• desireforthefuture.blogspot.fi

tiistai 27. syyskuuta 2011

Siellä on viinat ja siellä on naiset.

- Ajattelin vielä tässä ilmoittaa,
että blogini nimi on muuttunut. 
Ja kyllä, oikea nimeni on  Oona.




-

Minua tosiaan kiusattiin alakoulu vuosina, kuten myös vielä yläkoulussakin, muttei kuitenkaan niin pahasti. Se ei kuitenkaan ole tämän tekstin juuret, vaan silloiset kiusaajani. Itseään esille tyrkyttäjät, aina esittelemässä pojille ( alakouluaikana olemattomia ) rintavarustuksiaan ja piukkoja farkkuperseitään. He saivat minut tuntemaan itseni rumaksi läskiksi. Siksi he minua joskus kutsuivatkin. En unohda koskaan heitä tai heidän keikistelyään. Ala-asteen aikana menetin itsetuntoni kokonaan, eikä se yläasteellakaan palannut entiselleen. Olin epävarma itsestäni, en pitänyt itseäni kauniina tai millään tavalla miellyttävältä, varsinkaan miesten silmissä ( myöhemmin myöskään naisten). Kaikki johtui vain kiusaamisesta ja kiusaajista, enkä minä nykyisin voi sietää kiusaajieni kaltaisia ihmisiä, itsekeskeisiä "minäminäminä" -ihmisiä. Sitä pitää vain esitellä itseään, " hyvää kroppaansa ", rintavarustustaan ja tyrkyttää persettään niin monen äijän eteen kuin mahdollista. Hyi vittu.

-


-

Ehdin jo hehkuttaa, että 130 lukijan raja meni rikki, mutta se olikin vain hetkellistä, joten pyyhin koko perkeleen hehkutustekstin. Lukijoita tulee ja menee. En taida enään kirjoittaa niin hyvin kuin ennen, tai niin mielenkiintoisista asioita kuin ennen ? Ennen kirjoitin ja valitin elämän kurjuudesta ja epäreilusuudesta vakavan masennuksen kourissa kyynel silmäkulmassa. Silloin tahdoin vain tietää diagnoosini ja kohdata paremman huomisen. Nykyisin tuo on menneisyyttä. Nyt olen taistellut paikkani parempaan. Kyllä minä edelleen kohtaan niitä huonoja hetkiä ja päiviä, mutta se mitä oli silloin, kun aloitin blogin kirjoittamisen, ei ole enään olemassa muualla kuin menneisyydessä.

   Onko blogini vielä mielenkiintoinen, vaikka se on muuttunut matkansa varrella aika radikaalistikkin ? Ennen minä kirjoitin vain lääkkeistä, diagnooseista, hoidostani ja ylipäätänsä elämän paskuudesta. Nykyisin blogini sisältää kaikkea, aivan kaikkea. Selviytymisblogini muuntautui harvinaislaatuisen avoimeksi lifestyleblogiksi. Onko siellä jossain, lukijoissani vielä niitä, jotka liittyivät seuraajikseni jo blogini alkutaipaleella ? Mitä mieltä te olette tästä muutoksesta, kaipaatteko sitä surumielistä tyttöä, joka kirjoitti pahasta olostaan ja alkavasta tahdostaan kuolla ? En minä ainakaan kaipaa .. Minä tahdon olla tämä terve nainen, joka minusta on kasvanut ja itsenäistynyt. 

   Olen tosin huomannut, että sairaiden ja elämänhalunsa menettäneiden ihmisten blogit keräävät harvinaislaatuisen paljon lukijoita ja sitä myöten kommentteja. Jos/kun blogin kirjoittaja paranee, alkaa voida paremmin ja puhumaan vain vähemmän ja vähemmän pahasta olostaan ja enemmän ja enemmän jostain muusta, alkavat lukijat huveta ja sitä myöten kommentit vähentyä. Mistä tämä johtuu ? Siitäkö, että sairaat ihmiset ovat mielenkiintoisempia ? 
   Argh, mitä helvettiä ? En enää edes tiedä miksi kirjoitan jostain tällaisesta .. Antaa olla, en jaksa jatkaa. Olen niin turhautunut ja väsynyt. Olen ollut jo pitkään. En saa mitään aikaiseksi. En tahdo tämän kehkeytyvät mihinkään pahempaan, sellaiseen mitä minulla oli ennen. En tahdo muuttua takaisin sellaiseksi, mitä olin ennen, blogini alkutaipaleella. Sen täytyy pysyä menneisyydessä. Olin sairas, väsynyt, jaksamaton, surullinen, elämänhalun menettänyt. Joskus tahdoin vain kuolla pois. Nyt olen vain jaksamaton ja väsynyt. En tahdo tämän pahentuvan, en enää .. Vaikka tätä on kestänyt jo kuukaudenpäivät. Minua pelottaa. Stressaa, vituttaa, tuskastuttaa, vituttaa, ahdistaa,stressaa, ahdistaa, tuskastuttaa, vituttaa ..

M u t t a j o k a t a p a u k s e s s a ..
 

16 kommenttia:

  1. Ei lukijamääristä kannata välittää, niitä tulee ja menee. Ehkä sairaimpien ihmisten blogeihin vetää myötätunto tai samantapainen elämä? En tiedä, mutta se ei ainakaan ole mikään syy voida itse huonosti. Kun olet noin pitkälle päässy ja edistyny, niin älä luovuta kesken.

    Mä ainakin luotan siihen, että joskus voi vielä sanoa, että hei, mun elämä on tasapainossa, kunnossa. Mäkin taidan voida vähän paremmin kuin aikaisemmin, ainakin yhden henkilön sanomana.

    VastaaPoista
  2. Kiitos rakentavasta kommentistasi Pssion ♥

    Tekstissä piilee hieman sarkasmia, en todellakaan aikoisi luovuttaa ja muuttaa itseäni paskempaan suuntaan vain blogin lukijoiden tai kommenttejen takia ! Se olisi sanoinkuvaamattoman tyhmää. Pisti vain mietityttämään ja kiukuttamaan tämmöinen.

    VastaaPoista
  3. Oona on ihana nimi (mun siskon nimi myös) :) <3 ja sun blogi on ihana myös näinkin.:)

    VastaaPoista
  4. oona on suloinen nimi :) ja pidän sun blogistasi juuri näin.
    ps. pakko sanoa että se h&m mekko (musta missä läpinäkyvää kangasta yläpuolella) löysitkö sen alesta? kaupasta? nettikaupasta? ja paljonko maksoi? olen niin kateellinen, rakastan sellaisia mekkoja ja olen nyt pienen ikuisuuden yrittänyt löytää semmoista <3 rakkaus palaa mustia mekkoja kohtaan!
    T. sophie
    takemetothesmoonplz.blogspot.com <-fucking anonymous...edelleen..v*tun blogger

    VastaaPoista
  5. Kyseinen mekko löytyi Helsingistä Forumin H&M'stä. Normaalihintainen se taisi olla :'-) Luulisi, että löytyy myös nettikaupasta.

    Kiitos ♥

    VastaaPoista
  6. Mä en ole seurannut blogiasi kovinkaan pitkään, mutta pidän tätä mielenkiintoisena.
    Ainoa, mikä ehkä vähän häiritsee on joissakin postauksessa "1000" lähes samanlaista kuvaa sinusta.
    Mutta jos se toimii tietynlaisena terapiana itsensä hyväksymisen kanssa tai muuta vastaavaa, anna mennä vain.

    VastaaPoista
  7. mä sain suurimmaks osaks vaa haukkumista silloin ku ite olin masennuksen kierteissä. mulle kommentoitiin "tuskin sulla on oikeesti paha olla". että ei mulle kylläkään niin käynyt. ja tosiaan lukijoita tulee ja menee. oman blogini pitäminen on nyt ollu viimeaikoina suht niukkaa sen takia koska syysmasennus ja yokirjoitukset on imaissu musta pois suurimman osan positiivisesta enrgiasta. toivon et saisin senki nyt täs jossai välis takas (:

    yllätyin positiivisesti et aloit bloggailla omalla nimelläs♥(: tyksin, ja kuten varmaan tiedät, oon yksi niist lukijoist joka ei täält koskaa lähe c:

    VastaaPoista
  8. itsekkin aloitin nykyisen blogini kirjoittamisen täysin sairaana. Ensin kerroin kuinka elämä on perseestä jne. sitten parantumisyrityksistä kunnes jouduin osastolle ja tekstit parantumisen edetessä muuttuivat terveempään suuntaan. sitten "sairas maailma" alkoi tuntua kaukaisemmalta asialta ja kirjoitin aina vain arkisempia asioita. Silloin tällöin sairaus ilmenee teksteissäni, mutta yleensä ei. Mutta myös kirjoittamisen tärkeys itselleni on vähentynyt ja tekstejä tulee aina vain harvemmin.

    Tsemppiä ja ihana nimi sinulla :) ♥

    VastaaPoista
  9. ps. Kärsin juuri samallaisita kiusaajista itsekkin peruskoulun ajan.

    VastaaPoista
  10. mun mielestä blogis on mennyt vaan ja ainoastaan parempaan suuntaan, kun noita vanhempia tekstejä oon lukenut. on ihan mahtavaa, että sulla menee nykyään paremmin, pystyn jopa lukemaan kaikki sun tekstit ahdistumatta. :)

    oon itekin joskus ollut huonommassa jamassa, sekä katsonut vierestä tärkeiden ihmisten sairautta, joten mä en ainakaan ite saa mtn sadistista mielihyvää muiden ongelmista. (vaikka tuskimpa ne muutkaan lukijat sellasia on, ei sillä c:)

    oot btw kaunis tossa ekassa kuvassa. (:

    VastaaPoista
  11. Mielenterveysongelmat - sairas ihminen - mielenkiintoinen, ei enää pidä paikkaansa minun maailmassani. Toisinaan tuntuisi sen olevan vain jonkinlainen trendi. Se, mitä useat heistä blogeihinsa kirjoittavat on jo aikaisemmin lukenut jossain toisaalla. Olen epäillyt että kyse voisi olla myös vaikutteista. Mutta tämä on ehkä vain minun omaa mietintääni.

    VastaaPoista
  12. Moi Oona! (Kiva nimi, tykkään :) )

    Vaikka itse haluan kirjoittaa nimenomaan mielenterveysaiheista (tai mielenterveysongelma-aiheista/ psykoterapia-aiheista) blogia, ja sunkin blogiin liityin lukijaksi sen masennuskirjoitusten perusteella, tykkään kyllä nykyisestäkin monipuolisesta aihevalikoimasta.

    Ehkä joidenkin masennusblogien suosio saattaa johtua siitä, että monet hakee blogeista juuri vertaistukea, eikä parempana voimiseen tai "kevyisiin" aiheisiin ole niin tarvetta saada vertaistukea kuin mielenterveysongelmiin..

    Mutta siis todella ihanaa, että voit paljon paremmin kuin aiemmin!

    VastaaPoista
  13. no sanotaan vaikka että miehet osaa olla tosi kusipäitä halutessaan :--( mut kylläse tästä. btw, kiitos välittämisestä .___. ♥

    VastaaPoista
  14. Mulla on ollut tuo sama ongelma blogini kanssa, siis että se ei tunnu olevan enää yhtä mielenkiintoinen edes itselleni, kun on ollut parempia aikoja, siis terveempiä. Aikoinaan vaihdoin kokonaan uuteen blogiin kun koin olevani tervehtymään päin ja en halunnut enää jatkaa siinä mustan mustassa aihepiirissä, mutta asiahan ei ollutkaan niin helppo kuin sitä toivoisi ja kyllä nykyisessäkin taidan olla yhtä ellen enemmänkin "masentava".

    Tunnustan, että kun itse on masentunut, on joskus vaikea lukea siitä kuinka joku toinen menee ja porskuttaa (vaikkakin omaisi samanlaisen masennustaustan). Tää kuulostaa ihan hirveältä, tiedän. Tavallaan on ihan iloinen sen toisen puolesta, mutta myös katkera itselleen että miksei itsekin voi olla jo tuossa kunnossa.

    VastaaPoista
  15. Minä olen seurannut blogiasi jo pitkään ja pidän siitä edelleen yhtä paljon. On kivaa lukea niistä hetkistä kun toinen pärjää ja onnistuu elämässään kaiken paskan jälkeen. ja tietää ettei ole yksin asioiden kanssa. Se vaan on nykyään semmonen muotijuttu että mitä ahdistuneempi sen coolimpi, samaa pätee plokimaailmassakin :/
    Jatka samaan tahtiin ihana! <3

    VastaaPoista
  16. Mustakin sun blogi on hyvä juuri sellaisena, kuin se on. Ei ole mitään tiettyä kaavaa, millä näitä täytyisi tehtailla.

    Silloin kun ahdistunut/masentunut on helppo kirjoittaa siitä pahasta olostaan ja sairauden ristiriitaisista teemoista. Paljon vaikeampaa on "keksiä" kirjoitettavaa silloin, kun teksti ei kumpua omista negatiivisista tunteistaan.

    Sun blogi antaa meille lukijoille mahdollisuuden nähdä pienen pienen palan Oonan elämää ja olen siitä kiitollinen <3

    ...ja sun kuvat on ihania, älä vain jätä niitä pois!

    VastaaPoista