• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

perjantai 14. lokakuuta 2011

Don't try to be like me !

130 lukijan raja on hymyilyttävästi ylittinyt,
tervetuloa kaikki uudet ( ja ei niin uudet ) lukijat !

Tämän kunniaksi aion tehdä jonkin erikoispostauksen, jonka
aiheen te blogini seuraajat saatte päättää. Lisään blogiini kyselyn siitä,
minkälaisen " juhlapostauksen " teen ja te saatte nyt äänestää,
mikä ( tai minkälainen ) tämä kyseinen postaus tulee olemaan !

Pusuin, Oona. 

-

En edisty, elämäni ei etene. Olen jumittanut paikallani jo kaksi ja puoli kuukautta. Elän, mutten käy koulua, enkä edes harkitse töiden tekoa / hakua. Mikä minuun on mennyt ? Mitä minulle on tapahtunut ?
   Muistan sen ajan vieläkin, kun kulutin itseni puhki koulunkäynnillä ja stressaamisesta koko elämää kohtaan. Se burnout oli kamala kokea, mutta onneksi kahden viikon jakso (mieli)sairaalassa sai minut jälleen jaloilleni ja pystyin jatkamaan elämääni. Mutta mikään ei ollut sen jälkeen enään niinkuin ennen. Nyt kun aikaa on kulunut parin kuukauden verran, huomaan olevani täysin erilainen kuin ennen hoitojaksoani sairaalassa. Minua ei edes huvita mennä kouluun, ei kiinnosta. Vaikka saan erityiskohtelua, sain oman lukujärjestykseni, eikä minua pakoteta tekemään mitään .. En vain saa enään otettua itseäni niskasta kiinni ja raahattua laiskistunutta ruhoani kouluun hoitamaan velvollisuuteni. Joskus ( niinkuin nyt ) alkaa tuntumaan, että olen jotenkin epäonnistunut. Mutta kaikista eniten mietin / ihmettelen sitä, että mitä helvettiä minulle tapahtui ? Mikä muutti minut, mikä muutti persoonani ? Ennen poltin itseni loppuun, nyt en edes mieti sitä, että tekisin töitä enemmän kuin pitäisi. En edes tee töitä. En kanna vastuuta, en enään.

" Ens viikolla mä otan itteäni niskasta kiinni ja .. "


-

Ja maanantaina minä menin kouluun. Tosin kaksi tuntia myöhässä, mutta kuitenkin ! Nyt pitäisi vain pitää tämä yllä, että jaksan herätä aamulla, laittautua ja lähteä kouluun. Tosin ei tuo vaikeaa ole, vaan se, että pysyisin koulussa niin kauan kuin pitäisi ( lukujärjestyksen mukaan ). Vinkkejä, kuinka jaksaisin ? On turhauttavaa olla niin laiska ja saamaton koulun suhteen ..

Sunnuntaina romahdin. Totaalinen kiukkuraivo -kohtaus. Laukku ja tavarat lensivät minne sattuu ( laukku löytyi kissan hiekkalaatikosta .. ), ja minä huusin kurkkuni kipeäksi. Suutuin, en edes tiedä mistä, ja raivosin sen pienen hetken. Olin niin kiukkuinen ja turhautunut, etten kyennyt pidättelemään kyyneleitä. Tahtomattani lämmin vuono valui silmistäni poskilleni, poskiltani lattialle, kun siivosin jälkiäni. " Anteeks, kun mä kiukuttelin .. " Enkä minä edes tiennyt, miksi kiukustuin niin pahoin ja lopulta romahdin.
   En edes muistanut millaista tuollainen on, en muistanut miltä tuollainen tuntui. Nyt muistan sen taas, enkä pidä siitä yhtään. Onneksi se meni nopeasti ohi, sillä sen pienen hetken vihasin itseäni. Ja ei, en tiedä miksi.

-


-

" Baittarit perseeseen. " Vihaan sitä, kun minua tai ulkonäköäni kopioidaan. Onhan se totta, että "matkiminen" on toisen ihailua, mutta kun se matkiminen menee överiksi .. Täysin samanlaiset hiukset tai täysin samanlainen asukokonaisuus. Miksi, miksi, miksi ? Minä olen minä, enkä tahdo nähdä toista ihmistä itsenäni, kuin peilikuvanani vain siksi, että hän kadehtii minua tai ulkonäköäni !? Ja kun minä olen niitä ihmisiä, joka ei tällaisessa tapauksessa mene sanomaan toiselle suoraan, että lopettaisi kopioimisen, että hän saa teoillaan minut vittuuntuneeksi.
   Pitäisi vain jättää nämä ihmiset omaan arvoonsa ja tyytyä ajatukseen, että he vain kadehtivat minua ja ideoitani kopioimalla naurettavan suorasti. Mutta kun tämä saa aivonesteeni kiehumaan ! Tekisi vain mieli nostaa finkut pystyyn ja huutaa " Bitch, don't try to be like me ! ", mutta enhän minä näin voi tehdä. Tämän jälkeen alkaisi totaalinen takaisin vittuilu, enkä jaksa alkaa kinaamaan minkään kopiohuoran kanssa. Ok olempas suorasanainen, anteeksi siitä, mutta olen varoittanut siitä, että sanon mielipiteeni joskus ehkä liiankin suoraan ja kärjistettynä. Jotkut saattavat ajatella, että olen itsekeskeinen " minä minä minä " ihminen, mutta näin ei ole. Asia nyt vain on niin, että omaan nuoruusaikaisen vaativan persoonallisuushäiriön, joka kohdistuu mm. minuun itseeni ja ulkonäkööni. Joten kun joku kopioi minua niin suorasti kuin tekstin alussa kuvasin, se saa minut tuntemaan itseni jotenkin toissijaiseksi, koska joku muu näyttää minulta.


-


Ei minulla ja Miikalla aina ole hyvin mennyt, mutta olen aina rakastanut häntä
Kaikesta menneestä huolimatta tahdon elää hänen kanssaan nyt ja aina .. ♥ !

-



Onko joku teistä sitä mieltä, että lävistykset pilaavat
naisellisen kauneuden, että lävistykset kasvoissa 
rumentavat naista ja pilaavat hänen kasvonsa ? : o

-

5 kommenttia:

  1. Se on ihan ihmisestä kiinni minkä tyylinen muuten on ja miten kantaa lävistyksensä. Silloin kun minulla oli naamassa ties mitä killuttimia niin varsinkin vanhemmilta ihmistä tuli jatkuvasti kommenttia miksi pilaan kauniit kasvoni tuommoisella romulla. Nykyään pidän lävistykset piilossa, nänneissä ja kielessä. Kai sitä vaan kasvoi ulos siitä naama-täynnä-rautaa-on-nättiä-ikävaiheesta. :)

    VastaaPoista
  2. Löysin blogisi vasta ja se muistuttaa minua niin paljon entisestä elämästäni... Onneksi pohjalta on mahdollista päästä ylöskin, vaikka alaspäin olisi vaan niin paljon helpompi mennä.

    Saanko tiedustella ikääsi? Rakastan blogiasi.

    VastaaPoista
  3. Tashee: Varmaankin itse luovun myös jossakin vaiheessa lävistyksistäni, jotka omaan kasvoissani. Mutta ainakin vielä tykkään näistä nykyisistä koruistani todella paljon. :'-)

    rock my world: Sait minut hymyilemään .. Kiitos paljon ♥, olen todella päässyt pahimman yli ja tästä vain eteenpäin ja ylös kohti tulevaisuutta. Olen täysi-ikäinen, sen enempää en paljasta ;-)

    VastaaPoista
  4. Herran jumala toi lävistyskysymys !
    Minun mielestäni kaikille ei sovi lävistykset yhtään,
    mutta sulle sopii !
    En ikinä kutsuisi lävistysten laittamista "kasvonsa pilaamiseksi"
    Tietenkin ennemmin tai myöhemmin lävistysinto laantuu, enkä usko kenenkään pitävän loppueläämänsä lävistyksiään jotka otti nuorena.

    Ymmärrän että kopioiminen pistää vihaksi, itselläni samanlainen tilanne ollut.
    Silloin pitää ajatella että helvetti, eihän toi muija osaa yhtään kantaa noita vaatteita !
    Sinulla on ihana omalaatuinen tyyli, ja se sopii juuri sinulle !

    Like your blog ! ♥

    VastaaPoista
  5. Miau olet niin ihana <: . Minusta lävistykset ( tai tatuoinnit tms. ) eivät pilaa kaunetta, ihan hyvin joku voi näyttää paremmaltakin näiden kanssa söfksfäa en osaa selittää.

    VastaaPoista