• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Ja vihdoinkin minä pystyin avautumaan hänelle.


-

Millainen minä olisi ilman sitä ? Millaista elämäni olisi ilman masennusta ?
" En mä oo varma pystynkö mä. Jos mua alkaa stressaamaan tai ahdistamaan . "
Mihin minä turvautuisin ilman sitä ?  Minkä varjoihin minä ilman sitä suojautuisin ?

Tuntuu tyhmältä ja epätodelliselta kuvitella elämäni ja itseni ilman masennusta, jonka kanssa olen elänyt 
diagnosoidusti 7 vuotta, mutta kuitenkin jo ala-asteen 3. luokasta eteenpäin. Jos kirjoittaisin koko masennus 
-historiani, tästä tulisi elämänkerran pituinen postaus, sillä masennus on vaikuttanut elämääni n. 10 vuotta.

-



-

En tiedä mikä minua on jo ( liian ) pitkään vaivannut ja mistä se johtuu .. En saa mitään tärkeää / hyödyllistä aikaiseksi. Unohdan hoitaa tärkeitä asioita, tai yksinkertaisesti en vain jaksa hoitaa niitä. Täydellisiä esimerkkejä ovat toimeentulotukihakemuksen vieminen sosiaalitoimistoon, työpaikan etsiminen ja hankkiminen, reseptien uusinta, lääkärissä käynti ja tärkein, se perkeleen koulussa käynti ! Miten tällaiset asiat voi unohtaa, miten tällaisia yksinkertaisia asioita ei voi saada aikaiseksi ? Eivät nämä edes vaadi paljon. Tai sitten ne vaativat minulta paljon .. Koulunkäynti on näistä asioista kaikista ahdistavin. Motivaatio koulunkäytiä ja opiskelua kohtaan on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Tahtoisin pystyä ja jaksaa ..
   Töissä käyminen kuullostaa ja tuntuu edelleen jokseenkin mahdottomalta. Varsinkin nyt, kun edes koulunkäynti ei suju ! Minä ja työnteko. Ei soinnu minun korvaani, nämä sanat eivät vain yksinkertaisesti komppaa yhdessä. Miksi ? Liikaa vastuuta ? Liikaa sitä, että on pakko tehdä, pakko mennä, pakko osata, pakko jaksaa, pakko pystyä ? En tiedä. Ja minua painostetaan niin helvetillisesti sukulaisten osalta .. " Millon sä hankit töitä ? " " Sun on pakko hankkia töitä. " " Ei tässä elämässä ilman töitä pärjää. " Kyllä minä sen tiedän, mutta jokin sisälläni sanoo, etten ole vielä kykenevä työn hankkimiseen ja tekoon, sen tuomaan vastuuseen. Kyllä minä tahdon mennä töihin ja tienata rahaa ( sillä ne ovat hälyttävää tahtia loppumassa säästämisestä huolimatta ), mutta kaikki aikanaan. Vasta sitten kun koen olevani valmis. Haen töihin vasta sitten, kun minulla on siihen tarpeeksi fyysisiä ja henkisiä voimia. En tahdo kuluttaa itseäni loppuun. En taas ..
   Ja näistä aiheista keskustelin keskiviikkona psykiatrin kanssa. Tapaan häntä kuukauden välein ja tuona päivänä me ensimmäistä kertaa oikeasti keskustelimme ja kävimme minulle tärkeitä / minua häiritseviä asioita läpi. Eli keskustelimme tästä, miksi olen niin jaksamaton, miksi en saa asioita aikaiseksi, miksi en omaa enään motivaatiota asioiden tekoon ja hoitamiseen niinkuin ennen. Oikeastaan keskustelimme asiasta masennustestin varjolla. Psykiatri kysyi, olenko mielestäni masentunut. Diagnoosilistassani diagnoosi toistuvat masennusjaksot. Mietin hetken aikaa ja totesin, että kuvailisin tilaani masentuneisuudeksi, mutta en sanoisi olevani masentunut. Niissä on ero, eikö ? Tein testin pitkästä aikaa. Vain 16 pistettä, kun joskus aiemmin se oli vain muutamaa pistettä alle täydet. Voin siis paljon paremmin. Mutta tietyt piirteet tulivat esille, jotka kertovat jaksamattomuudestani, aikaansamaattomuudestani ja motivaation puutteesta. Keskustelu tulee jatkumaan vielä, mutta olen iloinen, että pystyin vihdoinkin avautumaan ja puhumaan uudelle psykiatrilleni. Nyt käyn hänen luonaan paremmin ja avoimemmin mielin. Tarvitsin vain aikaa, kyllä minä pystyn puhumaan hänelle vielä joskus samanlailla, kuin entiselle psykiatrilleni .. :'-) Sovimme, että seuraavalla kerralla jatkamme samasta aiheesta, mutta puhuisimme myös diagnooseistani ja siitä, mistä ne ovat lähtöisin, mistä kaikki on saanut alkunsa.

- Anteeksi, teksti on ihan helvetin sekavaa ..


Minulla on ollut sama lääkitys vuoden ajan ja nyt sen määrää nostetaan
En olisi kuvitellut että näin tapahtuu, mutta jos asiat eivät ole muuttuneet 
parempaan päin kuukauden sisällä, Seroquelin annosmäärää nostetaan. 
Toivottavasti se auttaisi, että saisin jälleen elämän elämisestä kiinni .. 

6 kommenttia:

  1. No nyt tuli kyllä sellaista tekstiä joihin samaistuin syvästi. Itelläni on masennus myös, ja viimeaikoina on tuntunut, etten oo saanu juuri mitään aikaiseksi ja varsinkin koulunkäynti menee päin persettä jatkuvien poissaolojen ja töiden palauttamatta jättämisen takia. Myös tuo työjuttu kuulostaa tutulta, porukat kun patistavat kokoajan hakemaan töitä ja ties mitä. Koulu on sentään lähtenyt sujumaan lähipäivinä vähän paremmin, mutta parannettavaa on yhä. Kovasti voimia sinne!

    VastaaPoista
  2. 10 vuottaa masennusta.. En voi kuvitellakaan kuinka rankkaa se on ollut ja on vieläkin!
    Kumpa kaikki järkestyisi.. joskus♥

    VastaaPoista
  3. Tuli itsellekin oikein paha olo kun tätä luki. Aivan hirmuisesti voimia !

    VastaaPoista
  4. hui, kuin minusta kirjoittasit. tiedän niin miltä tuntuu, voimia <3

    VastaaPoista
  5. samaistuin niin paljon, vaikka masennus diagnoosi on ollut minulla vain muutaman kuukauden..

    VastaaPoista
  6. Mullakin on masennusta ja juuri tuo on inhottavaa, kun ei saa mitään aikaan. Syksyllä oli pahin jakso, jolloin sain lääkityksen ja pääsin psykiatrille (jota olisin tarvinnut jo ala-asteelta asti omasta mielestäni) ja koulu meni vähän huonosti. Oli inhottavaa, kun luokkakaverit puhui mun selän takana pskaa ja "miksei se käy koulua, kun on saanut koulupaikan". No toki haluaisin, mutta kun se ei ole minusta kiinni... Sitten putosin vielä enemmän, kun erkanin koko meidän luokasta. Opettajia ei kiinnosta yhtään, mutta nyt kyllä paapotaan sitten muita meidän luokkalaisia, joilla on rahallisia ongelmia ryyppäämisen takia. Ihan itseaiheutettua... No jospa saan koululta tukea vielä joskus, että voisin valmistua vaikka neljänän vuoteen. Saan ainakin näistä teksteistä jonkunverran selkoa siitä, mikä mua vaivaa, kun oon aina aatellu, että nää kaikki asiat on mun vika, koska minä olen tyhmä enkä osaa enkä pysty... Se on se masennus ja ahdistuneisuus. Tsemppiä sulle! Mä yritän kans painia täällä samanlaisten asioiden kaa. ~ ice

    VastaaPoista