• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Minun päiväni.


Heräämiseni kestää puolitoista tunia ja kolme suurta kupillista kuumaa mustaa kahvia.
Tupakan savun leikkiessä piirileikkejä silmieni edessä, seuraan sarastavaa aamunkoittoa.

Syvennyn selaamaan internetin ihmeellistä maailmaa hakusanalla Lisbeth Salander, ja
suunnittelen erilaisia outfitteja tämän minut lumoihinsa saaneen hahmon rajulla tyylillä.

Hän on intohimoni kohde. Mikä tuossa naisessa on saanut minut täysin lumoihinsa ?

Haluutko kaupasta jotain ? Vastaukseksi saan väsyneen mutta napakan päänpudistuksen
ja peiton vetämisen kasvojen suojaksi ikkunasta kajastavalta aamuauringon valolta.
Ja minä maalaan silmäni mustiksi, nostan suuren hupparin hupun päähäni ja lähden ulos.

Ilmassa tuoksuu viimeöinen sade ja tuhannet kastemadot, joita yritän varoa askeliltani. 
Toivotan huomenta ja kiitän lähikaupan vanhaa myyjää omenoista ja askillisesta tupakkaa.

Tullessani takaisin kotiin asunnosta huokuu seisseen aamukahvin ja unisen miehen tuoksu.
Hän nukkuu koko sängyn leveydeltä, ja minä yritän olla niin hiljaa kuin vain mahdollista.

Asunto on lähes kaaoksessa, mutta minua ei vittuakaan kiinnostaisi alkaa siivoamaan sitä.
Muistin vasta nyt, että olin suunnitellut illalla ennen nukahtamistani asunnon uuden järjestyksen.

Kello 10 hän suutelee minua suulle ja lähtee käymään salilla ennen töiden alkua. Jään yksin.
Raavin päätäni ja totean, että haluan kampaajalle. Haluan molemminpuoliset kaljut takaisin.

Alan siirtelemään huonekaluja paikasta toiseen. Tunnen hikipisaroiden pyrkivän otsalleni ja
valumaan kasvoilleni janon kuivattaen kurkkuani. Maton alta paljastuu kaksi ilkeän näköistä naarmua.

Huoneisto näyttää täysin erilaiselta kuin aamulla. Olen tyytyväinen siihen mitä olen saanut aikaan.
Asunnon uudestaan järjestäminen on jotenkin piristävää. Vähän kuin leikkaisi uuden hiustyylin.
Sotkuista täällä on edelleen, mutta annettakoon se minulle anteeksi. Toivottavasti huomenna jaksaisin.

Posti toi minulle kirjeen Kelalta, joka ilmoitti molempien vanhempieni kuolemasta ja siitä,
että sen takia tulen saamaan tästedes vielä vuoden ajan kuukaudessa 115€ perhe-eläkettä.

Tajusin tänään, että vaikka olen oikeakätinen, poltan tupakkaa lähestulkoon aina vasemmalla kädellä.

Ilta kuluu kynttilöiden leppattavassa valossa alkoholipitoisuuden noustessa veressä.
Kaverini on luonani. Kaveri jonka kanssa pystyn puhumaan ihan mistä tahansa, kaikesta.

Myöhään yöllä olen jo niin humaltunut, että tiesin jo valmiiksi seuraavan päivän olevan omistettu
krapulalle ja sille, että kokoaisin muistipalapelini paloja helvetillisen vahoinvoinnin alaisena.

Asun yksityiskohdat eivät todellakaan pääse kuvassa edukseen, mutta pääpiirteittäin outfit näytti tältä !
Pikkusisko nappasi kuvan bussipysäkillä, kun menin moikkaamaan häntä nopeasti sinne ennen kuin lähti.

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa yllättävän tutulta, varsinkin toi aamuherätys. Mä herään vähintään kolme tuntia ennen töihin menoa: laittautumiseen menee se vika vartti, muuten pyörin koneella googlettamassa ihan vastaavia kuvia. Tosin mulle on jostain syystä nykyään tärkeää, että mä voin halutessani näyttää "siistiltä bisnesnaiselta" (kai se on joku suojakuori, mitä mä en kuietenkaan käytä kovin usein). Arkisin mä pukeudun aina mustaan ja niitteihin, mutta töissä mä voin olla hyvinkin kiltin näköinen. Nyt täytyy vaan toivoa, että pomot/proffat ei eksy mun blogiini :D

    VastaaPoista
  2. Tykkään sun kirjoitustyylistä eritoten tässä bloggauksessa.
    Siihen pääsee hyvin sisälle. Minäkin kirjoitin eilen ensimmäistä kertaa moniin vuosiin tuntemukseni tiivistettynä ulos, ennen tein sitä lähes päivittäin. Ehkä uskallan näyttää sen tänään sinulle, sinä ymmärrät, sinä tiedät.

    - Tiedät kyllä kuka.

    VastaaPoista
  3. ei nolo mikä paita, käytin just samaa 13-vuotiaana... eikös jossain millenium -leffassa sanota "nykyajan huorilla ei ole mitään tyyliä"? aika surullista että sun kohdalla se pitää oikeasti paikkaansa

    VastaaPoista
  4. Mul on ollu toi sama paita kans :) olin 17 sillon. Mut lihoin pois siitä :( se oli oranssi

    VastaaPoista