• desireforthefuture.blogspot.fi

torstai 23. kesäkuuta 2011

En jaksa pelätä enään.

Uusi ulkoasu, mitä pidätte ? Anteeksi siitä, että ulkoasu vaihtuu yleisesti ottaen aika tiuhaan tahtiin, mutta olen luonteeltani helposti kyllästyvä ja vaativa (joka johtunee jopa blogin ulkoasuun liittyen vaativasta persoonallisuushäiriöstä). * Pst *, toisen blogini osoite muuttui ulkoasun myötä, joten ilmoitan tässä uuden osoitteen, vaikka löytyyhän se myös gadgetista. http://girllikeawolf.blogspot.com/ ->
   - Miksi hämähäkkejä ? Koska niitä minä kammoksun ja pelkään. Arakhnofobia on ollut osa elämääni niin kauan kuin muistan. Huvittava muisto tähän, siis arakhnofobiaan, liittyen on se, kun suihkussa ollessani näin lattialla hämähäkin, ja juoksin pois suihkuhuoneesta (tietenkin) alasti, huutaen ja kiroten hämähäkkiä. Ei siinä muuten mitään, mutta olihan meillä silloin vieraita kylässä ja tottakai minä juoksin talon yleisiin tiloihin asti. Koulun vessastakin olen juossut ulos housut nilkoissa vain siksi, koska minä ja hämähäkki emme yksinkertaisesti mahtuneet samaan huoneeseen, etenkään siihen astaaseen vessaan. On kyllä hävettänyt, mutta minkä peloilleen voi.. ?
   Minulta on monesti kysytty, mitä pelkään. Olen aina ensimmäiseksi todennut hämähäkit inhon ja pelon kohteiksi. Eräänä päivänä kuitenkin tajusin, mitä pelkään enemmän kuin hämähäkkejä. Kellareita. Kellariin vieviä portaita. Kaarevia portaita, jotka vievät alas, talon ja maan alle pimeään. Nytkin sain kylmiä väreitä. Tajusin tämän eräänä iltana kaverini luona, kun hän avasi oven, jota en ollut aiemmin huomannut edes olleen sillä käytävällä, ja hänen eteensä avartui rappukäytävä, joka kaartui alas oikealle pimeään. Pelästyin totaalisesti. Peräännyin monta askelta enkä suostunut tulemaan lähemmäs. Puistattava muisto. Muutenkin rappuset saavat minussa aikaan kummallisen tunteen. En tiedä mistä tämä johtuu .. Ehkä siitä, että lapsuuden kodissani (jossa jouduin kestämään vanhempien alkoholismia ja seuraavan heidän väkivaltaisuuttaan joka koski myös minua) oli neljä kerrosta, eli kolmet rappuset .. Muistaakseni askelmia oli yhteensä 39.
   Rappu- ja hämähäkki kammon lisäksi omaan myös jonkinlaisen järvi- sekä uimiskammon. Minä en ui, ja saan kylmiä väreitä kun katsonkin järveen ja sen pohjaan laiturilta. Pelästyn ja menen paniikkiin, jos joku yrittää esim. tönäistä minut järveen. Inhoan vettä, inhoan uimista. Ennen kaikkea järvessä uimista. * Hrr. *




   - Onko teillä jonkinlaisia fobioita/pelkoja ? 

-


Hiustyylini on jälleen muuttunut, mutta ei paljoa. Kaljut ovat muuttuneet sängiksi, 
ja oikean ohimon siiliä koristaa ( myös kuvassa näkyvät ) kaljut viivat. 
Pidän niistä todella paljon. Hiukseni ovat nyt lyhyemmät kuin moneen vuoteen, 
mutta tällainen "lesbofleda" -kuten kampaajani saneli, on mieleeni. Mitäs tykkäätte ? 

-

" Ei tästä oo mihinkään. " Ja hän hinkkasi tylsää veistä ranteeseensa.
Katseeni oli säälivä ja katkera. Minähän olen tehnyt tuota niin kauan kuin muistan.
" Ai ei ole ? " Otin veitsen hänen kädestään, kokeilin hennolla otteella, mutta ei.
Painoin hieman enemmän ja avohaava ammotti ranteessani.
" Sähän sanoit ettei siitä oo mihinkään ja annoit mun kokeilla ! "

Älä pelleile kanssani, Hra. M,


kun nilkkani on kerran näyttänyt tältä.

-

video

Leikimme M 'n kissan kanssa.. :3

-

Minä en tahdo mennä takaisin (sijais)äitini luo. En tahdo enään mennä takaisin kotiin. Ajattelin ensin, että olisin poissa vain jonkin aikaa, sen aikaa että selvitän ajatuksiani.. Mutta nyt kun olen selvittänyt ajatuksia ja tuntemuksiani, en tahdo enään mennä takaisin. En tahdo enään sietää sitä tuskaisuutta ja ahdistusta, josta kärsin siinä talossa päivittäin. Kun olen ollut yli viikon poissa kotoa, ymmärrän kuinka paljon parempi laatuista elämäni on, kun olen muualla. Siksi aion nyt muuttaa pois, siis kokonaan omilleni. Yksinkertaisesti en vain voi enäänn elää siinä taloudessa, niiden ihmisten kanssa. Ei minun ole järkeä asua talossa, jossa en voi hyvin, jossa ihmiset eivät minun takiani voi hyvin. Minulle on parempi muuttaa pois, sitä mieltä on myös (sijais)äitini. Minä en voi kotona enään hyvin, eivätkä voi muutkaan minun takiani. Niin sanoi (sijais)äitinikin. 
   Torstai aamuna raahauduin jo yhdeksäksi sosiaalitoimistoon tapaamaan psykiatriani ja sosiaalityöntekijää. Meidän on tarkoitus keskustella nykyisestä tilanteestani, siitä milloin ja minne minä muutan. Minä tahdon omilleni mahdollisimman nopeasti. Tällä hetkellä en voi muuta, kuin punkata M 'n luona, kun kotiin en voi mennä. En halua, enkä uskalla. Tämä on väliaikaista ja tahdon tämän olevan pian ohi.
   

Sosiaalitoimistossa on aina niin tunkkainen haju. Onneksi psykiatrini istui vieressäni, omaten suloisen hyvän hajuveden tuoksun. Kerrankin säästyin päänsäryltä. Inhoan sosiaalitoimistoa ja inhoan sitä paikkaa, minne minut sieltä lähetettiin, työvoimatoimistoa. Hyi saatana. Työntekijät, joista suurin osa on naisia, tuntuvat omaavan saavillisen hiekkaa pillussaan. Minä tulin ilmoittautumaan työ hakijaksi vain siksi, jotta minulla olisi mahdollisuus saada toimeentulotukea. Ei, en asu vakituisesti missään. Ei, en ole koskaan tehnyt saati hakenut töitä. Kyllä, minä tarvitsen rahaa. Ei siitä tarvitse alkaa piikittelemään, etten ole koskaan aiemmin hakenut töitä. En minä niitä nytkään tule saamaan, vaikka hakijaksi ilmoittauduin. Toimeentulotuen saamiseen nyt vain vaaditaan se, että on ilmoittautunut työn hakijaksi. Joten lopeta se vinoilu sinä ruma haahka. 

En tule saamaan omaa asuntoa vielä pitkään aikaan. Siksi tilanne on vittumainen. En tiedä, kuinka kauan tulen asumaan täällä, tai tulenko edes asumaan täällä siihen asti, kunnes oman asunnon saan. (Sijais)äitini luo minä en tahdo mennä, joten näillä näkymin asun M 'n ja hänen perheensä luona niin kauan, kunnes saan oman asunnon. En tahdo olla vaivaksi, joten alan maksamaan vuokraa tästä kaikesta. Minä siivoan, tiskaan, pyykkään, teen ruokaa ja maksan vuokraa. Eikö se ole ihan ok ? En ainakaan tunne itseäni täysin turhaksi tässä taloudessa. Talossa asuu kuitenkin vain miehiä, joten ei kai naisen kosketuksesta täällä mitään haittaakaan ole .. ? (;

- Kyllä tämä tästä, kaikki aikanaan.


.. ♥ !

Minulla on elämässäni kaksi ihanaa ihmistä. Sellaista, jotka ovat luonani, tapahtui mitä tahansa. He ovat näyttäneet sen, he ovat sanoneet sen, he ovat osoittaneet sen. Enkä minä tahdo koskaan menettää heitä. ( Toisaalta, heidän menettämisensä on heidän sanomansa mukaan lähestulkoon täysi mahdottomuus. ) Paljon puhuttu M ja vähän puhuttu J, mystinen hevimies, mustan moottoripyörän kuski. Rakkaani, tällä hetkellä tärkeimpäni. En olisi tässä ilman heitä. En tahdo edes kuvitella, millaista olisi, jos näitä kahta ihmistä ei olisi, jos he vain katoaisivat, lähtisivät luotani. Olen heille kiitollinen, niin jumalattoman kiitollinen. He pitävät minusta huolta, tukevat ja auttavat, pyyhkivät kyyneleeni ja saavat hymyilemään. He ovat oikeita, todellisia ystäviä.

4 kommenttia:

  1. Missä sinun on hyvä olla? Missä sinun on viimeksi ollut hyvä olla?

    Onneksi sun elämässä on ihmisiä, jotka välittävät susta lujasti.

    VastaaPoista
  2. Mä pelkään tosi monia juttuja kuten jauhomatoja ja valkosia toukkia, klovneja, esiintymistä (vaikka puheen pitäminen), rappusien alasmeno jne..

    VastaaPoista
  3. Leena,
    Kaikki ötökät ovat ällöjä, mutta niitä kohtaan en sentään tunne pelkoa.. Siskoni omaa myös fobian klovneja kohtaan, ei suostu mennä lähellekkään, meinaa saada totaalisen itkupotkuraivarin.. ( Ihan kuin minä rappusten suhteen )

    Tuuli,
    Minun on hyvä olla paikassa, jossa tunnen olevani kuin kotonani. Voin hyvin paikassa, jonne minut otetaan avosylin vastaan, jossa minusta pidetään ja tahdotaan pitää huolta. Mutta toisaalta voisin hyvin omassa yksityisyydessäni, eli omassa asunnossani. Olen huomannut, kuinka hyvin viihdyn yksin kotiaskareiden ja ruuanlaiton kanssa. :)
    Viimeksi minun on ollut hyvä olla .. En edes muista missä. En vain muista.

    Olen kiitollinen siitä, että omaan tällasia ihmisiä elämässäni, jotka välittävät.

    Kiitos ♥

    VastaaPoista
  4. Minä pelkään helvetistä kuulemista. Siksi juhannuksenakin pyysin vaihtamaan biisiä, kun alkoi ahdistamaan. Mutta vähemmän, siinä sylissä oli turvallista olla. Ja kyllä, suloista hetkittäin, mutta minä en vieläkään tiedä mitään. Mutta yksikään neljästä vieressä nukutusta yöstä ei kaduta.

    Kiitos ihana.

    VastaaPoista