• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

tiistai 15. marraskuuta 2011

Se on "vain" menneisyyteni.


T i i s t a i   a a m u n a   k o u l u s s a .

-

N i i t ä   p i e n i ä   h e m m o t t e l u   h e t k i ä  .. ♥


-

Minkä minä arvilleni enään voin. En minä saa tehtyä tekemättömäksi, vaikka kuinka tahtoisin ja toivoisin kaiken olleen vain pahaa unta. Ne ovat osa minua ja minuuttani. Vaikka kuinka unelmoisin ja haaveilisin virheettömästä, arvettomasa kehosta, heräisin aina raakaan, viiltojälkiseen todellisuuteen. Selasin vanhoja blogitekstejäni uppoutuneena niiden tuomaan tunteeseen. Olin niin väsynyt kaikkeen, olin menettänyt elämänhaluni. Teksteistä huokuu kuoleman toivo. Toivo siitä, ettei minun nukkumaan mentyäni tarvitsisi enään koskaan herätä tähän todellisuuteen, tähän elämään.


  - Nykyisin on jotenkin hämmentävää lukea tuollaisia tekstejä .. Teito siitä, että sydäntä riipaisevien lauseiden takana olen ollut minä vain hieman yli puoli vuotta sitten, saa minut vain miettimään, että miksi. Eikä minulla ole tähän vastausta. Se on "vain" oma rakas menneisyyteni. Jotenkin minä vain parannuin ja sain elämänhaluni takaisin. 


Tällaisen tekstin kirjottaminen pistää miettimään myös erästä toista asiaa .. Lukijoitani, tai osaa heistä. On käynyt ilmi, että aika useat minut in real life -joko tuntevat tai tietävät- ovat saaneet selville blogini osoitteen ja joko seuraten tai satunnaisesti lukevat blogiani. Jotenkin kummallista ajatella, että kirjoitan näinkin henkilökohtaisista ( ja muista minulle herksitä ) asioista ihmisten lueattavaksi, joille en in real life face to face tällaisista asioista todellakaan puhuisi. Tämän lisäksi aloin miettimään, mitä kaikkea ihmiset minusta puhuvat tämän blogin takia minun tietämättäni .. No mutta, jos heitä kiinnostaa henkilökohtaiset asiani, elämäni ja ajatusmaailmani, seuratkoon ja näistä asioista puhukoot. Blogini on kuin päiväkirjani ja täysin kaikkien löydettävissä ja sitä kautta seurattavissa. Tämän takia ihmiset ( toivottavasti ) ymmärtävät, että en häpeä itseäni.


Tiedän, ettei tämä ole kaunista, mutta minun 
on turha peitellä ja hävetä menneisyyttäni.

-


" Onko tärkeetä se että olen niinkuin toiset,
jotka osaavat käyttäytyä, itsetietoiset.
Näyttävät hyvältä sanovat oikeat sanat,
pitääkö mun toistaa perässä ne jutut samat ?
Nauravatko mulle jos mä näytän kuka olen,
mitä sisältäni löytyy kuinka ajattelen.
" ♪

6 kommenttia:

  1. Mä oon kans välillä miettiny et mitäköhä musta puhutaa blogini perusteel(formis mulle välil tullaa sanoo nii ilkeesti et huhhhuh), mut mun pitää muistaa et mä oon mä enkä mä kaikkia voi miellyttää.kuten et oona kulta sinäkää.mut ei niin pidäkään tiiä c: nää blogitekstit on avartavia,ainaki mulle. Ja mä tykkään sun tyylist kirjoittaa enkä mä aattele sust mitää pahaa näitten tekstien perusteel,päinvastoin c:<3 oot ihana ihminen n_n

    VastaaPoista
  2. oot vahva ihminen ;__; ei mulla muuta. komppaan karoo !

    VastaaPoista
  3. Tämä teksti tuli todellakin niin oikeaan aikaan,
    mua pelottaa edelleen olla lyhythihaisissa paidoissa arpieni takia ja varsinkin nyt lähihoitajan ammattia opiskellessa se pakollinen lyhythihainen hoitopuku...
    Pelottaa mitä ihmiset sanovat, että ne tuomitsee tai jotakin.
    Täytyy vaan ajatella että arvet on osa mua ja tosiaankin, en saa niitä katoamaan vaikka kuinka toivoisin.

    Olet niin ihanan itsevarma ja uskallat olla sitä mitä olet. ♥

    VastaaPoista
  4. tää on nyt kyllä niin random kommentti. mutta olet kaunis. !

    VastaaPoista
  5. Aivan ihana toi I am a wild cat <3 Ja mitä, onko vihdoin ilmestynyt uusin Nemi?

    VastaaPoista
  6. Kiitos ! Ja kyllä, itse bongasin vasta eilen uusimman lehtisen :'-)

    VastaaPoista