joita ihmisille syötetään ..

Olen edelleen hautausmaalla. Olen menossa valkeaan suureen taloon, joka sijaitsee hautausmaan
keskellä. Astelen hitaasti talon tyhjän ja kuivuneen pihamaan halki. Kuljen takaperin. Räpyttelen
silmiäni niin, että alan nähdä harhoja. Olin nähnyt samanlaisia harhoja ennenkin. Näin, että hautaus-
maan hautakivien takaa nousi kuin sumuisia miehiä, sumu oli vihertävän sinistä. Tiesin, että ne
miehet olivat vain harhoja, mutta tästä huolimatta minua pelotti. Ne lähestyivät minua hiljaa ja
uhaten minua. Herään. Katson kelloa, se on tasan 02:22. Yritin nukahtaa uudestaan. Avaan silmäni.
Sydämeni hakkaa rinnassani, huoneeni pimeys tuntuu painostavalta ja tuskaiselta. En uskalla sulkea
silmiäni heti uudestaan, joten kello kertoi olevansa 02:32. Huvittavaa, vain 10 minuuttia ja kerkeän
nähdä, kokea ja tuntea ties mitä. Se oli kamalaa, jälleen kerran uneni olivat jotain niin helvetillisen
kamalaa. Tänä yönä ne olivat niitä unia, jotka eivät tahtoneet antaa minun nukkua. Itseasiassa, nyt
kun kirjoitan tätä tekstiä, kello on 02:41. Minä en vain pysty nukkumaan, en ainakaan vielä ..

- Mutta kyllä minä lopulta nukahdin jälleen.

-


Viikonloppu oli elämisen arvoinen ja alkoholipainotteinen.
Se sisälsi niin ilon täytteisiä ihania hetkiä, kuten myös niitä, joiden
aikana olisin vain tahtonut vain kävelllä pois, enkä enään koskaan palata.
Hetkittäin minä tosiaan olin ihan pihalla !


Nyt on muuten koettu se, että lääkitykseni ei todellakaan sovi alkoholin kanssa. En ole 
uskaltanut ottaa lääkkeitäni ikinä niinä iltoina, joina olen päättänyt nauttia enemmän kuin 
yhden pullon olutta. 5 tuoppia olutta ja iltalääkkeeni eivät todellakaan sovi yhteen. Ilta oli 
muuten loistokas, mutta yht'äkkiä tunsin pakonomaista tarvetta oksentaa. Siinä sitä sitten 
oltiin, sormet kurkkuun ja menoksi ! Kun olin saanut kaiken ulos, sammuin. Ja nukuin
yli 12 tuntia. Hämmentävää. En ota lääkkeitäni enään koskaan iltana, joina juon enemmän ..

-


Innokas auton vanteiden jynssääjä .. ? .. 
.. YEAH, IT'S ME BABY ! 
Ja tottakai olut palkalla .. ♥


video

Ja loppuun vielä video, olkaahyvä, rakkaani ..

7 kommenttia:

  1. Sä meikkaat niin ihanasti. <3 Osaisinpa mäkin tehdä smokey eye meikin ilman että näytän siltä kuin olisin saanut iskun molempiin silmiin. 8)

    VastaaPoista
  2. Oi, kiitos Ninka ! Olen monesti kuullut kehuja "taidoistani" meikata, mutta empä itse pidä meikkauksiani taidon näytteinä.. Kiva kuitenkin että miellyttää ja näyttää muiden mielestä hyvältä.. :')

    VastaaPoista
  3. Kiitos <3

    Joo, se luomiväri maksoi jotain 7-8euroa, joten ei todellakaan pahahinta. Se oli sen kaupan viimeinen luomivärisetti.. muutkin on tajunnut ostaa kunnon setin luomivärejä edullisesti. :D
    Meikaat tosi kauniisti muuten. =)

    VastaaPoista
  4. Kai monilla ihmisillä menee laihuus terveyden edelle.
    Onhan se aika kieroutunut ajatustapa :/

    VastaaPoista
  5. tuu meille pesee mun pasHanen pyörä, ostan sulle kossu pullon ;)
    Ja kiitos <3

    VastaaPoista
  6. Just niin! Miehet on niin sikoja. Itellä ois tossa tilanteessa palanu päreet varmaan lopullisesti ja olisin alkanut riehumaan.

    VastaaPoista
  7. Noora linnea,
    mielelläni, kiitos ! ;)

    VastaaPoista