• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Pahasta parempaan.


-

En tiedä mikä siinä on, että humaltuneena alan haastamaan riitaa, jos joku sanoo pienenkin väärän sanan. Yksi niistä vittumaisista asioista on se, että joku alkaa arvostelemaan tai kommentoimaan toista ja/tai hänen tekojaan ja tapaansa hoitaa asioita. Ja koska minä puolustin Miikaa, sain osakseni vain huorittelua juuri ennen, kuin ovi paiskattiin kiinni rääkyjän nenän edestä. " Hell yeah ! " Ensin helvetillistä huutoa ja rääkymistä, sen jälkeen nyrkit halusivat puhua, mutta 3 miestä piti minut aloillani ja muutama muu raahasi toisen osapuolen ulos talosta. " Mullehan ei vittuilla. " Tahdon vain puolustaa rakkaimpiani. Ne tytöt ansaitsivat raivoni syljettynä kasvoillaan. Inhoan toisten asioihin puuttumista niin vitun paljon ..

-

" Minä en voi elää näin. 
Enkä tule elämään, jos tämä jatkuu. 
Tämän on loputtava. "
10.3.2011


Eihän tuosta ole kauaakaan .. Tuo teksti on ote päiväkirjastani, jonka kirjoittamisesta on vain noin puoli vuotta aikaa ! Ja oikeastaan se on viimeinen merkintä, jonka olen päiväkirjaani tehnyt. Sen jälkeen lähdin mielisairaalaan, enkä enään tuon tekstin jälkeen ole uskaltanut kirjoittaa päiväkirjaa. Sen jälkeen, kun sijaisäitini vei koko yksityisyyteni ( luki päiväkirjani ). Miten olen puolessa vuodessa .. Miten puolessa vuodessa on voinut tapahtua näin paljon ? Miten puolessa vuodessa olotilani on parantunut näin huomattavasti ? Niin helvetin lyhyt aika, puoli vuotta ! Puoli vuotta sitten olin lähes valmis päättämään elämäni, mutta nyt minä suunnitellen tulevaisuuttani ja omaan elämäntahtoa enemmän kuin koskaan .. tai ainakin enemmän, kuin pitkään, pitkään aikaan. Olen hämmentynyt. Tuntuu kuin tuosta olisi jo yli vuosi aikaa, siitä kun jouduin sairaalahoitoon, siitä kun tajusin, ettei muuta vaihtoehtoa enään ole. Ja nyt minä voin helvetin hyvin verrattuna siihen, miten voin tuona aikana, noin puoli vuotta sitten. Toivon, että tämä kestää, en tahdo enään sellaista. Se oli kamalaa, kuin henkinen kuolema. En tahtonut elää, olisin mielummin kuollut kuin elänyt siinä olotilassa. Enkä minä nykyisin edes ajattele kuolemaa, saati itsemurhaa. Suunnittelen tulevaisuutta ja tahdon elää. En tahdo kokea sitä enään ikinä. Mutta ei se ole tahdosta kiinni ..



-

Mikään ei oikein onnistu. Siltä ainakin tuntuu .. Tukihenkilöä ei huvita tavata, mutta sen sain onneksi sentään kaikesta huolimatta aikaiseksi .. " Tämä on vapaaehtoista, mutta jos tämän aloittaa, siihen on sitouduttava. " Hän on mukava, ja tahtoo vain auttaa. Hänen työnsä on auttaa minua selviämään asioiden kanssa, joita en osaa tms. Otan hymyillen hänen apunsa vastaan, sillä minä pidän hänestä. Mutta sossu .. Hän soittaa, kyselee ja vikisee niin paljon, että vittuunnun totaalisesti ja Miika joutuu kuuntelemaan valitustani tuosta vanhasta paarmasta ja hänen ärsyttävästä luomestaan. Ensiviikolla hän tulee minun asuntooni ( koska hän niin haluaa ) kommentoimaan ja kyselemään. Argh ! Totaalinen ärsyyntymisen maksimaalinen multihuipentuma. En pidä hänestä yhtään, en vittu yhtään, enkä minä puhu epämiellyttäville ihmisille ! Tai jos puhun, puhun todella "epämiellyttävään" sävyyn. Sävyyn, josta kuuntelija huomaa selkeästi, miltä minusta tuntuu ja mitä ajattelen. Minusta huomaa silloin selkeästi, että olen todella, todella ärsyyntynyt. Ärsyyntyminen lähes huokuu minusta.
   Perjantai 16.9,11' .. Olenko jälleen valmis kohtaamaan uuden naisen, uuden hoitajan, uuden psykiatrin ? Entä jos hän on yhtä ärsyttävä ja epämiellyttävä kuin se sossupaarma, ensimmäinen psykiatrini ? Entä jos en pidä hänestä yhtään ? Entä jos en pysty puhumaan hänelle ? Se selviää pian ..


-

Pitkästä aikaa minuun on iskenyt into piirtää ! :'-) Olen aloittanut about 6 uutta työtä, joiden aihe on kuitenkin lapsellinen. Olen piirtänyt pokémoneja jo kaksi päivää. Miksi ? Koska Miika perkele latasi kaikki perkeleen pokémon leffat koneelleen ja tottakai olen katsonut niitä intohimoinen kiilto silmissäni loistaen. Ja nyt olen vain piirtänyt niitä perkeleen pokémoneja.. Kai minä voisin piirrustuksistani laittaa tänne kuvia. Jos kehtaan .. Okei, tottakai kehtaan, enhän minä häpeä mitään.




Pst. Kuvat ovat kamalan laatuisia, 
kiitos puhelimen kameran .. 

-

Sain ihanalta Bubble'lta haasteen,
jonka toteutan seuraavassa postauksessa ! :'-)

Haaste kuuluu näin;


1. Thank the person who tagged you and link to their blog.
2. Put the Top 10 Award logo on your blog.
3. List your top 10 cosmetics.
4. Choose 10 bloggers to tag, link to their blogs, and let them know.

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä huomiselle! Toivottavasti kaikki pelkosi ja epäilyksesi ovat turhia! Anna tutustumisvaiheelle aikaa. Ihan rauhassa.

    Ja aivan ihana kuulla, että olet lyhyessä ajassa (puoli vuotta on lyhyt aika!) päässyt niin paljon eteenpäin <3

    Rutistus!

    VastaaPoista