• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Elämä on sitä, mitä siitä teet.

Kristinusko on asia, mitä en pysty ymmärtämään. En ole koskaan ymmärtänyt sitä. En ole koskaan käsittänyt, miten joku voi uskoa siihen, mitä kristinusko ja raamattu opettavat. (Nytkin minua naurattaa, kun mietin, että joku voi oikeasti uskoa sellaiseen.) Mutta usko on jokaisen oma asia. Minä en vain ymmärrä sitä, miten joku voi uskoa siihen, mitä raamattu sanoo. Minä nauran sille, mitä siinä lukee, mitä se käskee. Ja tämä herättää uskovaisissa varmasti loukkaantumisen tunteen, tunteen, että heidän uskoaan väheksytään ja halveksitaan. Se nyt vain sattuu olemaan minun käsitykseni uskosta, kristinuskosta; L O L .
   Minulle on yritetty syöttää uskoa, minua on yritetty koko lapsuus saada uskomaan. (Biologinen) äitini yritti sitä vielä, kun olin jo teini -ikäinen. Haistatin äidille aina paskat. Tiesin jo monta vuotta sitten, että tahdon erota kirkosta heti kun se on mahdollista, ja sen myös tein. Miksi kuulua johonkin sellaiseen ryhmään, joka on yksinkertaisesti uskoo johonkin sellaiseen, joka on minun mielestäni huijausta ja äärettömän huvittavaa paskan jauhantaa. Anteeksi te, ketkä uskotte, mutta tämä on vain minun mielipiteeni !
   Minua alkaa aina vituttamaan ihan helvetillisesti, kun joudun keskustelu aiheeseen uskonto, ihmisen kanssa joka on uskova kristitty. Olen monta kertaa käynyt läpi keskustelun, joka on johtanut huutamiseen ja väittelyyn, lopulta päättynyt siihen, että totean kaiken olevan ihan sama. Vihaan näitä keskusteluja, vihaan sitä kun joku yrittää selittää minulle, kuinka selkeää kristinusko on, kuinka kaikki raamatussa sanottu on tapahtunut ja Plaa. Plaa. Plaa ! 
   Kaikki mitä niissä (minulle paskapaperiksi kelpaavissa) sivuissa sanotaan, on ihmisen todellisen luonnon ja ymmärryksen huijaamista. Kristinusko on minulle todellisen maailman vääryyden kieltämistä ! Tässä maailmassa vallitsee maallinen valta, eikä millään vitun jeesuksella tai herra taivaan kaikkivaltiaalla ole mitään tekemistä esim. sotien ja tautien, saati kuoleman kanssa. Asiat tapahtuvat ihmisten päätöksien ja tekojen. Nämä ovat minun ajatukseni uskosta, kristinuskosta, paskaa.

-


Vuoden vanha kuva. Koulussa, kun ei ole tekemistä, menen yleensä
kuvaamaan osastomme studioon. Tykkään poseerata kameralle,
sen te tosin olette jo varmasti huomanneet .. Huomatkaa silloiset "pitkät" hiukseni !


.. Tai sitten menemme ulos ja kuvaamme siellä ! 
Onneksi luokallani on mimmejä, 
jotka ovat mielummin kameran takana kuin edessä ( ;


Kunnon otsiksenkin olen omannut joskus .. 


Joskus minun on kyllä ikävä (neisellista) pitkää fledaa, mutta aina 
ikävän iskiessä herään todellisuuteen ja totean, että lyhyt on minulle parempi.
Vaikka tiedostan, että minulle sopii (myös) "pitkä" fleda.

-

Sain ensimmäisen mieliala lääkityksen .. Monta vuotta sitten. En muista, se taisi olla yläasteella, se taisi olla 8'lla luokalla. Liian myöhään, sillä en uskaltanut puhua kellekkään pahasta olostani, en yksinkertaisesti kellekkään. En edes näyttänyt sitä, vaikka minun olisi pitänyt. Lääkitys alkoi (muistaakseni) vähäisestä annostuksesta Cipralexia, mutta jo yläasteen 9'llä luokalla omasin reseptin Xanoriin, jota minun piti niellä kolmesti päivässä, aamulla, iltapäivällä ja illalla ennen nukkumaan menoa. Se oli helvetillistä aikaa. Muistan, että jaksoin sitä määrää Xanoreita vain noin 2 viikkoa, sen jälkeen sanoin lääkärille etten kestä enään. Muistini petti. En muistanut viimeisestä kuluneesta 2 viikosta lähestulkoon mitään. Se oli pelottavaa, elin lääkehuurussa päivästä toiseen. Se oli kamalaa.
   Vasta nyt, monta vuotta myöhemmin pystyn toteamaan, että omaan hyvän ja oikeanlaisen lääkityksen. Olen tästä helvetillisen helpottunut. Se jatkuva lääkityksen vaihtaminen kävi voimille. Onneksi se on nyt ohi. Se monen vuoden piina ja tuskastuminen toimimattomista lääkkeistä, lääkkeistä, joista ei ollut minulle lähestulkoon mitään hyötyä. 
   Tämä, että omaan nyt oikeanlaisen lääkityksen, on sairaalajakson ansiota. Kellokosken mielisairaalassa koin radikaalin lääkityksen muutoksen ja se oli täysin oikea veto siltä tuntemattomalta lääkäriltä. Aamuisin 100mg Sertralinia, illalla 200mg Seroquelia ja 200mg Melatoninia. Tämä lääkitys on minulle hyvä, se saa minut voimaan paremmin kuin mikään muu aiempi lääkitykseni. Onneksi päätin lähteä 2 viikoksi hoitoon Kellokosken mielisairaalaan, muuten en olisi välttämättä (ainaan pitkään aikaan) saanut tätä lääkitystä.


Pst. Tämä nainen, tämä näyttelijä on kadehdittavan kaunis ! ♥
Hänellä on mitä ihanimmat kasvonpiirteet, edes samankaltaisia ei muilla ole.
Helena Bonham Carter, jonka lempi näyttelijäsuoritukseni ovat
Bellatrix Lestrange (Harry Potter) ja Nellie Lovett (Sweeney Todd).
Oikeastaan en ole paljoa tämän naisen omaavia elokuvia nähnyt, mutta
aion katsoa kaikki minua kiinnostavat elokuvat, joissa hän näyttelee.


-

Ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon heräsin aikaisin, jo klo 9 ! Normaalisti, tänä aikana kun olen asunut M 'n luona, olen herännyt vasta kello 11-14 aikoihin. Tämä taas johtuu siitä, että olen ottanut iltalääkkeet vasta 22-00 aikaan .. Eilen tosiaan nielin lääkkeeni jo 21 aikoihin, joten aamulla oli ihanaa nousta aikaisin virkeänä ja hyvin nukkuneena. Pitää alkaa ottamaan iltalääkkeet hieman aikaisemmin ..
   Niin, nukun muuten nykyisin hyvin ! En heräile öisin niinkuin ennen, enkä herää aamulla siihen, kun M nousee vierestäni ja alkaa valmistautumaan töihin lähtöön. M on ollutkovin hämillään, kun en ole herännyt hänen pitämään meteliinsä, kun ennen heräsin jopa siihen kun hän kääntää sängyssä unissaan kylkeä. No, kiva ainakin saada nukutuksi. En tosin tiedä, mikä tämän aiheuttaa. Kun tulin M 'n luo, kun lähdin pois (sijais) äitini luota, olen saanut nukuttua paremmin. Hämmentävää.

Jokatapauksessa, lähdin aikaisin aamulla viemään tarvittavia papereita sosiaalitoimistoon, jotta toimeentulotuki alkaisi  pyörimään. Kuinkakohan kauan kestää, että ensimmäinen toimeentulo tuki ilmestyy tililleni ? Onko kellään kokemuksia ? Sossusta kävelin suoraan paikkaliseen vuokra-asunto toimistoon. Sinne minun ei tarvitse toimittaa kuin kaksi paperia ja siellä asiat ovat kunnossa. Olen ensimmäisten joukossa listoilla (heistä ketkä asuntoa hakevat), sillä omaan sosiaalityöntekijän puollon. He, ketkä omaavat puollon, ovat muita paremmassa ja korkeammassa asemassa asunnon saannin suhteen. Ehkä hieman epäreilua, mutta minun kannaltani vain hyvä asia. Nyt pitää vain odottaa ..

-

Se aika. Se ei ollut elämää. Se oli jotain elämän ja olemattomuuden rajamailta. Muistan sen kuin eilisen. Muistan ne päivät kuin eilisen, ne tunteet. Muistan ne lämpimät kyyneleet poskillani, muistan sen tyhjyyden tunteen. Muistan sen ahdistuksen, muistan sen ajatuksen; Tahdon pois täältä. Muistan sen kaiken niin hyvin, että melkein tuskastun. Onneksi tätä asiaa ei tarvitse miettiä sen enempää. Se on menneisyyttä, se on vain mennyttä elämääni. Totean mielessäni; Onneksi se on ohi. Vaikka asiani ovat huonosti (minulla ei ole edes kotia), voin silti paremmin kuin aikoihin. Kiitos lääkityksen, mitä olisinkaan ilman sitä.

" Vuodatin kyyneleitä pää polviani vasten, 
katsoen tyhjyyteen ajatusten tappaessa mieltäni, 
joka tuntuu murtuvan kaiken sietämättömyyden alaisena. 
Ja nyt minä olen murtunut
olen särkynyt paineen alla, 
kaiken sen mikä minut on tähän ajanut. 
Vaikka minä olen aina vakuuttanut selviäväni, 
mikään ei ole niinkuin toivoisin sen olevan, 
olen luovuttanut
Olen antanut sen alistaa minut, 
minulla ei ole voimia taistella sitä vastaan, ei enään. "


- En halunnut elää, mutta en halunnut kuollakkaan

20 kommenttia:

  1. Itse olen jo totuttanut itseni nukkumaan lääkkeen oton ajan mukaan. Nappaan Seroquel prolongin jo mielellaa kello 16, lyhyt kestosemmat ketipinorit 19-21 jotta suorastaan sammuisin ennen yhtätoista. Jos syön prolongin vasta kahdeksan jälkeen, olen liian väsynyt aamulla sen viellä vaikuttaessa liikaa. Jos sattuu käymään niin, että olen aikeissa valvoa enkä nappaa lääkkeitä ollenkaan, siinä aamu yhdeksän, kymmenen maissa nappaan muutaman ketipinorin (yleensä 100mg) ja se auttaa minua nukkumaan sopivat 5 tuntia. Hankaluuden jatkossa voi aiheuttaa se, että olen tottunut nukahtamaan lääkkeen voimalla (ilman omaa yrittämistä), joten miten opin taas nukkumaan ilman että lääkkeet turruttavat aivot käyttökelvottomiksi? Pitänee turvautua hamppuun.

    VastaaPoista
  2. Itse olen miettinyt samaa, että kuinka helvetissä minä osaan nukkua ilman lääkkeitä, niiden vaikutusta ? Kai sitä ajallaan oppii, tai sitten pitää napsia unilääkkeitä.

    Minunkin pitäisi ottaa Seroquel 17-18 aikoihin, mutta en ikinä muista, joten otan sen samanaikaisesti unilääkkeiden kanssa. Olen niin paska muistinen, että hyvä, kun muistan ottaa edes aamulääkkeeni (jotka sisältävät myös e-pillerit).

    VastaaPoista
  3. "- En halunnut elää, mutta en halunnut kuollakkaan."

    tuo on surullisen tuttu tunne.

    VastaaPoista
  4. tosta kristinusko jutusta, onks sun mielestä ne ihmiset perseestä ketkä noudattaa raamatun käskyjä, tai niitä ohjeita; esim. kunnioita vanhempiasi, älä tapa jne, vai ne jotka uskoo yliluonnolliseen, vai molemmat? :D mä ite en usko yliluonnolliseen kuten ehkä tiedät, mut uskon kuitenki et henkilö nimeltä jeesus on varmaan ollu olemassa, se on vissiin todistettukki et se jäbä on ollu ja syntyny jossai taavetin kaupungissa tai mis ikinä olikaa, mut en usko et on olemas jumalaa, enkä usko mihinkään yliluonnolliseen mitä jeesus ois tehny jne, mut must raamatus voi olla ihan asiaakin, jotain neuvoja ja just ohjeita elämään, mut se ei sinänsä liity jumalaan, ihan normaali ihmiset on voinu sen kirjottaa :D


    mut kuten ehkä mun mielipiteen tiedät, uskovaiset on heikkoja, aikuiset mielikuvitusystävineen on perseestä, uskonto on hyväksyttyä hulluutta, sairasta (kirjaimellisesti) uskoo johonkin yliluonnolliseen korkeempaan voimaan, mut kai se on pakko että ne raukat jaksaa elää

    VastaaPoista
  5. Ei, ihmiset ei ole perseestä, vaan kristinusko. En arvostele ketään, joka uskoo jos uskoo ja mihin uskoo, se on jokaisen oma asia. Omasta mielestäni vaan koko raamatun sanoma on paskanjauhantaa. Ok, onhan siellä ne jotkut hyvän elämän ohjeet, jotka on jokaiselle selkeät, mutta raamatun keskeinen asia, jeesus ja herra kaikkivaltias taivaassa on mulle .. valetta, täysin perseestä revittyä juttua. Ihan sama jos joku uskoo, mutta ite oon ainakin tehny mielipiteeni selväksi.

    VastaaPoista
  6. Jos väität itseäsi ateistiksi, niin aika lailla pussiin itsesi puhut tyttö pieni.

    VastaaPoista
  7. En lukenu koko tekstiä, mutta vastaan silti. :) Ihan sama miullekin jos joku uskoo, mutta pitäkööt sen mielummin omana asiana. Iso ongelma tässä onkin se kun valtio on yhteydessä kirkkoon. Oma suku on kovin uskovaista porukkaa, joten suvaitsevaisuutta ollaan saatu kehittää molemmin puolin.

    Tuleekin mieleen yks "perinne": Onhan se hieman rasittavaa olla isovanhempien mökillä sukulaisten kanssa kun porukka kuuntelee aivopestyinä radiosta jumalan palvelusta kädet ristissä... ei sitä kestä kuunnella.

    VastaaPoista
  8. Itse pystyn hyvin ymmärtämään, että joku uskoo johonkin yliluonnolliseen, transsendenttiin jumaluuteen. Että joku on jollain tavalla hengellinen, olematta sitä samalla tavalla mitä kirkko opettaa.

    Itse en usko mihinkään jumalalliseen, mutta olen kyllä taipuvainen uskomaan, että jeesus on oikeasti ollut olemassa. Tavallinen mies tietenkin, eikä mikään ihmeitä tehtaileva puolijumala.

    Mutta raamatun tarinoihin kirjaimellisesti uskominen oudoksuttaa. Valitettavasti koen tietyt uskovaiset hyvin tyhminä ja lapsellisina. Omia aivojakin voisi käyttää, eikä uskoa sokeasti kaikkea hölynpölyä, mitä auktoriteetti sanoo.

    Uskontojen yhteydessä on paljon hyviä asioita (esim. välittäminen muista ihmisistä ja eläimistä, luonnosta), mutta nuo samat hyvät asiat voi ottaa elämäänsä täysin ilman uskonnollisuutta. Lisäksi on kyseenalaista, kuinka niitä ohjeita sitten tulkitaan; välitetäänkö vain itsensä kaltaisista ihmisistä vai myös muista, välitetäänkö vain lemmikeistä vai myös tuotantoeläimistä jne.

    Itseäni ärsyttää ja ahdistaa erityisesti sellainen uskonnollinen arvokonservatiivisuus; ei hyväksytä seksuaalivähemmistöjä, eutanasiaa, abortteja, saati sitten esim. avoliittoja. Ja että suhtaudutaan kaikkiin muihin kuin täysin samalla tavalla ajatteleviin ihmisiin niin, että ne kaikki olisivat väärässä. Ei se ärsytä, että joku arvelee olevansa oikeassa, vaan se, että hän muka tietää olevansa oikeassa.

    VastaaPoista
  9. En todellakaan väitä olevani ateisti. Minä en väitä olevani mitään. En ole koskaan väittänytkään. Minä en lokeroi itseäni mihinkään, en minkään suhteen. Kiitos vain sinä, joka kommentoit nimim. " :) "

    Pasta, niinkuin jo aiemmin sanoin, minä en lokeroi itseäni .. Onhan se vittumaista, kun koko valtio on yhteydessä kirkkoon. Mutta ei, ei se minun henk.koht. elämääni vaikuta.

    surusumu, kommenttisi oli todella ajatuksia herättävä, kiitos ♥ Keskustelemme blogissani uskonnosta näköjään vielä uudestaan ..

    VastaaPoista
  10. ne päivät tekee todellakin hyvää ♥

    t. noora linnea (jonka blogger sekoilee ja kommentoin anonyyminä)

    VastaaPoista
  11. Minun pitää olla siellä kuusi viikkoa, ellei enemmänkin. Ja minäkin suunnittelen pakenevani todellisuutta kirjoihin. Niinhän minä teen muutenkin.

    Pelottaa.

    VastaaPoista
  12. Minä erehdyin juuri käymään keskustelun _erittäin_
    uskovaisen nettituttuni kanssa ja hän vain tyytyi tokaisemaan että hän vihaa syvästi ateisteja, he ovat idiootteja jotka ovat sokeita jumalan rakkaudelle ja minä joudun helvettiin koska olen ateisti. Mutta että ollaan kavereita vielä,jooko? :D

    Minä en myöskään lokeroi itseäni mihinkään.
    Minä en vain usko sillä minusta ajatus jostain tyypistä taivaassa "hallitsemassa" meitä on naurettava.
    Uskokoon ken haluaa, kunhan ei tuputa sitä muille. :)

    (minullekkin muuten kelpaisi kunnon yöunet)

    VastaaPoista
  13. Tää on ihan kamalaa.. Multa ei ole koskaan kuollut näin läheinen ihminen. en edes uskalla ajatella oman biologisen äitini menettämistä, sekoasin varmasti päästäni vielä pahemmin.
    Kiitos lohdutuksesta, olet ihana ja aivan oikeassa, osa hänestä todellakin on sydämmessäni aina, ikuisesti.

    Ja mä pyydän vilpittömästi anteeksi ettei mulla ole ollut voimia kommentoida sun tekstejäsi vaikka ne olen aina lukenut. meillä on niin paljon samoja ajatuksia ja samoja muistoja, mä tahdon jutella sun kanssa enemmän!

    VastaaPoista
  14. Sä olet mielenkiintoinen ihminen.

    Tsemppiä kaikkeen!

    VastaaPoista
  15. Eksyin sun blogiin jostain ja koska oon itse kristitty ja mä itse omien vaikeiden aikojeni läpikäyneenä voin sanoa, että mä tunnen ja tiedän sydämessäni, että mulle Jeesus on 100% totta ja se näkyy mun jokapäiväisessä elämässä, mä oon onnellinen. Oon käynyt läpi tosi vaikeitakin juttuja ja ilman mun uskoa mä olisin varmaan samassa kondiksessa kuin sinä. Mua ei loukannut sun teksti, mua enemmänkin alkoi tuntua pahalta sun puolesta, en tiedä mitä oot elämässäs käynyt läpi kun oot tommoseen tilanteeseen joutunut, mut toivon, että sä pääset noiden vaikeiden asioiden yli ja osaat jonakin päivänä nauttia elämästä.

    Mä en silti vihaa sua vaikka vihaatkin kristinuskoa ja varmaan sen myötä myös mua. Kristinusko ei oo vihaamista, ei homojen eikä erilaisten ihmisten syrjimistä, Jeesus rakastaa jokaikistä ihmistä. Jeesus rakastaa suakin, vaikket sitä haluaisikaan. Voit haukkua ja nauraa mun kommentille ystävies kanssa niin paljon kuin haluat ja mä en tän kommentin jälkeen enää tänne tule, toivon vaan sulle paljon siunausta ja jaksamisia. :)

    VastaaPoista
  16. Tulisit vain tuon kommentin jälkeen ! Toivon, että tulet. Olet rohkea, että kommentoit noin suorasti tuollaiseen tekstiin.

    En tuomitse sinua, en naura sinulle, en kommentoi sinua. Sinä olet oma itsesi. Niin olen minäkin. Jokaisella on uskonsa.

    Minä en lokeroi itseäni mihinkään, minä en usko mihinkään, minä olen vain ihminen tässä ihmisten päättämässä maailmassa.

    Upeaa, että uskot johonkin, että uskot sen auttavan sinua. Se on sinulle hyvä. Kiitos kommentista, se kosketti, usko vain.

    VastaaPoista
  17. Itselläni on hyvin kielteinen suhtautuminen mitä tulee mm. kristinuskoon.

    On perseestä kuinka lapsia yritetään aivopestä näillä uskonasioilla aivan pienestä pitäen. Vituttaa suuresti myös kuinka vahvasti tietyt kristilliset arvot vaikuttavat elämiimme, ei väliä uskooko kyseisiin satuihin vai ei.

    Uskovaisen kanssa on usein suorastaan raivostuttavaa keskustella uskontoon liittyvistä asioista. Joskus nuo keskustelut ovat valitettavasti tämän tyylisiä http://fi3.eu.apcdn.com/full/42202.jpeg , joskus taas toinen osapuoli vaan alkaa sössöttämään juuri näitä "Jeesus rakastaa suakin, vaikket sitä haluaisikaan" -juttuja jolloin viimeistään palaa käämi. Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, uskovaisesta saa sellaisen kuvan, että kyseessä on typerä lammas, joka ei kykene rationaaliseen ajatteluun. Tämän vuoksi myös säälin heitä.

    No mutta, onpahan ainakin yksi asia mistä saa hourailla ihan vapaasti eikä sen vuoksi lukita minnekkään. Päin vastoin, sitä pidetään ennemminkin vain hyvänä ja terveellisenä juttuna. Antakaa mun kaikki kestää!

    Niin ja toimeentulotuki pitäisi tulla maksimissaan viikon sisällä tilille. Itselläni on tullut yleensä ihan parissa-kolmessa päivässä.

    VastaaPoista
  18. Kiitos kommentistasi ♥

    Suhtaudun lääkkeisiin hieman varauksella erityisesti niiden sivuvaikutusten vuoksi. Mutta mikäs siinä jos näistä olisi nyt edes jotain apua tähän oloon.

    Olen muuten koko lailla samaa mieltä kristinuskosta. On raamatussa muutamia hyviäkin ajatuksia, mutta maailma on vaan sen verran julma paikka, että on melko turha tuudittautua kuvitelmaan jostain ylemmästä voimasta joka pelastaa lopulta kaiken ja aamen.

    Etenkin tuo pienten lasten aivopesu on jotakin, mitä en voi todellakaan sietää.

    VastaaPoista
  19. En mä yritä mitenkään puolustella krinstinuskoa, vaikka uskovainen hihhuli olenkin. Oikeastaan minäkin säälin niitä, jotka eivät huomaa elämässä enää muuta kuin uskonasiat. Itse uskon Jumalaan, mutta en raamattuun. Eihän Jumala sitä kirjoittanut, vaan tavalliset ihmiset, joten siinä on varmasti paljon virheitä. En varmaan olisi uskovainen, jos minulle ei olisi tapahtunut asioita, joita ei voi tieteellä selittää. Tai sitten olen itsekin niin typerä, etten ole tuntien miettimisestä huolimatta keksinyt niille asioille muuta selitystä :D

    Itseäni ärsyttää eniten se, että jotkut laittavat kaikki kristityt samaan kastiin. Luulevat, että kaikki Jumalaan uskovat ovat samanlaisia hihhuleita, vaikka niin ei todellakaan ole. En minäkään kuulu kirkkoon, en usko raamattuun, käytän alkoholia, en mene puhumaan Jumalasta jokaiselle vastaantulijalle, en oikeastaan kenellekään jos ei erikseen jotain kysytä jne. Ja tiedän monia, jotka elävät samalla tyylillä kuin minä. Toki olen monien himouskovaisten mielestä huono ihminen, enkä voi uskoa Jumalaan koska elän niin kuin elän, ja päädyn kuulemma helvettiin. Nojoo, en itse edes usko koko helvetin olemassaoloon, joten en usko myöskään sinne päätyväni :D

    Olen jutellut uskonasioista niin ateistikavereideni kuin uskovaistenkin kavereideni kanssa, ja ilman riitoja ja jankkaamisia siitäkin on selvitty. Jokainen ystävistäni uskokoon mihin uskoo, ei se meidän ystävyyteemme vaikuta.

    Enkä itsekään voi sietää pienten lasten aivopesua. Jokainen päättäkööt itse mihin uskoo, tai uskooko mihinkään.

    VastaaPoista