• desireforthefuture.blogspot.fi

maanantai 22. elokuuta 2011

Minä ? Lääkkeet ? Minä ja lääkkeet yhdessä ?

Olen nähnyt lyhyen ajan sisään kahteen kertaan painajaista pelosta. Ja tällaista minä pelkään ;


Korkeita paikkoja, juuri tuollaisia, kuin kuvassa.. Kun kohtasin tämän kuvan, koko kroppaani pitkin kiipivät kylmät väreet. En in real life ole koskaan pelännyt mitään niin helvetillisesti kuin näissä unissa korkeita paikkoja. Unissa olen kuin menettänyt järkeni pelon sokaisemana, en pysty liikkumaan, minä vain huudan ja itken pelosta. Olen totaalisessa paniikissa. Entä jos kohtaan tällaisen paikan in real life ? Pelkäänkö sitä yhtälailla, kuin unissanikin ? En usko, mutta uskon pelon tunteen iskevän minuun kuin hyökyaallon lailla. En tiedostaisi muuta kuin sen, että sitä paikkaa, sitä hetkeä olen pelännyt enemmän kuin mitään muuta, mutta vain unessa ..
   Onko teille koskaan käynyt näin ? Jos edes ymmärsitte, mitä tarkoitin .. Vaikeaa yrittää selittää jotain, jota ei oikeasti ole tapahtunut. Unessa, muttei todellisuudessa. Entä jos joskus ?

-

En ole pitkään aikaan kirjoittanut diagnooseistani, joten kirjoitampa nyt niistä ! Ne ovat ( jos olette unohtaneet .. ) yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, toistuvat masennusjaksot, traumaperäinen stressihäiriö ja vaativa persoonallisuushäiriö. " Nämä ovat selkeät diagnoosisi. " - Sanoi ex psykiatrini. Niinhän ne ovat, selkeitä .. Pahin on kuitenkin takana.


En muista milloin viimeksi olisin elänyt niin kovan ahdistuksen vallassa, että olisin vain toivonut nukahtavani ja olla heräämättä enään. En muista milloin viimeksi olisin ollut niin masentunut, niin pahasti sen sanoin kuvaamattoman tunteen vallassa, että voin niin huonosti, etten voinut edes itkeä olotilani takia. Mutta en luota lääkkeisiini niin sokeasti, että luulisin kaiken tämän olevan takana. Pelkään edelleen mahdollista romahtamista, mutta voin paremmin kuin aikoihin. Sertralin ja Seroquel prolong ovat auttaneet minut ylös mieleni pohjamudista ja antaneet minulle mahdollisuuden elää lähestulkoon ( lue: ei tosin lähelläkään ) " normaalia elämää " millaista se sitten onkaan .. Unihäiriönkin omaan, omannut jo monia vuosia mutta melatoniini auttaa siihen paremmin kuin aiemmin kokeilemani unilääkkeet yhteensä ! Saan nukutuksi ja voin paremmin.
   Silloin minä tahdoin kuolla, minä en kestänyt itseäni, en todellisuutta, en elämää. Minä tahdoin kaiken loppuvan, minä en olisi jaksanut enään. Mikä sai minut jatkamaan, mikä sai minut taistelemaan ? En ole varma, mutta ex psykiatrini ( sekä myöhemmin minä itse ), mietti ja epäili vaativan persoonallisuushäiriön pelastaneen minut. Minun on pakko pärjätä, minun on pakko selvitä. Minä en saa epäonnistua. Minä en voisi lähteä täältä oman käteni kautta, se tarkoittaisi että minä olisin epäonnistunut. Eikä vaativa ph anna minun epäonnistua.
   Ja täällä minä olen, parempi vointisena kuin vuosiin. Minä elän, hymyilen, jaksan ja tahdon herätä uuteen päivään, mennä nukkumaan odottaen heräämistä ( enkä toivoen, etten enään heräisi ). Minä tahdon elää. Mutta tuskan tuottajat, diagnoosit, ovat minussa edelleen, mutta ne ovat piilossa, ne ovat lääkkeiden alistuksessa, kahleissa sisälläni. Lääkkeet eivät päästä niitä hallitsemaan minua. Vai ovatko ne lääkkeet ? Olenko se minä, joka on vahva, eivätkä lääkkeet ? Niin paljon kysymyksiä, muttei vastauksia. Ehkä näitä asioita pitää pohtia tulevan, uuden psykiatrini kanssa. Olenko minä sittenkin vahva ? Olenko minä yksin jaksanut taistella ? En tiedä, olen hämmmentynyt. Minä vai lääkkeet, vai minä ja lääkkeet yhdessä ? Vai joku muu ?

-



-

Vielä kerran muistutus kysymyspostauksesta.
Kysymyksiä voitte vielä laittaa  

tämän linkin postaukseen, kiitos ! ♥
Kysymyspostaus on seuraava, jonka aion julkaista :'-)

9 kommenttia:

  1. vastaa jooko videopostauksella niihin kysymyksiin!:)

    VastaaPoista
  2. Mulla on koko ikäni ollu kamala korkeenpaikankammo ja tosta kuvasta tuli varmaan ihan samat fiilikset kun sullekkin. Jaksamisia ! ♥

    VastaaPoista
  3. Vastaa kysymyksiin mieluummin tekstillä. Kivempi lukea kuin kuunnella.

    VastaaPoista
  4. Kiitos ♥ En oo pitkään aikaan lukenut sun juttuja täällä mutta nyt lueskelin vähän. Videopostauksesi oli ihana!

    VastaaPoista