• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

maanantai 8. elokuuta 2011

Burnoutista rakkauteen.

Silloin kun minun oli lähdettävä Kellokosken mielisairaalaan osastolle 18 kahdeksi viikoksi, en yksinkertaisesti kyennyt enään mihinkään. En voinut enään muuta kuin mennä osastolle lepäämään. Nyt kuin muistelen lähiaikaa ennen hoitojaksoa, säälin silloista minääni. Olin totaalisen uupunut. Kaikki se mitä silloin oli, oli minulle liikaa. En pystynyt enään pitämään itseäni kasassa. En hallinnut enään tilanteita niinkuin ennen. Vaativa persoonallisuus vaati minua. Minun oli pidettävä kaikki hallinnassani. Mutta minä romahdin. Minun oli pakko päästä pois, minä en voinut enään muuta, kuin lähteä osastolle. Vaihtoehtoja ei ollut. En edes uskaltanut jäädä kotiin. Olin ajautunut burnoutiin.

Hoitojaksoni jälkeen aloin perehtymään mielenterveyttä käsitteleviin kirjoihin, kansien sisältöön, jotka sisälsivät lauseita diagnooseista / häiriöistä, jotka minä omasin. Toistuvat vakavat masennusjaksot, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, traumaperäinen stressihäiriö, vaativa persoonallisuushäiriö ja burnout. Nykyisin syön silmilläni kirjan On niin kiire, ettei ehdi tehdä mitään. -sanoja. Kirjassa selvitetään mistä burnoutissa on kysymys ja mitä termillä tarkoitetaan. Olen lukenut kirjan parissa päivässä kokonaan ja olen sen antiin tyytyväinen. Paljon asiaa burnoutista.

- Onko joku teistä kohdannut burnoutin ? 
Onko keskuudessanne joku, joka on sen joutunut kärismään ?

- Kuva © Eris ( minä ),
kuvassa pikkusiskoni.

" Burnout syntyy jatkuvasta stressistä. Se on vakava oireyhtymä, jonka oireita ovat voimakas psyykkinen väsymys, kyynisyys ja tuotteliaisuuden väheneminen. Burnout kehittyy, kun ihmisen ja työn välillä on pitkäaikainen epäsuhtatilanne. "

" .. Merkitystä on myös ihmisen elämäntilanteen kokonaiskuormittavuudella. Jos ihmisellä on paljon huolia ja vaikeuksia elämässään esimerkiksi yksityiselämän puolella, hän todennäköisemmin ajautuu burnouttiin kuin sellainen henkilö, jonka elämäntilanne on helpompi. " " .. Vaikka yksityiselämän vaikeudet heijastuvat ihmisen jaksamiseen ja työkykyyn, ne eivät kuitenkaan aiheuta burnoutia, vaan pikemminkin tekevät ihmisen haavoittuvaksi ja alttiiksi uupumiselle. " " .. Kaikkein riskialtein tilanne on silloin, kun sekä yksityiselämässä että työssä on suuria vaikeuksia. "

" Masennukseen taipuvaisen ihmisen riski uupua on luonnollisesti suurempi kuin hänen optimistisen työtoverinsa. Myös ihminen, jonka pettymyksen käsittelykyky on heikko tai joka on luonteeltaan impulsiivinen, voi ajautua burnout -kehitykseen helposti. Kovuus itseään kohtaan ja uhrautumishalu nekin kasvattavat uupumusriskiä. "

" Kun työyhteisössä tulee esiin yksi burnout -tapaus, on hyvin harvinaista, että se jäisi ainoaksi. Työyhteisön ensimmäinen "virallinen" uupuja on usein ihminen, jonka elämäntilanne on raskas, ja joka tässä mielessä on ketjun heikoin lenkki. Ensimmäisenä uupumuksensa julki tuova henkilö on kuitenkin ihminen, joka kantaa huolta työyhteisön kokonaistilanteesta, ja jolla on erityistä rohakeutta osoittaa heikkouden merkkejä. "

" Burnout voi johtaa vakaviin sairauksiin, vaikka se ei itsessään ole sairaus. Hoitamattoman, kroonistuneen uupumuksen tavallisia komplikaatioita ovat niin erilaiset psykiatriset ongelmat kuten depressio, ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöt kuin erikauset psykosomaattiset ongelmatkin sekä stressiperäiset sairaudet. Burnoutille omainen krooninen stressaantuneisuus laskee ihmisen vastustuskykyä ja altistaa häntä yleisesti kaikille sairauksille. Näyttöä on myös siitä, että hoitamaton uupumus lisää alkoholin käyttöä ja voi johtaa alkoholiongelmiin. Myös ristiriidat perheessä lisääntyvät. "

" Akuutti burnout merkitsee yleensä jokseenkin täydellistä työkyvyttömyyttä. Akuutissa uupumuksessa ihminen ei pysty työhön, vaikka hän kuinka yrittäisi. Uupuneen ihmisen aivot ovat eräänlaisessa sulkutilassa, eivätkä suostu ottamaan vastaan ärsykkeitä tai käsittelemään tietoa. Usein akuuttiin tilaan liittyy myös voimakas fyysinen väsymys. "


- Olenko väsynyt ?

Aamu: 
Tunnenko itseni levänneeksi aamulla herättyäni ja 
odotanko päivän tapahtumia myönteisen toiveikkaasti ?

Päivä: 
Tunnenko itseni työssä virkeäksi, päteväksi ja varmaksi ?

Ilta: Tunnenko itseni rentoutuneeksi noin tunnin kuluttua siitä, 
kun olen palannut työstä kotiin ?

Yö: Menenkö nukkumaan levollisiin mielin ?

- Ja kaikkiin näihin vastasin mielessäni " En. "


Ensimmäinen käynti psykiatrian poliklinikalla niin pitkästä aikaa, etten muista milloin olisin hoitajani viimeksi tavannut. Minun täytyy luopua hänestä, vaikken tahdo. Joudun kohtaamaan uuden hoitajan, vaikken tahdo. Miksi minun pitää olla jo niin vanha, etten voi enään viivytellä nuoriso-osastolla, vaan minun täytyy siirtyä aikuispuolelle .. A r g h ! En tahdo, perkele. Vihaan uusien hoitsujen kohtaamista, vihaan sitä, kun henkilökemiat eivät ole kohdanneet kuin tämän yhden hoitajan kanssa. Jälleen kerran edessä on tuskastuttava etsintä. Minä en kelpuuta ketätahansa. Minun on pakko pitää hoitajastani, muuten mistään ei tule yksinkertaisesti mitään.

" Ootko sä eri ihminen ?

" Keväällä sä olit lähdössä Kellokoskelle ja olit jatkuvasti 
ahdistunut ja masentunut.  Missä se tyttö nyt on ?

" Tää on meidän viimeinen kahdenkeskeinen tapaaminen, 
jos kaikki sujuu hyvin. Ensi viikolla on enään hoitoneuvottelu
lääkärin kanssa, jonka jälkeen laitetaan lähete aikuisosastolle. " 

" Me ei taideta tavata enään.

En voinut muuta kuin kohauttaa olkiani. Niin kai sitten.
Minua pelottaa. Pala kurkussa. Minua ahdistaa ..


Hän luulee minun voivan hyvin, vaikka näin ei ole
Minun syyni, kun en puhunut. 
Minun syyni, etten kertonut totuutta. 
Minun syyni, kun en näyttänyt ontuvani vasenta jalkaani
Minun syyni, etten kertonut totuutta, 
että minä olen epäonnistuneeni jälleen.
- Haavat ovat tulehtuneet.


Mutta kaikesta huolimatta hän rakastaa minua ♥,
enkä minä tahdo edes kuvitella elämääni ilman häntä ..
En käsitä, miten hän tahtoo olla kanssani,
olen ollut hänelle kamala. Minä en ansaitse häntä.

4 kommenttia:

  1. Osaat kirjoittaa upeasti.

    Vähän yli vuosisitten kun en sairastanut paniikkihäiriötä olin masentunut. Todella masentunut. Valitettavasti sairastan tällähetkellä paniikkihäiriötä (myös ahdistuskohtauksia ynm..) ja en kerta kaikkiaan jaksa opiskella, en pysty siihen. Olen loppu. Koulussa ja yksityiselämässäni on ollut liikaa helvettiä.

    Blogisi on mielenkiintoinen ja jotenkin niin ihana. <3 tsemppiä sulle

    VastaaPoista
  2. Kiitos Melli ihanasta kommentista.. ♥

    VastaaPoista
  3. suuri kiitos ♥

    (minusta tuntuu, että sinä kyllä ansaitset hänet.)

    VastaaPoista
  4. Sun täytyy hakea antibiootit. Iteltäin kerran tulehtui niin, että niistä tikkien rei'istä tihkui mätää kun niitä lankoja liikutteli. Jeejee. Kannattaa hoitaa. :)

    VastaaPoista