• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

maanantai 21. toukokuuta 2012

HUOMIOITAVAA !

Hei kaikki te ihanat ja rakkaat
lukijani, sekä kommentoijat !

Blogini tulee tekemään pienen
muutoksen seuraavan viikon aikana.

Aion kyllä myöhemmin kertoa miksi,
 ja selittää syyn tähän muutokseen.

Valaisen teitä kuitenkin hieman, syy
tulevaan muutokseen, on tämä kommentti;


{ Ei sinulla ole ns. oikeutta tietää ketkä blogiasi lukevat, olet itse valinnut 
julkisen päiväkirjan pitämisen ja samalla hyväksynyt sen faktan, että merkintöjäsi 
voi kuka tahansa lukea ja samalla käyttää tietoja hyväkseen ja sinua vastaan.

Minäkin tunnen sinut oikeasta elämästä, mutta en silti aio paljastaa kuka olen, 
vaikka se sinua varmasti kiinnostaisikin. Olen silloin tällöin käynyt lukemassa 
merkintöjäsi uteliaisuudesta ja ihan vain sosiaalipornon ilosta. Minä en sinusta 
juurikaan ihmisenä pidä, eikä blogisi muuttanut mielipidettäni sinusta. Totta kai on 
ikävää, että kohdallesi on kurjia juttuja sattunut, mutta niitä tulee jokaisen eteen. 
Sinä et ole sen erityisempi, sinulla näyttää vain olevan taipumus ottaa asiat kovin 
henkilökohtaisesti ja jäädä itsesääliin makaamaan.

En myöskään ymmärrä tämän kaltaisen julkisen päiväkirjan pitämistä ja että miksi 
haluat paljastaa heikkoutesi ja kurjuutesi kaikille. Minä näen sen huomiohuoraamisena 
ja säälin kerjäämisenä. Minä toivon että sinä vielä aikuistut ja tulet järkiisi. Ja ensinnäkin 
tajuat sen, että sinä et ole erityinen surujesi kanssa, vastoinkäymisiä tulee jokaisen eteen. 
Se loputon angsti voisi jo jäädä. Terveisin, tuttava. }


Toivottavasti ette pakene ..

21 kommenttia:

  1. Minusta tämä kommentti on jo hieman omituinen! En sanoisi kuitenkaan että törkeä, onhan tuo kai mielipide sinänsä.

    Itse en saa tekstiesi perusteella mitään ylitse pursuavaa angstista kuvaa. Oot pärjänny jo parempaan suuntaan, eikä kommentoijan kohalle ole sattunut näitä asioita. Eihän kaikki aina edes kuulosta niin kauhealta, mutta silti se tuntuu varmasti eriltä. Voin melkein kuvitella miltä sinusta on tuntunut olla osastolla, läheiset menettäessäsi yms mutten kuitenkaan, sillä en ole kokenut samaa. Tämä henkilö ei taida senkään vertaa. Pointtini oli että 'jatkuva angstisi' ei ole aiheeton. Ehkä joillain, en kiellä.

    Ja mitä ihmettä, mikset muka saisi pitää tätä blogia sellaisena kuin se on. Luulen, että hyvin moni samoja ajatuksia kokeva saa tästä eräänlaista voimaa omien onnistumiesi avulla. Blogisi kuuluu omiin suosikkeihini, sillä et (ainakaan tunnu) valehtelevan asioita (:

    P.s kilometri kommaus, mutta toivottavasti se ei haittaa c:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogini on täysin totuudenmukainen, eikä minulla ole syytä valehdella täällä asioita. Jos niin tekisin, olisin säälittävä ja huomionkipeä. Kiitos kommentistasi, se on ihana ♥

      Poista
  2. Toisaalta kommentoija on oikeassa,
    mutta jokaisella on eri herkkyysasteet ja tavat käsitellä asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, jollain tapaa kommetoija on oikeassa.

      Poista
  3. Se, että julkaiset tämän kommentin, osoittaa kommentoijan olevan täysin oikeassa. Olisit voinut jättää julkaisematta, mutta ei, piti päästä kierimään itsesäälissä vielä lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en kieri itsesäälissä, vaan annan kaikkien teidän ymmärtää, että jossainmäärin kommentoija on oikeassa ja sai minut tajuamaan, ettei minun edes kannata olla näin avoin mitä täällä olen.

      Poista
  4. Mutta toisaalta eiköhän se ole jokaisen oma asia mitä blogissaan kirjoittelee. Joitakin kirjoittaminen voi auttaa pääsemään asioista yli. D:

    VastaaPoista
  5. Kirjoitin pitkän, todella pitkän tekstin tähän äsken, mutta tietokone lagasi ja poisti sen. Sanon vain siis lyhyesti. Minä en tunne sinua IRL, niinkuin ilmeisesti kommentoija, mutta tunnen ainoastaan blogin kautta sinua enemmän kuin hän voisi ikinä tuntea. Et ole huomiohuoraaja, kerrot suoraan mitä ajattelet ja mikä on sinua ja sairautesi kuvaa ajatella. Se, kuka ikinä kirjoittikin tuon viestin anonyyminä - voi mielestäni mennä itseensä, katsoa omia vikojaan ja arvostella itseään tekemisen puutteen puolesta, sekä ehkä myös asettua siihen asemaan, mitä jokainen OIKEASTI mielenterveysongelmia omaava ihminen kokee. : ) Ja tottakai olen varautunut siihen, että tämä epätoivoinen, TODELLISESSA ITSESSÄÄLISSÄÄN oleva anonyymi tulee tähän jotain kommentoimaan : )

    VastaaPoista
  6. Ja niin, minä en ikinä pystyisi kirjoittamaan omalla nimelläni. Sinä kirjoitat, sinä kerrot miltä tuntuu ja todella suoraan - SE on ihailtavaa, ei huomiohuoraamista. Jotkut meistä (kuten minä itse) ei/emme ikinä pystyisi siihen! Muista se.

    VastaaPoista
  7. Julie, mistä kohtaa tekstistäni kykenit tekemään syväanalyysin mitä minun elämässäni on sattunut? Minä olen Oonaa vanhempi, ja sekä minun että suurimman osan kohdalle on sattunut rankkoja aikoja ja vastoinkäymisiä. Mutta minä en valitse jakaa näitä asioita julkisesti kaikkien kanssa, minä näen ne asiat äärimmäisen henkilökohtaisina enkä halua olla se sirkusapina jota muut käyvät pällistelemässä. Sillä miten vastoinkäymisesi kohtaat on väliä ja useinmiten suru etenee tietyissä vaiheissa, ja se itsesäälissä rypeminen ja jonkinmoinen angstaus on yksi osa sitä. Minä vihaan "ota itseäsi niskasta kiinni" -sanontaa, mutta joskus itsensä on pakotettava jatkamaan elämää. Masennuksesta ja surusta ei kannata ottaa elämäntehtävää ja alistua sille kokonaan. Mitä enemmän pysyy normaalielämässä kiinni niin sen parempi, pidemmät sairaslomajaksot syrjäyttävät entisestään.

    Masennus on äärimmäisen raskas ja lamaannuttava sairaus, joten siksi ihmettelenkin Oonan halua jakaa elämänsä alamäet kaikkien kanssa. Se tuo mieleeni pelkästään säälin kerjäämisen ja sen kurjalta kuulostavan huomiohuoraamisen. Minun on vaikea ottaa ihmistä tosissaan, joka tekee sairaudestaan viihdettä muille ja jakaa viiltelykuviaan täällä.

    Casey, kerrotko minulle mikä tekee minusta epätoivoisen ja itsesäälissä rypevän? Minä halusin antaa Oonalle palautetta siitä, onko järkevää jakaa täällä kaikki mahdollinen tuntemattomien ihmisten kanssa ja myös siitä, että pieni merkki aikuistumisesta olisi minusta kohdallaan kun ottaa huomioon Oonan iän. Minä en ryve itsesäälissä enää, olen päässyt jo sen teini-iän yli ja suosittelen kaikille lämpimästi samaa. Ja sen itsesäälissä rypemisenkin voi tehdä monella tapaa, yksi niistä on kokonaisen blogin omistaminen sille.

    Oona, toivottavasti asiasi järjestyvät ja osaat tehdä oikeat ratkaisut.

    Terveisin,

    se tuttava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vittu oot säälittävä! ANNA OONAN TEHÄ OMAT RATKAISUT JA TEE SÄ OMAS ! JOS OOT TOTA MIELTÄ NII PYSY VITUN KAUKANA SITTE OONAN BLOGISTA. YHENKÄÄN IHMISEN TÄÄLLÄ MAAN PÄÄLLÄ EI OO TARKOTUS MIELLYTTÄÄ SUA JA TEHÄ NIINKU SÄ HALUUT! OONALLA ON OMA ELÄMÄ JA SULLA OMA, JOTEN? JOO SILTÄ TOSIAAN VAIKUTTAA ETTÄ OOT PÄÄSSY TEINI-IÄN YLI, EHKÄ MIELESTÄS MUTTA ET OIKEASTI. JOS OOT JO NIIN AIKUINEN NIIN MENE HANKKIMAAN SE OMA ELÄMÄ ELÄKÄ ROIKU TOISTEN PERÄSSÄ.

      Poista
  8. Anteeksi ohi aiheen kommentti.. mutta ootko vielä poltellut sitä sähkötupakkaa? kokemuksia ? :)

    VastaaPoista
  9. Jos jättäisitkin blogisi tälläiseksi ja pistäisit salasanan lukijoille?
    Sulla pitäis mun sähköposti osoite olla tallessa jos annat salasanan.
    -KS-

    VastaaPoista
  10. Onko tämä tuttava olla kovastikin tuttu? Miksi tuttavalla on tarve ottaa Oona tosissaan ylipäätään, jos hän vain TUTTAVA?

    VastaaPoista
  11. Tältä tuttavalta on myös säälittävää kommentoida anonyymisti :D Jos kerran tuntee Oonan, niin miksi ei vaan sano suoraan mitä mieltä on? Niin mä tekisin. Mutta useat ihmiset ovatkin liian heikkoja seisomaan omien sanojensa takana omalla naamallaan.

    Myös minä, muiden ihmisten joukossa, saan tästä blogista voimaa, koska tiedän etten ole yksin kaiken paskan kanssa.
    Mun mielestä ei ole häpeä puhua tunteistaan, mun mielestä useamman pitäis uskaltaa. Se vaatii munaa, mitä mulla ei ainakaan ole vielä.

    T. Sairaseläkkeellä 3vuotta, eikä suotta. Lol.

    VastaaPoista
  12. pakko sanoo, ettö olipa omituinen kommentti :oo tää on nimenomaan sun blogi, joten tottakai saat kirjottaa tänne ihan mistä itse haluat, oli se sitten ruokaohjeita, hiustenharjaamista tai viiltelyä koskevaa. eihän tätä pakko oo seurata kenenkään, varsinkaan semmosen ihmisen josta tuntuu että oot säälittävä ja huomiohuora kirjottaessasi, edelleenki, __omaan__ blogiisi omista asioistasi.

    mun mielestä jatka kirjottamista just samaan malliin, loistavia erityyppisiä postauksia joita on kiva lukee ja ne pistää miettimään sitä, ku ite ankstaa ihan onnettomista asioista. haters gonna hate :--)

    terkuin blogistasi tykkäävä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiasta täysin poiketen, miulla rupes tekemään mieli pullaa kun näin nimimerkkisi.. :< :D

      Poista
  13. olen seurannut sun blogia kauan, ja ainoastaan sen takia että saan tästä itselleni tukea ja apua. saattaa kuulostaa oudolta, mutta tämän lukeminen auttaa minua oikeasti. näen että ihmiset joille on tapahtunut paljon enemmän kuin minulle, pääsevät siitä yli. joten ehkä minäkin. olen samalta paikkakunnalta kanssasi, tosin olen nuorempi. ongelmani eivät ole niin suuria kuin sinulla, kuitenkin sain lähetteen nuorisopoliklinikalle, ja sinne meno pelottaa. tuntuu että olen liian terve mennäkseni sinne.
    joka tapauksessa, olen kiitollinen kun kirjoitat tätä blogia!
    anteeksi että kirjoitan anonyyminä, mutta mietin muutenkin pitkään laitanko tätä kommenttia, joten toivottavasti ymmärrät.

    VastaaPoista
  14. mä ite sairastan masennusta ja en ymmärrä, miksei siitä sais puhua tai miksei sais blogissaan julkisesti kertoo mikä on ja miksi. Säälittävää touhua ihmisiltä, jotka eivät voi oikeasti ymmärtää, että se on samanlainen sairaus kuin peruskuume. Siitä paraneminen kestää vain paljo kauemmin. IHmiset voivat mennä itteensä ja miettiä, kannattaako sitä kritiikkiä turhaan antaa..

    VastaaPoista
  15. Tuo "tuttavasi" ano kommentti on parempi kuin hyvä..Kasva aikuiseksi, jotkut ovat kokeneen hirveämpiäkin asioita mutta sä nostat omasi vaan tapetille ja buhuu kun kaikki menee huonosti.. Luin blogisi kahdessa päivässä alusta loppuun ja en voi muuta sanoa kuin että hävettää sun puolesta.. Ensin puhut synnyttäjästä ja sitten äidistä ja siitä kuinka on hyvä kun kuoli mutta sit kerrot kuinka itket ja puhutkin äidistä et synnyttäjästä -.- koita päättää niin ja sama homma isän kohdalla, "ei minulla ole isää" ja sit teet vielä jonku rip isä postauksen -.- huomion hakua sano kuka mtä haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän että tää on ny vanhaan viestiin tulevaa, mutta mitenkäs helvetissä kuvittelet ihmisten vaan yhtäkkiä päättävän absoluuttisen mielipiteen niinkin elämäntärkeästä ihmisestä kuin äiti? Itse pelkäsin omaa isääni koko lapsuuden ja olin varma että isä vihaa mua. Vaikka asun nykysin jo omillani ja noista tapahtumista on monta vuotta nii silti koko ajan mietin uskallanko tehdä jotain koska tiiän että iskä suuttuis siitä. Mä pelkään vieläkin isää ja välillä toivon että se kuolis, mutta mä myös samalla rakastan sitä. Ihmiset ei oo niin mustavalkosia ku mitä sä, Ano, ilmeisesti luulet. Ja vaikka jonkun vanhemmat ei oo ollu mitään maailman parhaita kasvattajia eikä aina oo ollu siinä vierellä auttamassa nii silti ku ne ei enää ole siinä nousee se ajatus siitä että mitä jos ne olis ollu. Tai ehkä ne jossain sopukoissa yritti, muttei vaan onnistunu koska kappas kappas, niilläki oli omat ongelmansa niinku meillä kaikilla.

      Poista