• desireforthefuture.blogspot.fi

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Asiaa parisuhteista.

Lue ensin tämä " Ja yht'äkkiä hän on poissa. " postaus,
ennen kuin alat lukemaan tätä seuraavaa tekstiä ! 


Kaikki kääntyi loppuenlopuksi kuitenkin parhainpäin. Niinhän asiat aina tekevät. 
Ahdistava, stressaava ja paniikin omainen odotus palkittiin, ja kaikki on jälleen hyvin. 
Olen vain niin huono odottamaan tuollaisessa tilanteessa jotain, kun tuntuu kokoajan että 
menettäisin järkeni. Mutta onneksi tämä tilanne on ohi, eikä minun tarvitse olla enään 
paniikissa, saati stressaantunut tai ahdistunut. Tai no .. Kyllä minua edelleen pelottaa 
(niin pelottaa häntäkin), mutta aika näyttää mitä tapahtuu. Kumpikaan ei halua tulla 
satutetuksi,  kumpikaan ei tahdo pettyä, kumpikaan ei tahdo enää jäädä yksin. 

---


-

Voin melkein sanoa, että kaikki parisuhteeni ovat loppuenlopuksi päättyneet riitaisasti tai menneet muuten loppua kohden yksinkertaisesti päin helvettiä. Aluksi kaikki menee hyvin, mutta kun aikaa kuluu, kaikki muuttuu. En tiedä miksi, mutta jossain vaiheessa alkaa tuntumaan, ettei mikään ole niinkuin suhteen alussa, ettei mikään ole enää hyvin. Ja tämä johtaa siihen, että loppuenlopuksi se olen yleensä minä, joka sanoo viimeisen sanan " Ero. " En kestä sitä tilannetta enää ja pakenen. Olen suhteen aikana miettinyt kymmeniä, ellen satoja kertoja, että miten tämän ongelman voisi ratkaista, miten asiat saisi korjattua. Mutta vaikka kuinka mietin ja vaikka yritän kaikkea, asiat ovat edelleen samalla tavalla, mikään ei muutu. Ok, saattaa muuttua hetkeksi, mutta vain hetkeksi, ja jonkin ajan kuluttua kaikki on taas niinkuin ennen. Samat ongelmat, kaikki samat asiat ovat läsnä, jonka takia ajaudun vain kauemmaksi ennen minulle niin rakkaan ja korvaamattoman ihmisen luota. Kyllästyn yrittämään ja odottamaan, että kaikki kääntyisi parhainpäin.
   Ja kyllä, tämä sama paska on toistunut jok' ikisessä suhteessani. Siirrryttyäni seuraavaan suhteeseen, minä pelkään. Ja aina pelkoni on osoittautunut todeksi. Suhde on aina kaatunut, aina. Mietin, että kaatuvatko suhteeni aina sen takia, että kyllästyn ? Syytän suhteen kariutumisesta aina itseäni, mutta en tiedä miksi. Onko minun syyni, että koen itseni huonoksi ja riittämättömäksi ? Onko minun syyni, että kyllästyn ? Ajattelen vain, että on minun syyni että lopulta käperryn kuin etana kuoreensa ja pysyn piilossa niin kauan, kun vaara on ohi. Vika taitaa tosiaan olla minussa. En tiedä miten, mutta tuntuu vain siltä. Vai olenko ollut elämäni aikana vain väärien ihmisten kanssa ? Ja millaista olisi olla sen oikeanlaisen ihmisen kanssa ? Jos olen aluksi kokenut rakastuvani näihin vääränlaisiin ihmisiin, millaiset tunteeni olisivat tätä erilaista, oikeanlaista ihmistä kohtaan ( jos sellaisen joskus kohtaan ) ? Onnistaakohan minua enää koskaan ? Kohtaankohan vielä ihmisen, jonka kanssa kaikki toimii. Jonkun, jonka kanssa parisuhde ei laske loppuenlopuksi perse edellä puuhun, niinkuin aina ennen ?


---


Mikä minulle on parisuhteessa tärkeää ?

Hänen täytyy ymmärtää minua. 
Olen " pipipää potilas ", ja toisen täytyy hyväksyä minut sellaisena.
Minulla on diagnoosini ja myös niiden määräämä, toimiva lääkitys.

Hän ei saa sivuuttaa omia ystäviään minun takiani.
On tärkeää, että toinen viettää myös aikaa kavereidensa kanssa, eikä
ole kokoajan minussa kiinni ja tahdo minua jokapaikkaan mukaan.
Molempien täytyy siis pystyä olemaan yksin ilman toista, mutta on myös
todella tärkeää, että voimme olla yhdessä toisen kavereiden kanssa.

- Hänellä täytyy olla rahaa.
Enkä tarkoita tällä sitä, että toisen täytyy olla rikas, vaan sitä,
että hänen täytyy pystyä elättämään itsensä, eikä olisi suurimman
osan ajastaan täysin peeaa. En tahdo elättää toista, enkä tahdo hänen
olevan riippuvainen minun rahoistani saati siitä, että asun omillani.

Hänen täytyy handlata kotityöt.
Jos hän on pitkän aikaa luonani ( esim. koko viikonlopun ), toivon
hänen osallistuvan kotitöihin niin siivoamalla ja rahallisesti. En tahdo
olla se osapuoli, joka tekee kaikkki kotityöt ja maksaa molempian ruuat.

Hän ei saa olla toivoton romantikko.
Toivon toisen osaavan osoittaa rakkauttaan minua kohtaan.
Pienet hellyydenosoitukset ja palvelukset ovat tärkeitä suhteessa, ne pitävät liekin yllä.
Jos en saa minkäänlaisia osoituksia siitä, että toinen pitää minusta ja tahtoo olla kanssani,
turhaudun ja joskus jopa loukkaannun, koska en tunne olevani toiselle tärkeä.

- Hänen täytyy pystyä sanomaan suoraan.
En halua hänen valehtelevan minulle. Tosin tilanteessa, jossa kysyisin mitä hän miettii ja
oikeasti hän miettisi esim. millaista seksi olisi toisen naisen kanssa, en tahtoisi tietää tätä.

---

4 kommenttia:

  1. Parisuhteet ovat vaikeita, varsinkin jos itsellä on ongelmia ja yrittää niiden ohessa pitää huolta toisesta. Oletko kuullut koskaan sellaista sanontaa, että "rakastaakseen muita täytyy ensin oppia rakastamaan itseään"? Itselläni meni kauan sisäistää tämä asia ja elää vain itseäni varten niin kauan kunnes paranen, mutta se kannatti. Olen nuori, vasta vaille 17-vuotias, mutta kokenut paljon elämässä ja siksi minun on helppo sanoa näin. Tsemppiä! ♥

    VastaaPoista
  2. Hmmmm... Hankala sanoa, miten tämän sanoisi (olipa erittäin fiksu lause) mutta siis. Mitä pidempään oon sun Blogia seurannut, sen enemmän oon alkanut susta kaikkine piirteines pitää. Olet ihana Ü♥
    ~Nana

    VastaaPoista
  3. Sen suuremmitta keittiöpsykologioitta: jos pelkäät ja epäilet asioiden menevän päin persettä kuitenkin, ne menevät. Usko ja luota itseesi, toiseen ja siihen, että kun oikeasti kumpikin on sitoutunut yrittämään, homma toimii. Rakkauden päättyminen tekee kipeää ja monesti siinä kohtaa, kun rakastuneisuuden huuma päättyy ja oikeastaan pitäisi oikeasti alkaa pitää siitä toisesta, tulee notkahdus. Silloin pitäis jaksaa miettiä se, mikä on yhteinen kantava juttu. Mihin rakastui toisessa jne.
    Tsemppiä, Oona. Olet rakkauden arvoinen nuori, kaunis nainen.

    VastaaPoista
  4. Moi! Laita joku ihana kuvapostaus susta näiden vuosien aikana kun oot blogannut, pliiiz! Oot niin kiehtovan näköinen gimma ja kuvasi ovat mielenkiintoisia, että niitä jaksaa katsella vaiks kuinka!

    VastaaPoista