• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

torstai 16. kesäkuuta 2011

Kotoa lähtö, uusi alku ja uusi koti.

Ei voi muuta todeta kuin että huhhuh. Vittumainen, tuskastuttava ja jaksamaton tapaaminen (sijais)äitini ja sosiaalityöntekijän kanssa, jota kutsun in real life paarmaksi, on vihdoinkin ohi. Puolitoista tuntia istuin nahkaisella sohvatuolilla silmieni seistessä päässäni väsymyksestä, kuunnellen sen epämiellyttävän paarmaan ja (sijais)äitini puhetta. He kävivät lähes koko keskustelun läpi keskenään, sillä minä en yksinkertaisesti jaksanut sanoa mitään. Minä en halunnut, en uskaltanut enään väittää hänelle vastaan, sillä siitä olisi seurannut vain lisää harmeja. Vähän väliä minä vain nyökkäsin, hymähdin tai kohautin olkiani kun katseensa siirtyivät minuun odottaen, että sanoisin jotain. Minä tiedän asioiden oikean laidan, joten en jaksanut alkaa väittämään vastaan tai sanelemaan sanoja, jotka ovat olleet ja ovat varmasti edelleen myrkkyä (sijais)äitini korville.

Keskustelun lopputulos ?                                                    - Minä muutan omilleni. 
Minä en jaksa, kestä enkä siedä tätä enään, kuten ei myöskään (sijais)äitini. Niinkuin hän itse sanoi, hän ei hyväksy käytöstäni. Hän hyväksyy minut, muttei sitä miten käyttäydyn. Ja olen kovin pahoillani siitä, millainen olen. En kuitenkaan kykene tuosta noin vain parantumaan, se on täysi mahdottomuus, ja muuttumaan, joten minulla ole muuta mahdollisuutta kuin etsiä oma pieni mukava yksiö, jossa voisin paremmin. Se on varmaa, että kun asuisin yksin, saisin olla omassa rauhassa, omissa oloissani, tehdä omia asioitani oman jaksamiseni mukaan, voisin paremmin. Minua ei ahdistaisi, en tuskastuisi tai ärsyyntyisi niin helposti kuin (sijais)äitini luona. Hänen talonsa on kuin sirkus. Liikaa lapsia, liikaa meteliä, liikaa vaatimuksia, liikaa kaikkea mikä on minulle liikaa. Minulla ei yksinkertaisesti ole muuta mahdollisuutta kuin muuttaa pois.
   Onneksi minulla on apua. (Sijais)äitini ja koko perheeni auttaa minua tämän asian kanssa niin henkisesti kuin materiaalisestikkin. Saan mukaani huonekaluja ja astioita, eikä minua jätetä yksin, vaan minua tuetaan. Olen onnekas, mutta silti peloissani. Tämä on kuitenkin uuden alku.

Huvittavinta koko tapaamisessa oli ensimmäinen kymmen minuuttinen. Ensimmäiset sanansa (sijais)äitini suusta olivat " Oletko sä selvinpäin. " Ja siitä se sitten lähti. Hän saneli epäilevänsä minun käyttävän huumeita, Amfetamiinia. Kun kuulin hänen väitteensä, minun teki mieli naurahtaa, mutta hillitsin itseni. Jos olisin nauranut, hän olisi varmasti lähettänyt minut testeihin. Tilanne oli surkuhupaisa. Minä poltan tupakkaa ja juon alkoholia. Muuta minä en tarvitse, mutta eihän (sijais)äitini sitä tiedä, vaan epäilee minun käyttävän. Perse edellä puuhun, näin ei todellakaan ole. Epäilykset vain siksi, että olen ärtyisä, vihamielinen, itsepäinen ja teen miten tahdon enkä kuuntele muiden mielipiteitä. Olihan niitä muitakin seikkoja, mitä (sijais)äitini saneli, mutta en tosiaan muista kaikkea hänen sanomaansa. Olen hämmentyneen huvittunut. Hän epäilee minua nykyisin lähes kaikesta.



Olen huomannut tekeväni täällä M 'n luona paljon kotitöitä. Teen M 'lle ruoan valmiiksi, kun hän tulee töistä, pesen pyykkiä, siivoan keittiön tiskeistä yms, pidän paikat järjestyksessä enkä anna minkään räjähtää käsiin. Teen omillani paljon enemmän kotitöitä. En tiedä mikä tässä on, mutta omilleen muuttaminen on varmasti minulle parempi vaihtoehto kuin kärvistellä (sijais)äitini talon alla.

-


Huomenna tiedossa jotain legendaarista, vuosisadan bileet !
Helsingin yö- ja klubielämä, here i come. Klubien takahuoneet, julkkikset ..
En muista milloin viimeksi olisin ollut näin innoissani ! ♪


4 kommenttia:

  1. Kyllä sinä pärjäät omillasi, olen siitä varma. Ja yhtä varma, että se on paljon parempi ratkaisu. Kun ei asu saman katon alla, rakastaa enemmän. Tsemppiä.

    VastaaPoista
  2. mukava kuulla että pääsitte jonkinmoiseen päätökseen. jotenkin uskon yksin asumisen sopivan sinulle kuin nakutettu. tsemppiä!

    ~ehkä satumme bailaamaan huomenna samalla tanssilattialla ;)

    VastaaPoista
  3. Mutta mikä on selkeä aloite, Eris? Voinko minä vaatia sitä tietämään mitä se haluaa, jos en itsekkään tiedä?

    On aina koittanut oppia menemään sydämen mukaan eikä järjen, ja nyt pitäisikin tehdä toisinpäin. Mutta yritän, yritän kovasti odottaa ja katsoa mitä aika tuo.

    VastaaPoista
  4. Hyvä että saat muuttaa omaan asuntoon :) toivottavasti sun on sitten parempi olla.

    Onhan se hyvä että voin vain heittää laihdutuksen nurkkaan kesän ajaksi mutta tunnen itseni melko luuseriksi myös sen takia..

    VastaaPoista