• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

You made a mistake, but you are not a mistake.

Olen muutamina viimepäivinä miettinyt paljon elämää, sen kulkua, ihmisiä, heidän päätöksiään ja niiden vaikutuksia edellä mainittuihin ..
   Miten ihmisen päätöksenteko kyky voi järkkyä, miten ihmisestä voi tulla jotain, joka on täysin hänen todellisen olemuksensa vastainen ? Miten ihminen saa itsensä tilaan, ettei enään hallitse sitä mitä tekee ja mitä sanoo, miten ihminen voi kadottaa todellisen itsensä ? Minulle tämä tapahtuu vain hetkeksi, mutta ne hetket ovat muistoina kamalimpia kaikista. Silloin olen menettänyt itsehillintäni, olen menettänyt oman itseni. En ole sitä, mitä olen. Tiedän sen, vaikka sinä hetkenä väitän olevani juuri se ihminen, juuri se luonto. Minne minä katoan aina niinä hetkinä ? Miksi minä katoan ? Mitä tulee todellisen luontoni tilalle ? Se hirviö . .

Olen kamala ihminen. Olen niin vitun kamala ihminen aina niinä hetkinä. Se en ole minä, mutta tällä en pysty enään puolustatumaan, vaikka muuta puolustusta minulla ei ole. Se en ole minä, mutta se on minussa ja se väittää olevansa minä. Se on kuin demoni joka ottaa minut valtaansa. Myöhemmin mietin, miksi niin tapahtui, miten kykenin antaa sen tapahtua. Eräänä aamuna kävelin ilman vettä ja ruokaa 10 kilometriä suuren tien reunaa pitkin 30 asteen helteessä, vasta 10 minuuttia sitten sängystä nousseena. Se oli kamalaa ja koko sen 1,5 tuntia minä kärsin, mutta ajattelin sen olevan minulle rangaistus siitä, mitä olin antanut tapahtua. Kärsin rangaistukseni pysähtymättä.
   Mietin, miksi nämä asiat tapahtuvat ja tiedän perimmäisen syyn, mikä saa kaiken sen pahan alkamaan. Itse kuningas alkoholi. Eräänä iltana ( jota seuraavasta aamusta jo kerroin ) join 4 50cl siideriä ja sitten minua vietiin. Alkoholi saa minut kuin muuttamaan persoonaani. Humaltuneena en ole enään omaitseni. Ei, minä en ole se, jota olen tarpeeksi juotuani. Minä en ole se joka riehuu ja rällästää, tekee holtittomia asioita, toteuttaa järjettömät päähänpistot, huutaa, raivoaa ja käyttää niin henkistä- kuin fyysistäkin väkivaltaa .. Ja satuttaa rakkaimpiaan ..

-

Menetän heidät. Menetän heidät huomaamattani yksitellen. Ja se on minun syytäni. Minä tahdon omistaa, minä tahdon hallita. Miksi ? Koska pelkään olla yksin. Pelkään jäädä yksin. 
En tiedä, miten pärjäisin ilman heitä .. Tähän kohtaan sopii muutama Hellstenin kirjaama 
lause kontrollista, josta hän puhuu yhtenä läheisriippuvuuden osa-alueena. ( Itse läheisriippuvuudesta ja sen osa-alueista puhun seuraavassa postauksessa enemmän. ) Koen siis itse olevani sairastunut läheisriippuvuuteen, josta Tommy Hellsten puhuu kirjassaan Virtahepo olohuoneessa. Tässä vielä sanat, jotka ovat kirjassa läheisriippuvuuden määritelmä;

" Läheisriippuvuus on sairaus tai sairaudenkaltainen tila, 
joka syntyy kun ihminen elää jonkin hyvin voimakkaan ilmiön 
läheisyydessä, eikä kykene käsittelemään tätä 
ilmiötä persoonallisuudessaan vaan sopeutuu siihen.

Ihmisellä on pakonomainen tarve kontrolloida omia tunteitaan, toisia ihmisiä ja yleensä elämää. Tarve voi nousta varhaisista kokemuksista, jotka ovat olleet pelottavia tai kauhua herättäviä. Tällaiselle ihmiselle kontrollista liopuminen voi palauttaa mieleen saman tunnetilan, jossa hän oli pienenä isän heiluessa lihakirveen kanssa ja uhatessa tappaa koko perheen. Kontrollista luopuminen merkitsee hänelle samaa kuin kuolema tai totaalinen luhituminen. Päätös kontrolloida kaikkea syntyy lapsen päässä siinä vaiheessa kun hän huomaa, ettei hän voi luottaa kehenkään. Kukaan ei tule antamaan hänelle turvaa, niimpä hän hankkii itse itselleen turvan hallitsemalla kaikkea mikä hänen ympärillään on. Kaikki sellainen jota hän ei hallitse herättää hänessä kauhua. Elämäänsä hallitsevasta ihmisestä voisi sanoa, että hän on sairastunut vahvuuteen. Hänen on tavallaan pakko olla jatkuvasti varuillaan ja valppaana. Hänen maailmansa on ikäänkuin juuti luhistumaisillaan. Tätä luhitumista vastaan on varustauduttava. Tällaisen ihmisen on tiedettävä kaikki, osattava kaikki ja hallittava kaikki.
- Kuva by Eris
-

Syvennyin jälleen Tommy Hellstenin kirjaan Virtahepo olohuoneessa,
kun olin matkalla kohti kirpputorihelvettiä.
Löysin kirjasta ehkä jopa tuhansia lauseita, joissa näin itseni, 
joiden huomasin osuvan minuun täysin, mutta en sentään 
niitä kaikkia tänne kirjaa, kirjoitan vain tästä yhdestä kirjan osa-alueesta.
( Niinkuin aiemmin sanoin, seuraavassa postauksessa lisää. )
En malttanut nostaa katsettani kirjasta edes silloin, kun 
minun oli määrä nousta ja astua ulos bussista ..

-Kuva by Eris.

Häpeä.

" Häpeä on se muuri, johon törmäämme kun 
olemme pyrkineet olemaan enemmän kuin olemme.  
Se kertoo meille meidän raajallisuutemme, 
se ikään kuin palauttaa meitä omaan kokoomme. "

" Mitä enemmän minulla on vääriä tekoja joita salaan, 
sitä enemmän minussa on häpeää.
Jos en tunnusta vääriä tekojani, 
en voi muuta kuin elää häpeäni kanssa. "

" Jatkuva häpeän kanssa eläminen on ihmiselle kuitenkin sietämätöntä. 
Kukaan ei kestä sitä, että kokee jatkuvasti olevansa laadultaan, 
arvoltaan huono. Tämä tosiasia täytyy jotenkin kieltää, 
poistaa tietoisuudesta. Ihminen alkaa valehdella ensin itselleen 
ja sitten muille. Mitä hän sitten valehtelee ?
Hän vakuuttaa itselleen, ettei hän ole syyllinen. 
Hänen täytyy kieltää omat rikoksensa ja vakuuttua omasta hyvyydestään. "

-

Edellisenä päivänä olin kävellyt 10 kilometriä, joten jalkojani lievästi sanottuna särki.. Mutta tämä ei minua estänyt. Kahden kilometrin matka ja astuin kirpputorin ovista sisään. Rakastan kirpputoreja. Tällä kertaa vietin siellä aikaa niin kauan, että havahduin sulkemisajan merkkiääneen. Kalusin hyllyjä ja rekkejä kuin mikäkin himoshoppailija, ja kyllähän minä niitä löytöjäkin tein ! 
   Ensimmäistä kertaa etsin kirpputorilta myös sisustukseen käytettäviä tavaroita uutta asuntoani varten. Löysin kaikkea huonekaluista keittiötarvikkeisiin ja kynttilänjalkoihin. Nyt tiedän ainakin, mistä pikkukrääsää kotiin etsiä ! Päivä oli minulle kaikinpuolin onnistunut. Sain paljon aikaan ja pitkästä aikaa lähdin yksin ulos, nauttimaan omasta ajastani. ♥ 



Nuo shortsit kimaltelevat. Se ei tosin kuvissa hyvin näy ..
Näillä taisi olla hintaa 3 euroa.

-


Pinkki ruusukuosinen toppi 1e. Tämä on ihana !
Tälle on käyttöä kuumina hellepäivinä ja 
niinä päivinä, kun tahdon olla värikäs .. !

-


Ja Puman t -paita 90 centtiä. 
Muuten en perusta merkkivaatteista,
mutta Pumaan olen tykästynyt. ( :

-

9 kommenttia:

  1. Kavereita voi tulla ja mennä, mutta ystäviä ei menetä. Ei sinullakaan ole huolen häivää siitä, että menettäisit J'n tai M'n, ainakaan sen perusteella, mitä itse tiedän.

    VastaaPoista
  2. Kiitos.. En tahdo koskaan menettää heitä. M totesikin minulle eilen " Sä et taida vieläkään käsittää, kuinka paljon sä mulle merkitset. "

    VastaaPoista
  3. Heippa! Vasta löysin tieni tänne.. Hätkähdin kuinka tuttuja ajatuksia.. Alkoholi tekee musta sairaan, sekopään, hirveenkarseen ihmisen. Ynnämuuta ynnämuuta. Ja olen lukenut myös ton virtahepo olohuoneessa, niin muistan kuinka löysin pala palata enempi itseäni. Sen voisinkin käydä kirjastosta etsimässä heti huomenna. Jos se osaisi antaa taas hiukan näkemystä kaikkeen.

    Jään ehdottomasti seuraamaan blogiasi. Moii olen hapsuinen vain ja kivaa päivänjatkoa :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos hapsuinen ja tervetuloa ! ♥

    VastaaPoista
  5. Vaikka en oo varmasti kokoenut puoliakaan samoja asioita kun sä,
    erityisesti tämän postauksen tekstiin oli helppo samaistua.
    Kuin olisi itse kirjoittanut.
    Sulla on ainakin kaksi ihanaa ystävaa, M ja J, niinkuin blogin mukaan olen ymmärtänyt.
    Todelliset ystävät eivät hylkää ! (:

    VastaaPoista
  6. Rakastuin nuihin kahteen ekaan kirpparilöytöön ! <3 Vois ittekin raahautua pitkästä aikaa shoppailemaan :D

    VastaaPoista
  7. lääkäri sanoo, ettei minulla ole oikeita tai tarpeeksi vakavia ongelmia. miksi minut sitte osastolle laitettiin??

    VastaaPoista
  8. Kiitos <3 ps. tuo pinkki pitsitoppi on AIVAN ihana! ♥

    VastaaPoista
  9. Mahtavia ajatuksia, ihania vaatteita <3

    VastaaPoista