• desireforthefuture.blogspot.fi

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Amfetamiinia, tanssilattioita ja kielisuudelmia naisen kanssa.


Helsingin yö, Helsingin klubit, nimet portsarien listoissa, V.I.P., naiset, miehet, tanssilattia, strippitangot ja stripparit, takahuoneet, huumeet, alkoholi ..  Suoraan sanottuna; Jumalauta mikä perjantai ilta/yö/aamu/päivä ! En ole koskaan kokenut vastaavaa. Valvoin perjantai aamusta sunnuntai aamuyöhön. Minua ei väsyttänyt. En kyennyt syömään tuona aikana. Elin siis yli 40 tuntia tuntematta nälkää saati tarvetta syödä. Pystyin vain ja ainoastaan juomaan. Pupillini olivat laajentuneina lähes tämän 40 tuntia, eikä pulssini tahtonut tasaantua.  Piri tosiaan toimi. Seura turvallista ja tietoista, joten kaikki oli hyvin. Aika jonka elin, oli helvetillisen ihanaa. Kaikkea pitää kokeilla. En ole kai koskaan ennen elänyt niin vapautunutta ja ahdistuneisuudesta vapaata iltaa.



;asdf;s .. Olen jokseenkin hämmentynyt. Viikonlopun aikana tapahtui niin paljon, niin jumalattoman paljon. Oikeastaan lauantai ilta - sunnuntai aamuyön aikana tapahtui. Elin vielä tuona aikana laskuissa, niin alkoholista kuin piristä. Mutta minä itkin Hra. M 'n takia, meidän takiamme, itseäni takia. En muista, milloin viimeksi olen kuullut asioita puhuttavan vasten kasvojani niin kylmän suoraan. En muista milloin viimeksi olisin itse puhunut toiselle niin helvetillisen suoraan. Olemme puoli vuotta eläneet epävarmuudessa, nyt kaikki oli annettava ilmi, kaikki oli sanottava, totuus oli tuotava julki. Ja me molemmat itkimme. Meihin molempiin sattui. Kumpikaan meistä ei haluaisi satuttaa toista, mutta meidän on pakko. Kumpaakin sattuu, kun satuttaa toista.
   Mutta minä olen herkillä, minä olen pettynyt ja loukattu, minä en ansaitse sympatiaa. Niin psykologi oli hänelle sanonut. Hänen ei pitäisi antaa minulle minkäänlaista sympatiaa, hänen pitäisi jättää minut taakseen ja antaa olla. Miksi hän ei tee sitä ? " En mä tahdo. " Tämän jälkeen totesin hänen olevan tyhmä. Minä en tule enään olemaan hänen, miksi hän tahtoo pitää minusta huolta ? " Koska sä olet pitäny musta huolta. "

Toisaalta omaan huojentuneen tuntemuksen. Kaikki on sanottu, mitään ei tarvitse enään pelätä. Helpottavaa, sillä vihaan salailua ja sen miettimistä, mitä sanoisin satuttamatta toista, kierrellen totuutta, sanoen lopulta jotain, mikä ei ole täysin totta. Olen ok, hän on ok, me olemme ok. Ihanaa, että kaikki on hyvin tapahtuneenkin jälkeen. Yleensä tällaisen jälkeen minut on jätetty yksin, mutta ei tällä kertaa ja olen siitä helpottunut ja kiitollinen. Minusta pidetään huolta.


Olen nyt siis hakemassa omaa asuntoa. En tiedä, milloin saan tietoa asunnosta, saati milloin pääsisin muuttamaan. Joudun vain odottamaan ( ja minä vihaan odottamista ). (Sijais)äitini on jo jokseenkin leppynyt eikä ole enään niin syyttelevä ja tympeä minua kohtaan. Hän on nähtävästi vihdoinkin ymmärtänyt, etten tule enään toimeen hänen taloudessaan, vaan haluan pois. Hän itsekkin kysyi, milloin tulisin takaisin kotiin, mutta totesi, että ymmärtää kyllä jos en tahdo tulla takaisin. Enkä minä tahdo. Ongelma on vain se, että missä minä asun, jos en hänen luonaan, kotonani. En voi punkata jatkuvasti M 'n luona, tämähän olisi tunkeilevaa .. Vaikka hän tahtookin pitää minusta huolta, en tahdo olla vaivaksi. Yritän kuitenkin tehdä mahdollisimman paljon. Minä siivoan, pesen pyykkiä, tiskaan, teen ruokaa .. Tänään siivosin hänen huoneensa ( teemana kaatopaikka ) läpikotaisin, imuroin, pyyhin pölyt yms. 

- Mutta nyt minä elän päivä kerrallaa. En huolehdi liikaa, en ajattele liikaa.

-

Pimeä ja huone ja tietokoneen silmät siristämään saava näytön valo. Seuraan jo toista tuntia vanhaa keskutelua homoilta ja ymmärsin erään asian. Sen, että miksi viihdyn paremmin mies puolisten ihmisten seurassa, kuin naispuolisten ? Ehkä juuri siksi, koska koin koulussa syrjintää siitä, että tulin kaapista ulos, että olen bi- seksuaali. Uskon tämän olevan osasyy. En tietenkään voi olla 100% varma, mutta uskon tämän vaikuttavan nykyiseen minuuteeni ja siihen, miksi yksinkertaisesti hakeudun miespuolisten seuraan. He eivät tuomitse minua bi- seksuaalisuudestani toisin kuin yläaste kaverini ( naispuoliset ), jotka jättivät minut ja eristivät minut ulkopuolelle, koska pelkäsivät minua. Menetin parhaan ystäväni sen takia, että tulin kaapista ulos, menetin monia kaveri suhteita vain siksi koska uskalsin vihdoin olla mitä olen. Menetin naispuoliset parhaat ystäväni siksi, koska he ( esimerkiksi ) pelkäsivät sitä, että yrittäisin pokata heitä, lähenellä tms.

Tämän homoillan keskustelun suhteen itselläni on paljon mielipiteitä, päässäni on monia ajatuksia sen suhteen, mitä esimerkiksi Kenneth Liukkonen, Päivi Räsänen ja Mr. Gay Finland 2010 sanovat, mutta antaa niiden olla. Vihaan homofobiaa, se on perseestä. Päivi Räsänen on mielestäni perseestä. Sateenkaari perheet ovat ihan vitun jees. Lapsi ansaitsee perheen, ei lapsen tarvitse asua laitoksessa tai lastenkodissa siksi, koska olisi mahdollista saada vain esimerkiksi kaksi isää ja koti. Tämä on väärin, niin jumalattoman väärin. Lapsi ei voi saada perhettä, rakastavia vanhempia vain siksi, koska vanhempina ei ole nainen ja mies, vaan homopari, nainen ja nainen tai mies ja mies. Oikeasti ?

-


 Huuhdon huikalla makusi suustani, kerron ulvoen kuulle kaipuustani, 
kusen illalla viemäriin muistoni susta ja jatkan mihin eilen jäin. 

1 kommentti:

  1. Yritän ajatella posiviitisemmin, täytyy jaksaa vaan. Kiitos ja paljon voimia sulle ♥

    Mä vihaan ihmisiä, joilla on mitään homoja vastaan. Minun yksi parhaista ystävistäni paljasti yläasteella olevansa lesbo, ei mun mielessä koskaan käynyt sitä hylätä, ei se ihmistä mitenkään muuta.

    VastaaPoista