• desireforthefuture.blogspot.fi

lauantai 12. toukokuuta 2012

12 milliä punkkua.

Olen ollut viimepäivinä todella yksinäinen ja herkkätunteinen. Mietin vain, että missä hän on, V.

Päätän lähteä paikalliselle keilahallille mukanani tietokone ja rahaa ostaa muutama tuoppi olutta. 
En tiedä mikä siinä on, että pystyn keskittymään tekemiseeni paremmin paikassa, jossa en ole yksin.
joskus olen mennyt paikalliselle huoltoasemalle kirjoittamaan, tai joskus jopa kirjaston hiljaisuuteen.

Keilahallin loossissa juon ensimmäistä olutta kirjoittaen tietokoneellani kaverini kirjoittamaa tarinaa,
jonka välttämättä tahtoin uudestaan kirjoittaa. Oluen loppuessa minuun iski ennenkokematon tunne;
Minun alkoi tehdä mieli viiniä ja vettä. Poltan tupakan, ohitan loossin ja menen tiskille. Baarimikko on
automaattisesti laittamassa minulle uutta olutta, mutta keskeytän hänet hieman nolostuneesti nauraen.

" Mulle iski kummallisen naisellinen fiilis, ja haluisin lasin nyt punkkua, 12 milliä. "


Palaan pöytääni vesi- sekä punaviinilasin kanssa. Viini maistuu harvinaisen hyvältä.
Tunnen oloni kuin kirjailijaksi, kun istun tietokoneella kirjoittamassa ja juon punaviiniä.

Juuri kun olen saanut punaviinini juotua, loppuu myös jääkiekkomatsi, paikka tyhjenee. Pakkaan
tietokoneeni ja lähden jatkamaan paikalliseen baariin. Sielläkin tilaan 12 milliä punkkua ja lasin vettä.

Istun tiskillä lähestulkoon tyhjässä baarissa, kun pelikoneelta viereeni astelee vanha känninen mies.
Menen samantien totaaliseen paniikkiin. Hän keitoo kätensä ympärilleni ja suutelee minua olkapäälle.
Huidon epätoivoisesti hänen kätensä pois toiselta olkapäältäni ja käsken häntä pois. Baarimikko
tietää harvinaisen hyvin, etten voi sietää vieraiden, varsinkaan kännisten vanhojen miesten lähentelyä.

" Jos sulla ei oo parempaa tekemistä niin painu nyt helvettiin siitä ja jätä ihmiset rauhaan ! "
Hän vastaa vain kännistä ölinää ja haukkuu minut, baarimikon sekä portsarin ja katoaa tupakalle.

Juttelen kaverini kanssa facebookissa. Kaveri, jonka tarinaa olen uudestaan kirjoittanut jo 3 tuntia.
" Mielummin oon yksinäinen ihmisten keskellä, kun yksinäinen ja yksin himassa, " totean.

---

Kotiin päästyäni olen jo hieman humaltunut, mutta en todellakaan humalassa tai kännissä.
Kaikki on aluksi ihan hyvin, mutta sitten se iski jälleen. Se tunne. Tiedätte kyllä mistä puhun.

Mietin monta minuuttia kenelle soittaisin, mutta vaivuin vain syvempään epätoivoon ymmärrettyäni,
ettei kukaan tulisi luokseni, ettei kukaan auttaisi minua. Minulla ei ole ketään kenelle soittaa. Ellei ..

Selaan puhelimeni nimilistasta N'n numeron. Mietin hetken, mutta päätän soittaa. Ei minulla ole
mitään hävittävääkään. Kerron tilanteeni ja hän ehdottaa, että tulisi käymään luonani. Myönnyn.

Vain muutaman minuutin jälkeen tuntuu, kuin koko olotilaa ei olisi illan aikana edes ollutkaan.
Pelkään kuitenkin vielä. Entä jos se iskee uudestaan ? Entä jos satutan itseäni hänen lähdettyä ?

Voinko mä tulla sun luo yöks ? Mua pelottaa, en haluu olla yksin, etten satuta itteäni. "

Hän pelasti minut, minä pääsin turvaan. En halua kuvitella mitä olisi tapahtunut ilman hänen apuaan.

6 kommenttia:

  1. Hei kun puhut näillä nimikirjaimilla, voitko selventää ketkä heistä ovat naisia ja ketkä miehiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, laitan tuonne sivuhuomautukseen viellä nämä tiedot :)

      Poista
  2. 12 Cl varmaan kuitenkin? :)

    Asiaan: olet onnekas, että sulla on tuollainen välittävä exä.

    VastaaPoista
  3. Löysin sun blogis tossa hetki sitte ja selasin sen läpi. Oot ihan mielettömän mahtava persoona ja jään ehdottomasti seurailemaan sua :)

    VastaaPoista
  4. Puhuitko baarimikolle 12 millistä viiniä? Etkö saanut kummastunutta katsetta tai vain lasinpohjallista viiniä?

    VastaaPoista
  5. Sinulle on haaste :)
    http://livinglikekh.blogspot.com/2012/05/haastetta.html

    VastaaPoista