• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

tiistai 2. elokuuta 2011

Silloin kun Helvetti pääsi irti.

Huh helvettiä. Viikonlopun aikana tosiaan sattui ja tapahtui. Perjantaina vain negatiivista, lauantaina positiivista. Olen edelleen hieman hämmentynyt, sillä en käsitä miten perjantai ilta meni niin miten meni. Jokatapauksessa, kaiken jälkeen lupasin lopettaa dokaamisen. Kyllä, en lähde enään juomaan humalahakuisesti baariin tai bileisiin, vaan nautin alkoholia vain ja ainoastaan sivistyneesti pienessä porukassa ! En tahtoisi, enkä ehkä kehtaisikaan kertoa, mitä tapahtui, mutta helpottaisi kai omaa olotilaa ja ahdistuneisuutta jos kirjoittaisin kaiken. Perjantain jälkeen olin suoraan sanottuna paskana. Olisin halunnut kuolla pois. Hirttäytyä kattolamppuun ( jota minulla ei tosin ole ) tai heittäytyä alas parvekkeelta, mitä vain, kunhan olisin päässyt pakoon sitä tunnetta ja kaikkea sitä iltana tapahtunutta. " Sä oot säälittävä ja nolo. " Tiedän, siksi tämän on loputtava. Sen on pakko.
   Kuristin minulle rakkaan ihmisen kaulan mustelmille ja pahoinpitelin hänet pahemmin kuin kenetkään koskaan. Harrastin seksiä minulle lähes tuntemattoman miehen kanssa pelkkä koston kiilto silmissä. Huusin ihmisille, nolasin itseni ja minut lähes heitettiin ulos baarista. Ex kihlattuni nykyinen huusi portsarin heittämään minut ulos, mutta taisimpa lyödä ja huutaa hänellekkin ja marssia baarista ulos suoraan kotiin. Vasen jalkani on nilkasta polveen asti haavoilla, viiltohaavoilla, pinta- sekä avohaavoilla.
   Ja muuta minä en muistakkaan. Muuta kuin loppuillasta sen, että sain jälleen sen kohtauksen, ja makasin parkkipaikalla ( tuntemattoman ajan ) hyperventiloiden, itkien ja sätkien. Kukaan ei auttanut minua ja kaikki jättivät minut yksin. He olivat sopineet yhdessä, etteivät vastaa minulle puhelimeen, ettei kukaan ole kanssani enään tekemisissä. Yritin soittaa kaikille, ennenkuin viilsin itseni jälleen täyteen haavoja, mutta kukaan ei tullut avunpyynnöistäni
( tekstiviesteistäni ) huolimatta. Meinasin jo avata lääkekaappini ja tuhota kaiken kurkusta alas, mutta juuri oikealla hetkellä joku tulikin apuuni. Ja nyt me olemme jälleen yhdessä .. ♥ !

Lauantai ? Sijaisäitini meni naimisiin ! Minä itkin, mutta en surrut. Minä olin iloinen, hän oli vihdoin löytänyt arvoisensa miehen ja tahtoi elää tämän ( minullekkin mukavan ) miehen kanssa, jakaa hänen kanssaan koko loppuelämänsä. Häät olivat kauneimmat, rennoimmat ja ihanimmat ikinä ! Sijaisäitini on todella onnellinen ja minullakin oli tämän illan ajan hauskaa ja minä nauroin, nauroin vedet silmissä ja nautin sukulaisteni seurasta. Päivä oli kaikinpuolin onnistunut ja ihana.



Kuvien tarkoitus on esitellä häissä pitämääni mekkoa.
Se on oma, ostettu juuri näitä häitä varten, makoi noin 200e.
Myös pikkuveljeni poseeraa komeana kuvissa ♥ !



Myös pikkusisko oli laittautunut parhaansa mukaan : )
Tunsimme itsemme kuninkaallisiksi tuon näköisinä, l o l

-

Aloitan alusta. 
Aloitan kaiken kokonaan, 
vittu täysin alusta.

Olen vihdoinkin saanut muutettua kunnolla asuntooni, lähes kaikki tavarat on saatu paikoilleen tai edes pois tieltä. Asunto näyttää jo kodilta. Aion tosin sisustaa sen kokonaan uudestaan. Värimaailma vaihtuu radikaalisti kahvin eri sävyistä näillä näkymin mustaan ja tumman lilaan. Mielestäni lila yhdistettynä mustaan on syntisen porno ! Enkä ole koskaan sisutanut edes omaa huonettanu tällä värillä, joten nyt on korkea aika siihen. Odotan innolla, että pääsen sisustus ostoksille itse Helvettiin, eli Ikeaan !
   Ihmissuhde asiat kusivat minua paineella linssiin, mutta totesin ajan kuluttua että paskat, ihan sama ! Jätän heidät, minulle ennen tärkeät ihmiset taakseni, jotka eivät enään välitäkkään minusta. Aloitan uuden elämän uusien ihmisten, kaveri- ja ystävyys suhteiden kanssa. Ei minun tarvitse tuollaisia ihmisiä sietää ja hyväksyä heidän käytöstään. Ovatkoon he mitä ovat keiden kanssa haluavat, mutta minä tahdon paremman elämän ja parempaa seuraa itselleni. Kiitos anteeksi ja näkemiin. Enkä enää kaipaa heitä. Minun on poltettava sillat takaani.

-


Pst. Vaikka olen tätä yrittänyt viimeiseen asti välttää,
joudun pian siirtymään psykiatrisella poliklinikalla aikuisosastolle.
Sen aika olisi ollut jo liian kauan aikaa sitten, mutta olen vain
pitkittänyt ja pitkittänyt sitä. Nyt joudun kuitenkin luopumaan
psykiatristani ja kohtaamaan jonkun toisen hoitajan.
Kellään kokemusta psykiatrisen poliklinikan aikuispuolelta sen
jälkeen, kun on siirtynyt sinne nuoriso-osastolta ?
Onko näillä kahdella jotain eroa, vai ovatko ne
täynnä samoja asioita, käsitelläänkö asioita samoin tms ?

6 kommenttia:

  1. älä kuitenkaan jätä mua pois sun elämäst oona ;_;♥miu.. ja hyvä et asunto alkaa jo muuntautumaan (toivottavasti) mieleisekseks c: uus alku tuntuu ja on välillä ihan hyväks, sen huomasin itekki omas uudes alussani c:

    plus omom ei valitettavasti oo siit aikuispuolest mitää hajuu ku itekki vaa aina pitkitin ja pitkitin etten joutuis sinne ja nyt en oo tarvinu jo kuukautee psykologiani joten en osaa valitettavasti vastaa sun kysymykseen c: mut uskon ettei se siitä paljon poikkea, toivottavasti sun uus hoitaja on hyvä ja kiva (:♥ purr

    VastaaPoista
  2. Itse kävin ensin puoli vuotta nuorisopolilla, josta siirryin aikuispuolelle. Ja ero oli helvetin suuri, ainakin täällä. Samoja asioita siellä tietysti käsitellään, mutta minulla oli nuorisolla tapaamiset kaksi kertaa viikossa, aikuispuolella tapaamisia oli kerran kahdessa tai kolmessa viikossa. Psykiatria näin kaksi kertaa, kun olin polilla puoli vuotta. Tekisin mitä tahansa, että pääsisin takaisin nuorisolle, mutta eipä mahda mitään.

    Näin ainakin minun polilla, sehän riippuu ihan kaupungista ja kunnasta.

    VastaaPoista
  3. Aivan hemmetin kaunis mekko ja sä <3

    Täällä meilläpäin nuoriso- ja aikuispuolen hoito eivät paljon poikkea toisistaan poliklinikkojen osalta. Omahoitajan kanssa asiat ovat paljon henkilökemioista kiinni, mutta aina voi pyytää vaihtoa, jos ei suju ollenkaan.

    Osastohoidon osalta ero on paljolti siinä, että mitä aikuisemmaksi sä tulet, sitä enemmän sun pitää ottaa vastuuta omasta itsestäsi, sairautesi hoidosta ja käytöksestäsi. Sua ja sairauttasi hoidetaan kuitenkin tarpeen vaatimalla tavalla.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. Yeah ! Itselleni on todella perkeleen tärkeää että tulen toimeen hoitajani kanssa. Voi niitä ongelmia ex ex hoitajan kanssa.. Hyi mikä nainen, kutsun häntä lehmäksi..

    Minä kun en pysty ottamaan vastuuta enään niin hyvin .. Ennen voin paremmin, nykyisin vastuun ottaminen on hankalampaa ;_;'

    VastaaPoista
  5. Nuorten ja aikuisten puolella.. ei juurikaan ole eroa, tai ainakaan en oo huomannut, vaikka kotikuntakin vaihtui.

    Molemmissa käsitellään samalla tavalla asioita, nuorten puolella ehkä näki lääkäriä useammin, aikuisten puolella en oo kertaakaan tavannut ekan käynnin jälkeen.

    Voimia<3

    VastaaPoista
  6. Olet niin kaunis ja omanlainen ! En voi olla kadehtimatta.

    VastaaPoista