• desireforthefuture.blogspot.fi

tiistai 16. elokuuta 2011

Tuima alistaja mielipiteineen.

Suihkun ( ei niinkään ) raikas, nuutunut, väsynyt, stressaantunut mutta silti hieman innostunut, siivoilija ja vaatekriiseilevä Eris kirjoittaa ( jälleen kerran ) blogia nauttien kylmää olutta. Minkä minä sille voin, että oikeasti pidän oluesta ? Sen maku, sen yhden tölkin tuoma tunne. * Ah, johan helpotti. * Joskus minua on kutsuttu alkoholistiksi, äitini kaltaiseksi ( anteeksi, korjaan: äitivainaani kaltaiseksi ), joka vielä tappaa itsensä lääkkeiden ja alkoholin yhteiskäytöllä ja yliannostuksella. Anteeksi, todella piristävä alku blogitekstille, mutta tämä on suora kuvaus nykyhetkestä ja ennen kaikkea todellisuudesta ja totuudesta. Sijaisäitini on rakastava ja huolehtiva, mutta joskus hän sanoo asioita, jotka todella satuttavat, jotka jäävät vaikeroimaan alitajuntaani. Onko niissä sanoissa totuus ? - Mitin joskus hiljaa mielessäni, niistä puhumatta. Jos hän näkee minut sellaisena, mitä oikeasti olen, mutta minä en itse sitä näe ? Tai entä jos en vain alitajuntaisesti tahdo nähdä ? Niin helvetillisesti kysymyksiä, mutta ei vastauksia. Vastaukset ovat minussa itsessäni, mutta en löydä niitä. Eihän kaikkiin kysymyksiin koskaan löydäkkään vastausta. Elämä on epäreilu peli, jonka kaikki häviävät. Se on raaka totuus, jossa elämme, elämä. Niin paljon kipua ja surua, mutta yhtäpaljon iloa ja helpotusta.

-

Älä koskaan puhu tunteista, - jos niitä ei todella ole olemassa.
Älä koskaan pidä kädestä, - jos aiot särkeä sydämen.
Älä koskaan lupaa, - jos et voi pitää lupaustasi.
Älä koskaan katso silmiin, - jos aiot valehdella.
Älä koskaan tule elämääni, - jos haluat lähteä siitä pois.


Muistatteko, kun ala-asteella pojat kiusasivat tyttöjä (kuullemma) siksi, että he tykkäsivät niistä ? Muistatko kun pojat haukkuivat sinua ja sinä pahoitit mielesi ? Muistatko, kun oppilaat kommentoivat negatiivisesti jotain vaatettasi, etkä käyttänyt sitä enään ikinä ? Muistatko, kun joku luokkalaisesi poika rikkoi omaisuuttasi ja sinä itkit, mutta opettaja väitti sitä vain ihastumisen merkiksi ? Muistatko, kun joku kommentoi nauraen loukkaavasti oppitunnilla väärää vastaustasi, etkä enään viitannut tunneilla, jottei sinua haukuttaisi vastauksesi takia ?

- Minä muistan sen kuin eilispäivän.

Ala-asteen aikana minä muutuin radikaalisti niin luonteeltani kuin ulkonäöllisestikkin. Osa luonteen- sekä persoonallisuuteni piirteistä ovat varmasti jotenkin sidottuna tuohon aikaan. Sellainen saisi kenet tahansa muuttumaan ihmisenä. Jos en olisi kokenut koulukiusaamista, syrjintää ja henkistä väkivaltaa, en usko, että olisin nyt tällainen mitä olen. En ulkonäöllisesti enkä luonteenpiirteiltäni.

-


- Se tunne, kun he nauroivat, sanoivat
sinua kuvottavaksi, läskiksi lehmäksi.

-




-

10 kommenttia:

  1. Minäkin muistan. Ja kuinka kuva teksteineen pitää paikkansa. Miksi se on niin?

    VastaaPoista
  2. Koska elämä on epäreilua, juuri siksi.

    VastaaPoista
  3. Jep. elämä on välillä aika tylsää ja yksitoikkoista. Onneks mie asun kaupungissa jossa edes tapahtuu jotain ,mutta minä en ole ikävä kyllä mukana niissä. No okei, kävin festareilla mutta siinä ne olikin sitten. :D

    VastaaPoista
  4. Tuo jota kirjoitit koulukiusaamisesta pitää ihan paikkaansa minun kohdalla. Opettajat kuittasivat kiusaamisen sillä, että pojat vain vähän 'härnäävät.' :( Ei se ollu sitä, vaan kiusaamista.

    VastaaPoista
  5. Minusta olet poikkeuksellisen kaunis, ja blogisi kiljuu että sinulla on lahjakkuutta ja tyylikkyyttä.

    Olen tosi pahoillani, että olet joutunut kärsimään kiusauksesta. En voi ikinä tietää kuinka pahalta ja julmalta se on tuntunut, mutta itseinhoa nielleenä pystyn ehkä kuvittelemaan.

    VastaaPoista
  6. Eikö opettajissa oikeesti ole yhtään yksilöä, joka olisi joutunut joskus kiusatuksi? Ymmärrän, ettei kaikkea voi huomata, mutta itse oon joutunut vähän kärsimään kiusaamisesta peruskoulussa ja tuntuu, että mulle on kehittynyt jotkut tuntosarvet, jotka huomaa jokaisen pahan katseen ja piilovittuilun!

    Mun mielestä opettajat vetoo vähän turhan usein siihen, etteivät muka huomaa. Musta kyse on enemmän viitsimisestä. Peruskoulussa mun luokalla oli yksi poika, jolle naurettiin ja, jota vähäteltiin niin selvästi, että pitää olla kuuro + sokea maikka, ettei sitä muka huomaa.

    Joo, mutta mä aloitin laihdutuksen kiusaamisen myötä ala-asteella 11-vuotiaana ja laihduinki 17 kiloo. Kunpa en olisi koskaan aloittanut, ois ne kilot lähteny kasvun myötä itsestään pois. Eli sama juttu: "Ala-asteen aikana minä muutuin radikaalisti niin luonteeltani kuin ulkonäöllisestikkin."

    VastaaPoista
  7. (Koulu)kiusaaminen on niin paskaa :( Lasten julmuudella toisiaan kohtaan ei ole välillä mitään rajaa ja ihmettelen, miten aikuiset/opettajat eivät muka näe sitä. Eivätkö he välitä vai eivätkö he uskalla kohdata omia tunteitaan asiaan liittyen?

    Ei voi ymmärtää.

    VastaaPoista
  8. vaikka en sinua tunnekkaan, kiinnostat minua. pidän jutuistasi täältä ja tunnen myötätuntoa ( vaikka loppupelissä, hah, myötätunnolla ei tee mitään ), sillä kuulun/ kuuluin itsekin tähän "olet ruma läski arvoton lehmä" jengiin.
    äyh unohdin jo mitä minun pitikään sanoa :--D perkele, mutta minusta olet kaunis ja varmasti upea persoona ( sneck the asskisser strikes ... anteeksi )

    VastaaPoista
  9. ala-asteella osattiin olla tosi julmia! itsekkin pohdin tätä hetki sitten, että miten kylmästi sitä pystyttiin jättämään joku yhtäkkiä porukan ulkopuolelle. Ei sitä lapsen mieli osannut käsitellä, että mitä seurauksia sillä olisi toiselle tulevaisuudessa. Hyi.
    p.s. näissä kuvissa on jotain tosi Vampiraa, love it!

    VastaaPoista
  10. Kiitos, kiitos, kiitos :'-)

    Sipe, vampiriaa ? hrr, nice !
    sneck, tuntuu kivalta, kun joku sanoo kiinnostavaksi.

    Pst, koulukiusaaminen in my ass !666

    VastaaPoista