• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

lauantai 29. lokakuuta 2011

Tästä postauksesta voi helposti huomata, että omaan perkeleitä pääni sisällä (lue: mielialan vaihteluita).


Koulussamme vietetään Halloween päivää vasta 4.11
joten vasta tuona päivänä aion toteuttaa Halloween outfitin 
( koska koulussamme on tuolloin paras puku palkitaan -kilpailu ). 
En osaa päättää kahden outfitin väliltä, kumpaan pukeudun .. Argh ! #"/* 666 >: ( 
   1. vaihtoehto olisi helppo ja yksinkertainen toteuttaa, 
mutta olisi enemmän kuin helvetin upea, näyttävä ja karmiva kokonaisuus. 
2. vaihtoehto taas olisi hankala aikaa vievä toteuttaa ja 
vaikea ylläpitää koko päivää kaikkien yksityiskohtien ym. ylläpitämiseen .. 
Lopputulos olisi kuitenkin järisyttävän upea ja enemmän kuin karmiva 
ainakin oman suunnitelmani mukaan .. ) 
Perkele, kun en osaa päättää, miksi pukeudun  !? : <

-

Tukihenkilöni kysyi, miksi jatkan psykiatrin luona käyntejä. En osannut vastata, joten kohautin vain olkiani ja hymyilin väkinäisesti. Seuraavaksi hän kysyi, mitkä asiat ovat elämässäni nykyisin paremmin kuin ennen. Tähän minun oli helppo vastata. " Kaikki, kaikki on paremmin. " Tämän jälkeen olen miettinyt, miksi edes olen enään kirjoilla polilla. Kaikki on nykyisin niin paljon paremmin. Ei ahdista, en ole saanut ahdistuskohtauksia aikoihin, ei masenna, en viiltele, en edes harkitse itseni satuttamista enään, en toivo itselleni kuolemaa, en eristäydy. Minä olen kuin kotelostaan kuoriutunut perhonen, vihdoinkin oppinut lentämään, elämään.
   .. Taidan ottaa yhteyttä siihen vanhaan naiseen ja todeta hänelle, tahdon minut uloskirjattavan polilta. En tarvitse sitä paikkaa enää. Ja jos joskus tarvitsen samankaltaista apua, kuin olen polilta ennen saanut, apu ei ole kaukana. Minä en ole yksin, en enää niinkuin ennen, kun en halunnut muuta kuin olla yksin.

Kaikesta päätellen osaan elää kuin "normaalit", henkisesti ja mieleltään terveet ihmiset, mutta miksi minusta ei tunnu siltä ? Jatkuvasti tuntuu, kuin jotain edelleen puuttuisi, minusta tai elämästäni. Puuttuuko elämästäni todella jotain, mikä tekisi elämäni elämisestä hyvän elämän. Vai olenko yksinkertaisesti tyytymätön kaikkeen ? Eikö minulle riitä mikään, ja havittelenko jatkuvasti vain parempaa ja parempaa, vaikka parempaa ei olisi olemassakaan / mahdollista tavoittaa ?
-

Somnoronko kellään kokemusta tästä lääkkeestä ?

En ymmärrä, miten tuollaista lääkettä voidaan määrätä ihmiselle, joka ei ole ikinä koskaan ikinä, vittu ikinä syönyt minkäänlaisia mielalalääkkeitä, unilääkkeitä tai muita lääkkeitä vitamiinien lisäksi. Minutkin yksi tuollainen pilleri ( 10 mg ) sai ensin voimaan todella kummallisesti ja illalla ennen nukkumaan menoa näkemään halluja. Ihan vitun kamala lääke ! Kertoaa kiitos, onko teillä minkäänlaisia kokemuksia tästä lääkkeestä tms.
   " Somnor on unilääke, joka kuuluu bentsodiatsepiinien kaltaisten aineiden ryhmään. Sitä käytetään unihäiriöiden lyhytaikaiseen hoitoon. " Ok, lyhytaikaiseen hoitoon, mutta mitä helvettiä .. " Somnoria käytetään vain sellaisten unihäiriöiden hoitoon, jotka ovat vaikeita, toimintakykyä haittaavia tai aiheuttavat suurta ahdistusta. " Ja tämä lääke oli määrätty ihmiselle, jolla oli ongelmia vain nukahtamisen kanssa ?! Ok, onhan se vittumaista olla hereillä vain siksi, ettei saa unen päästä kiinni ( nimim. kokemusta on ), mutta miksi tällainen lääke, miksi Somnor ? Miksi, kun olisi olemassa myös melatoniini, joka on omalla kokemuksella ja ihmisten kertoman mukaan todella hyvä lääke nukahtamiseen ja unihäiriöihin. Oona ei ymmärrä, ei alkuunkaan ..

-

Pst, Rick Genest = !


-

Vasta perjantaina sain kunnolla nostettua ruhoni sängystä, enkä antanut sen vaipua takaisin tyynyjen ja peittojen suojaan pakoon kylmää ja kipeää todellisuutta. Meikkasin, pukeuduin, siivosin, ja ensimmäistä kertaa neljään päivään poistuin asunnostani palauttamaan pullot ja käymään kaupassa. Fyysinen pahoinvointi oli minussa edelleen, mutta ei niin voimakkaana kuin edellispäivinä. Voin jo paljon paremmin ja toivoin, että sairaus olisi hiljalleen päästämässä minua otteestaan. Yön lähestyessä päätin pitkästä aikaa laittautua, ihan vain omaksi ilokseni. Psyykkasin itseäni musiikilla, värjäsin hiukseni tumman oranssista veren punaisiksi, maalasin huuleni samaan sävyyn hiusteni kanssa.

-

( Yllä kirjoitetuista teksteistä on jo aikaa,
yhdestä päivästä muutamaan päivään, mutta
alla oleva teksti kertoo teille totuuden. )

Ja kyllä, olen niitä ihmisiä joka toivoo parasta mutta odottaa pahinta.

Luulin jo voivani paremmin ja odotin parantuvani pian kokonaan, mutta kaikki vain paheni.
Vointini on kamala ja vain pahenee entisestään. Maanantaina en voi muuta kuin mennä lääkäriin.
En jaksa tätä enään, en tahdo tämän enään pahentuvan. Ja mikä pahinta, kukaan ei osaa sanoa, 
mikä minua vaivaa. Kukaan ei osaa liittää oireitani yhteenkään sairauteen, ja minä olen turhautunut.
Sen lisäksi, että olen turhautunut, minua pelottaa. Sen lisäksi, että minua pelottaa, minua ottaa sydämestä.
Ja tämän tunnemyrskyn lisäksi en osaa tehdä muuta, kuin epäillä ja pelätä pahinta mahdollista.
Ajattelen ja pelkään niitä pahimpia mahdollisia toteamuksia, jotka lääkärin voisi sanoa ..


" .. Minä .. E-en yksinkertaisesti .. Minä en kestäisi sitä. "

9 kommenttia:

  1. Voimia. Lähettäisin halinkin, jos osaisin.

    VastaaPoista
  2. somnorista ei ole kokemusta, mutta mulla melatoniini ei ainakaan vaikuttanut _yhtään_. Sain sen tilalle sitten Ketipinor-lääkettä, mikä on ihan ok. Hassua eihän bentsoja yleensä määrätä tollain noin vaan... ei ainakaan täällä päin. Nehän aiheuttaa pitkään käytettynä kuitenkin riippuvuuttakin :/

    VastaaPoista
  3. Anna, kuinka kauan söit melatoniinia ? Itse napsin niitä jopa kuukauden päivät ilman vaikutusta, mutta pikkkuhiljaa vaikutus hiipi öihini. Lopulta nimesin melatoniinin parhaaksi mahdolliseksi lääkkeeksi unettomuuteen ja yleisesti uniongelmiin.

    Passion, kiitos .. ♥

    VastaaPoista
  4. Lääkäreiden kumartelu lääkkeille (ja lääkeyhtiöille, köh) menee kyllä välillä aivan älyttömyyksiin. Itselleni määrättiin jo alaikäisenä ties mitä lääkkeitä, joita yleensä käytetään vain viimeisenä vaihtoehtona, eikä tilanteeni kuitenkaan (ainakaan omasta mielestäni) ollut vakavimmasta päästä.

    Kerrankin eräs lääkäri suuttui minulle kun kyselin terapiamahdollisuudesta, kun pää oli haljeta. Sanoi vain että "älä aliarvioi lääkkeitä!" ja tuplasi lääkeannokseni.

    Tässä sitä ollaan, 10 vuotta henkisesti paskana enkä kertaakaan ole päässyt keskustelemaan terveydenhoitajaa pidemmälle, vaikka vaadittu on.

    Toivon sydämeni pohjasta, että varaudut pahimpaan vain turhaan. ♥

    VastaaPoista
  5. Yeah, itselleni määrättiin Xanoreita kun olin 16 vuotias. Todella järkevää, hyvä terveydenhuolto ! Fuck that ..

    VastaaPoista
  6. Tosta psykiatrilla käynnistä,
    itseolen voinut monta kuukautta hyvin (sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä)
    henkinen hyvinvointi on tasaisempaa kuin koskaan,
    vaikka voin hyvin, olen lähes täysin toimintakykyinen, käyn kerran kuussa 45min psykologilla kertomassa miten on mennyt jne.

    Suosittelen sinullekkin psykiatrille moisen järjestelyn ehdottamista, koska jos oikeasti henkinen vointisi yhtäkkiä romahtaa jostain syystä tai ilman syytä, et joudu jonottamaan polille jos jonoa on.
    Ja kynnys ilmoittaa huonontuneesta tilasta on ehkä helpompaa.

    Itse tietysti päätät mitä teet. :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos, ihan hyvä idea tuokin .. Pitää pistää harkintaan ja ehkä jopa ehdottaa psykiatrille ! :)

    VastaaPoista
  8. Minun eka nukahtamislääke mikä minulle kirjotettiin oli Somnor, olin 18-19 v. silloin. Ekalla kerralla se aiheutti mullekin halluja. En muista söinkö niitä sen jälkeen, mutta osastolla sanoin siitä ja ne sanoi, että se on harvinainen, mutta mahdollinen sivuoire.

    VastaaPoista
  9. Heh, nyt selivisi tuo xanor-juttukin. Luulin nimittäin pitkään, että hankit xanorisi jostain muualta kuin apteekista, sillä en voinut käsittää/uskoa, että kukaan lääkäri määräisi Xanoreita alaikäiselle. Ehkä jossain poikkeustapauksissa sairaalassa, mutta ei näin. SAIRASTA!

    VastaaPoista