• desireforthefuture.blogspot.fi

torstai 31. toukokuuta 2012

Paras ystäväni on kuollut, tappanut itsensä.


---

Rakkaimpani, Jessen muistolle.
R.I.P. 21.4.1993 - 29.5.2012 ♥

---

Tuntuu kuin en eläisi enää todellisuudessa, vaan jossain olemattomuuden ja tämän elämän rajamailla. Tai oikeastaan en edes siellä, vaan jossain missä ei ole mitään, missä mikään ei ole mitään. En suostu ymmärtämään, en suostu käsittämään, en suostu uskomaan. Paras ystäväni on kuollut, tappanut itsensä ja jättänyt tämän maanpäällisen elämän taakseen lähtien kohti tuntematonta. Hän on nyt jossain, josta kukaan ei tiedä. Hän lähti jonnekkin, minkä ei tiedetä olevan olemassakaan.
   Kumpa voisin sanoa hänelle vielä kerran, että rakastan häntä. Kumpa kertoa hänelle vielä kerran, että minä olen täällä häntä varten. Kumpa voisin sanoa hänelle vielä kerran, että hän on paras ystäväni. Kumpa voisin kertoa hänelle vielä kerran, etten tahdo elää ilman häntä.
   Miksei tämä voi olla vain pahaa unta ? En ole vielä kunnolla käsittämyt koko asiaa, tapahtumaa, menetystä, joka on yksi elämäni suurimmista, traagisimmista ja surullisimmista. Olen paniikin omaisessa shokissa, masentunut, ahdistunut ja ennen kaikkea surullinen. Oikeastaan, ei tätä olotilaa pysty olemassa olevin sanoin kuvaamaan. En pysty ajattelemaan muuta kuin häntä, parasta ystävääni ja kaikkia niitä lukemattomia yhdessä vietettyjä hetkiä. Enkä voi muuta kuin itkeä.
   En tule näkemään hänen hymyään enää koskaan, enkä voi enää koskaan vastata hänen hymyynsä omalla rakastavalla hymylläni. En tule kuulemaan hänen ääntään enää koskaan, enkä tule enää koskaan rauhoittumaan kuultuani hänen äänensä. Hän ei halaa minua enää koskaan, enkä minä pysty enää koskaan halaamaan häntä takaisin. Hän ei suutele minua enää koskaan, enkä minä voi suudella häntä enää ikinä takaisin. Miten joku voi viedä parhaan ystäväni luotani. Uskottuni, tukijani, turvani, ensi rakkauteni. Tämä ei voi olla totta. Tahdon rakkaani takaisin. Tahdon rakkaani luokse.



Lupaan sinulle, että me tapaamme vielä. 
Sillä minä odotan vaikka ikuisuuden sitä, 
että saan sinut, rakkaimpani takaisin.

Enkä minä unohda sinua koskaan, sillä sinä 
elät minussa nyt ja aina ja ikuisesti. ♥

---


{  Tämän kappaleen hän oli linkkittänyt 
facebook -seinälleen ennen tekoaan. }

---

30 kommenttia:

  1. En tuntenut Jesseä, mutta tämä kirjoutus nosti kyyneleet silmiini. En voi edes kuvitella miltä susta tuntuu, mutta siltä; voimia♥

    VastaaPoista
  2. Osanottoni ja voimia sinulle. ♥ Tuo kappale on mielettömän kaunis ja itse asiassa käytin sitä videokurssin lopputyössä, kuvaamaan mahdollisesti samoja tunteita kuin Jessekin. En usko taivaalliseen pelastukseen tai Jumalaan, mutta olen varma, että Jesse kuiskailee nimeäsi loppukevään lämpimissä tuulissa ja on ikuisesti kanssasi, missä ikinä kuljetkaan.

    VastaaPoista
  3. apua.. en tiedä mitä sanoa. otan osaa. ♥

    VastaaPoista
  4. Rakkaus ei lopu vaikka aika jättää <3 Voimia.

    VastaaPoista
  5. Sulle Oona on käynyt helvetisti vastoinkäymisiä noin nuoreksi tytöksi. Koita nyt oikeasti pärjätä tän kaiken kieputuksen keskellä. Otan osaa.

    VastaaPoista
  6. Luin postauksen ensimmäiset lauseet uudelleen ja uudelleen.. Kylmänväreet kävi koko kropan lävitse.. Ei ei näin :(
    Lämmin halaus ja osanottoni <3
    -KS-

    VastaaPoista
  7. Herkkyydestäsi huolimatta - tai ehkä juuri siksi - susta löytyy sisäistä vahvuutta millä jatkaa hetkestä toiseen, askel kerrallaan. Elät vahvasti ja tunnet vahvasti. Päivä päivältä jalkasi kantavat paremmin. Voimia edelleenkin.

    H

    VastaaPoista
  8. Otan osaa, tämä on ihan helvetin väärin.. :c

    VastaaPoista
  9. voi ei..

    valtavasti voimia (vaikka toisen menettäminen onkin pahinta mitä voi olla) ♥

    VastaaPoista
  10. Olen kamalan pahoillani puolestasi, mutta tiedän myös itse liiankin hyvin miltä parhaan ystävän ja yhden läheisimmän ihmisen poismeno omasta halusta tuntuu. Vaikkei omasta kokemuksestani ole kuin muutama hassu kuukausi tuntuu se pieneltä ikuisuudelta, mutta samalla siltä että se tapahtui eilen.

    Ikävä ja suru ei helpota, mutta niiden kanssa oppii elämään ja tiedostaen sen, ettei ystäväsi haluaisi ikinä että mitään pahaa tapahtuu sinulle.

    ota kaikki aika mitä tarvitset suremiseen ja sure tavallasi. Itse suorastaan juoksin tatuoitavaksi heti hautajaisten jälkeen ikuistamaan pysyväksi kaiken sen mitä tunsin ja pystyin puhumaan suhteellisen järkevästi tapahtuneesta, mutta vieläkin tunteet nousee pintaan yhteisiä muistoja käydessä läpi.

    kai se mitä yritän sanoa on, että otan osaa ja voimia.

    jos sua inspiroi vaihtaa kokemusta asiaan liittyen niin teen sitä kyllä mielelläni, mun blogista löytyy sähköpostiosoite.

    VastaaPoista
  11. Olen sanaton. Voimia ja valtavan suuri halaus sinulle Oona!

    VastaaPoista
  12. Voi ei, ei helvetti... Olen todella pahoillani ja otan osaa!
    Harmi, kun en voi tehdä enempää, en sanoa enempää, en tehdä oloasi paremmaksi, vaikka haluaisinkin (enkä edes tunne sinua, olen joku vastaankulkija vain ehkä sattumalta), mutta toivon ja uskon, että kaikki kääntyy vielä paremmaksi.
    Voimia

    VastaaPoista
  13. Osanotot miultakin.. Ystävän kuolema tuntuu kauhealta, mutta surun ja ikävän kanssa oppii elämään ajan myötä. Tsemppiä siulle!

    VastaaPoista
  14. Otan osaa, voin vaan kuvitella kuinka pahalta susta tuntuu. Voimia Oona!

    VastaaPoista
  15. Kauheaa. Kaunis kappale. ♥ Toipumisvoimia menetyksen keskelle!

    VastaaPoista
  16. En tuntenut Jesseä, mutta olin tosi ihastunut siihen viime keväänä. En pysty vieläkään uskomaan tätä.

    VastaaPoista
  17. Löysin sun blogin sattumalta. Tunsin Jessen, mutta tuskin yhtä läheisesti ku sä. Tää on kauheeta eikä sanoja tunnu löytyvän. Toivon todella, että selviät tästä, vaikka aikaahan se vie, varmasti. Oot lisäks saanu paljon muutaki pahaa niskaas, ja en voi muuta ku ihailla sua kuinka sä oot selvinny. Voimia ihan älyttömästi! Täällä ollaan itketty, mutten voi ees kuvitella sun fiiliksiä...Jessellä tulee aina olemaan paikka meidän kaikkien sydämissä

    wws

    VastaaPoista
  18. Jaksamisia tuleviin aikoihin.. muista että näette vielä, jossain tuola on kaunis paikka johon kaikki me siirymme ajallamme, vielä ei ole sinun aikasi, jesse odottaa sinua sielä . <3 en osaa pukea oikeiksi sanoiksi, mutta tottahan se on että mitään muuta lääkettä ei ole kun aika. pysy vahvana. ja kun et ole vahva, ota tukea ihmisiltä ympärilläsi <3

    VastaaPoista
  19. Eipä tullut tämä yllätyksenä vaikken Jesseä kovin hyvin tuntenut.

    VastaaPoista
  20. Otan osaa suruusi, en voi edes kuvitella kuinka pahalta tuo voi tuntua, koska itse en ole menettänyt tällä tavalla ketään ystävää, sukulaisia kylläkin. Aika onneksi yleensä auttaa, vaikkei se kaikkea parannakaan. Voimia ja haleja! ♥

    Ps. Löysin blogisi eilen, ja luin tätä varmaan kaksi tuntia, osaat kirjoittaa mielettömän hyvin! Jään varmasti seurailemaan. :--)

    VastaaPoista
  21. Löysin tän sun blogin vasta nyt enkä oo kauhean paljoo ehtinyt vielä lukea taaksepäin, mutta noi asiat mitä kerrot sun sivupalkissa... Huh, ei voi muuta sanoa. Oot kokenut niin paljon menetyksiä ja joutunut kantamaan kamalaa taakkaa sun harteilla etkä oo kun vielä 19, saman ikäinen kun mäkin. En tiedä millaset välit sulla oli esimerkiksi sun vanhempiin, mutta molempien menettäminen noin lyhyen ajan sisällä on jotain, mitä en pysty itse ees kuvittelemaan. Siihen kun vielä lisätään sun parhaan ystävän kuolema sekä kaikki muu sisäinen turbulenssi mikä sun sisälläs varmasti velloo, en voi sanoa mitään muuta kun että sä olet yksi helvetin vahva ihminen. En tunne sua henkilökohtasesti enkä usko että mun tarvitseekaan, sillä se, että sä olet edelleen täällä kaiken sulle tapahtuneen jälkeen puhuu puolestaan.

    Oon ite menettänyt rakkaita perheenjäseniä, jotka on ollu mulle läheisiä, joten osaan jotenkin laittaa itseni sun saappaisiin. Mulla ei koskaan ole ollut parasta ystävää enkä sellaista ole myöskään menettänyt, joten voin vaan kuvitella sen tuskan ja surun minkä Jessen poismeno sulle on aiheuttanut. Ikävä ja kaipuu ei koskaan mee pois, mutta aika, ainakin mun kohdalla, vei sen suurimman kivun pois. Ei tälläsistä asioista koskaan pääse yli, mutta joskus nekin helpottaa.

    Kuten sanottu, mä en tunne sua (vaikka mukava olis, koska vaikutat aivan upeelta ihmiseltä), enkä halua millään tavalla yrittää analysoida sua tai sun elämää, mutta mä toivon ettet ikinä ajattele, että sä oot tehny elämässäs jotain väärää, jonka vuoksi tälläsiä asioita tapahtuu sulle.

    Sä oot mielettömän vahva ihminen ja mä oon ilonen, että pystyt purkamaan näin henkilökohtasia asioita tällä tavalla julkisesti. Musta se on todella hieno asia siinä mielessä, että saat ehkä helpotettua omaa oloasi sillä, mutta myöskin mahdollisesti auttamaan muita ihmisiä, jotka on samassa asemassa. Oot upea ja rohkea ja mun mielestä sun kannattaa ylläpitää tätä tapaa, joko täällä blogissa tai sitten ihan vaikka kirjottamalla päiväkirjaa, ettei nää asiat patoudu sun pään sisällä.

    Mä oon pahoillani kaikista sun menetyksistä ja toivon sulle tulevaisuudessa kaikkea hyvää.

    <3: I

    VastaaPoista
  22. Otan osaa, Oona. Emme tunne, mutta ihailen rohkeuttasi ja kykyäsi olla aito, välittävä ja itseäsi kohtaan hyvinkin analyyttinen ihminen. On todella kova tämä sinun elämänpolkusi. Toivotan sulle paljon voimia ja rohkeutta elämään jatkossakin.

    VastaaPoista
  23. Jos olit sen läheinen ja paras ystävä, etkö huomannut mitään hälytysmerkkejä siitä miten huonosti sillä asiat on kun pitää oma henki riistää? Vai olikse ihan normaali ennen kuolemaa?

    VastaaPoista
  24. Voisitko sä olla enempää itsekeskeinen tässäkin asiassa? Oon kattonu mitä oon Facebookissa kommentoinu muille ku on Jesseä muistanu päivityksillä, niin sä olet mennyt vaan "I miss my best friend so much" sun muuta paskaa. Ihan oikeasti, annat muille sen kuvan, että SINÄ suret Jesseä eniten ja sä kerjäät huomiota tolla säälittävällä valittamisella. Kaikki varmasti tietää ilman joka kuvaan ja juttuun kommentoimistakin, että Jesse oli niin sun paras kaveri ja buhuu.
    Ja sama blogipostauksissakin. Muut kirjottaa Jessestä ajatuksia ja kuinka niitä surettaa asia. Sä et voi edes kommentoida muille, että hei otan osaa, vaan pitää enemmän hakea säälipisteitä muilta kuinka SINÄ vain oot menettänyt tärkeän ihmisen ja sulle pitää antaa huomiota ja ulista kui ne on pahoillaan sun puolesta. Mieti vaikka Jessenkin perhettä. Varmasti isompi pala kun sulle.

    Ja tuli kans yks asia mieleen. Mahdoitko edes tietää kuin paha Jessellä oli olla? Jos olit yhtään samanlainen "paraskaveri" sille ku annat kuvan itsestäs sun blogissa, niin et varmasti tiennyt asiasta. Oot niin itsekeskeinen.

    Mut hei voimii silti!!!!!1

    VastaaPoista
  25. Sinä anonyymi et kyllä yhtään "itsekeskeisempi" voi olla kun tulet muiden surua ns. arvostelemaan. Jos minä menettäisin parhaan ystäväni, en minä muille surkuttelisi "otan osaa" jos itse vellon kaiken surun keskellä!

    Ja mitä tuohon "etkö tiennyt mitä parhaan ystäväsi päässä liikkuu" - juttuun tulee.. Minun yksi parhaista ystävistäni menetti veljensä oman käden kautta, ja heidän oma perheensäkään ei tiennyt mitä tämän nuorenmiehen päässä liikkui. Joten ehkä kaikki eivät ole ajatustenlukijoita kuten sinä.

    Kunnioittaisit Oonaa ja pitäisit mielipiteen omanasi jos et kerta pysty tästä Oonalle omilla kasvoillasi sanomaan.

    -M

    VastaaPoista
  26. Oona, mä oon niin pahoillani. Mäkin jää kaipaamaan Jesseä, vaikken sitä ole nähnyt viimeiseen pariin vuoteen (olisi pitänyt!). En meinaa vieläkään käsittää että Jesse on poissa.

    Koita pärjätä!

    - Jenna

    VastaaPoista
  27. Mikä toi biisi tuossa lopussa on kun ei näy ainakaan mulla?

    VastaaPoista
  28. Etsiskelin tarkoituksella blogia jossa jaetaan ajatuksia juuri näistä sinun käsittelemistä asioista ihan ammattitarkoituksessa. Olen lähihoitaja ja tarkoitukseni olisi käsitellä erään nuoren vanhempien kanssa sairautta, jotta itse ymmärtäisin edes jotain mistä puhutaan halusin lukea tällaista blogia. En odottanut (tajunnut) sen kolahtavan näin pahasti.

    Mulle tuli aivan hirveä myötätunto ja itkin täällä tekstejä lukiessani. Pisti ajattelemaan, että minkä takia yksi ihminen on laitettu kokemaan näin paljon. Ihmettelen miten ihmeessä olet jaksanut ? Olen aina pitänyt itseäni vahvana, mutta oman kaverin menetys kolarissa meinasi jo pysäyttää maailman, niin miten ihmeessä joku on noinkin vahva ja selviää PARHAAN ystävän ja vanhempien menetyksen lisäksi kaikesta muusta paskasta jota kaatuu niskaan.

    Olet varmasti upea nainen. Ihailen sitkeyttäsi. Hienoa kun jaksat. Menehtyneet läheisesi olisivat varmasti sinusta ylpeitä. Ihanaa joulun odotusta sinne. :)

    - Catherina

    VastaaPoista
  29. Oona, tutustuin vasta nyt, tänään, tunnin sisällä sinun blogiisi. En todellakaan voi sanoa ymmärtäväni sinua, en todellakaan voi sanoa tuntevani sinua, mutta voin sanoa sen, että sinulla on kyky kirjoittaa tunteistasi niin, että minunlainen ihminen lukee ne ja TUNTEE ne. Ei täydellisesti, ehei. Olen kokenut läheisen serkkuni itsemurhan, olen kokenut liian monen läheiseni kuoleman, tiedän joissain määrin mitä käyt läpi...

    Itkin koko matkani tähän postaukseen asti, mutta jumalauta, huutoitkin tämän postauksen kohdalla. Mieleeni tulivat omat tunteeni serkkuni hirtettyä itsensä..

    Oona, ihailen sinua, olet taistelija. En ymmärrä miten oot selvinny tähän asti, mutta niin vain olet tehnyt. Aion seurata matkaasi tulevaisuudessakin.


    ~Aalo

    VastaaPoista
  30. OTAN OSAA!!!!!!<3!!!!

    VastaaPoista