• desireforthefuture.blogspot.fi

torstai 9. helmikuuta 2012

Ctrl + alt + del.

Perjantai aamuna puoli kahdeksalta aamulla katsoin tyytyväisenä peiliin ja ajattelin, että päivän meikki näytti harvinaisen tasaiselta ja hyvältä. Taisin jopa hymyillä peilikuvalleni. Mutta varttia vaille kahdeksan jo huusin kurkkuani käheäksi ja silmäni vuosivat kyyneleitä kuin niagaranputoukset. Itkin shokissa monta tuntia, kunnes itkin itseni uneen ja heräsin tyhjään olotilaan. " Miten kaikki voi epäonnistua näin täydellisesti ? " Onnistun tuhoamaan kaiken.
    → Astuessani ulos oli pakko sulkea silmät. Oli liian kirkasta. Ja vaikka aurinkolasit suojasivat silmiäni, jouduin silti siristämään niitä. Sisällä kaupassa riisuin lasit, mutta jouduin siristämään silmiäni edelleen. Oli liian kirkasta. Muutaman tunnin itkeminen näköjään vaikuttaa aikalailla siihen, miten aurinko vaikuttaa silmiin ..
   Viimeviikkoina on muutenkin kaikki mennyt päin helvettiä ! Enkä tiedä, miksi en ole purkanut pahaa oloani ja aggressioita tänne .. Jaksan silti edelleen hokea itselleni " Kaikki järjestyy. "


-

Lauantai aamuna herään aikaisin, koska minulle on luvattu pieni kuvauskeikka hevostallilla. Tulen saamaan ottamiani kuvia lehteen ja niiden alle oman nimeni. → Vihdoinkin täytettä portfolioon. Nainen, kenelle kuvia otin oli yllättynyt, kun kamerani sisälsi niinkin monta kuvaa, ~300. Hän kiitti paljon ja jo muutaman tunnin päästä löysin ottamiani kuvia facebookista. Näköjään kelpasivat, ja olen itseeni, toimintaani ja lopputulokseen tyytyväinen. Sijaisäitini oli mukana tallilla, koska harrastaa ratsasatusta. Hän kehui minua ja kuvaustaitojani. Pitkästä aikaa kehuja - ajattelin. Hytisin kylmässä vain tunnin ajan ja sitten olikin jo valmista. Hevosen tuoksu ei ole koskaan ollut mieleeni ja irvistän, kun astun sisään talliin. Jostain syystä kuitenkin pidän tallilla olemisesta, vaikka en mikään heppatyttö olekkaan. Silittelen hevosia ja juttelen niille niiden oikeilla nimillä. Syötän yhdelle niistä porkkanaa ja matkin sen pitämää ääntä. Minut bustaa yksi ratsastaja ja hän katsoo minua oudoksuen. Minä vain hymyilen takaisin ja kohautan olkiani.

   → Vasta myöhemmin saan tietää, mitkä
ottamistani kuvista päätyvät lehteen .. :'-) 



Ylemmässä kuvassa minä,
 ja alemmassa pikkusiskoni ! :'-) 
( Pstnämä kuvat eivät liity mainitsemaani kuvauskeikkaan ! )


-

Ja seuraavaksi puran mieltäni ja sydäntäni kuvin ..






-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti