• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

lauantai 7. tammikuuta 2012

Ja Oona on tästä päivästä eteenpäin sinkku.

Minä en pysty olla siellä ja minä pakenen, koska punaista on kaikkialla.

Pakenen sijaisäitini luo, koskan en uskalla olla yksin ..

.. jotta en enää satuttaisi itseäni tai tekisi itselleni mitään pahaa.

Yksin olo tuntuu kestäneen ikuisuuden, vaikka se ei ole ollut sitä kuin viikon.
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Pelkään yksin oloa, mutta en voi muutakaan.

Korkkaan puolen litran oluen, sitemmin toisen ja yhden siiderin, koska pelottaa.

Pelottaa niin helvetisti. Olen tehnyt itselleni niin paljon pahaa, satuttanut niin paljon.
Ruhoni on täynnä arpia, täynnä uusia haavoja, jotka vuosivat lammikot parketilleni.

Varta lattialla, seinissä vaatteissa ja lakanoissa.
En tahdo viiltää, en tahdo satuttaa, en tahdo vuotaa.
Verta kaikkialla ja kaikessa, johon olen koskenyt.

En tahdo tehdä tätä itselleni enää, mutta pelkään edelleen tekeväni sen vielä.
Minua pelottaa niin paljon, että pakenen itseäni jonnekkin, missä on muitakin.

Mutta kaikesta tästä huolimatta, minä tunnen kivun.
Minä tunnen sen, mitä olen itselleni jo kauan aikaa tehnyt.
Ja kun näen sen, olotilani tuntuu tyhjältä ja tahtoisin vain itkeä.

Mutta en pysty, en vaikka kuinka yrittäisin.

Näen punaista kaikkialla, vaikka en enää edes vuoda.

6 kommenttia:

  1. ssame feeling.. muttakai tää tästä joskus, pakko.. paljon voimia sulle!

    VastaaPoista
  2. :( voimia, en osaa sanoa muuta <3

    VastaaPoista
  3. Hmm, pärjäilemisiä sulle. Jos se lopulta oli parempi niin, kunhan et itseäs satuta sen takia.

    VastaaPoista


  4. en minäkään pysty usein, mutta eilen kaikki vain näytti yhtäkkiä niin kauniilta.
    sinäkin pystyt vielä joskus.

    tämä teksti teki minut surulliseksi. ethän satuta itseäsi. hakeudu rakkaiden ihmisten luo. kenenkään ei tarvitse selvitä yksin tässä pimeässä maailmassa.

    VastaaPoista