• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Kuntoutuminen.

Minulla on ollut aivan äärettömän kova ikävä Jesseä. En ole elänyt hänen kuolemansa 
jälkeen päiväkään ilman, etten olisi ajatellut häntä. Tämä tuskin on edes mikään ihme ..
Vanhempieni itsemurhasta toivuin nopeasti, mutta se saattoikin johtua menneisyydestäni
ja perheen sisäisistä ongelmista (vähätellen sanoen). Tämä tuska ja kaipuu on aivan
käsittämätöntä. Jesse kuoli juuri ennen kuin kesäloma alkoi. Koulussa opo sanoi, että
jos kesän jälkeen olen vielä huonossa kunnossa, kannattaa keskeyttää opinnot joksikin
aikaa. Totesin, että varmasti voin kesän lopulla paremmin. Mutta kuinkas nyt onkaan ?
Olen vain enemmän hajalla ja voin huonommin kuin aikoihin. On varmaankin pakko
keskeyttää opinnot. Mutta kuinka pitkäksi aikaa se on tehtävä, jotta vointini kohentuisi ?
Olen jo kaksi kuukautta odottanut toipumista Jessen kuolemasta, mutta mitään parannusta
siihen suuntaan ei ole tapahtunut. Minä voin vain huonommin. Pahoinvointi on jokapäiväistä.

Milloin jaksan taas elää ?  Milloin saan elämäni takaisin ?


---

Kuntoutuminen on pyrkimystä saavuttaa parempi toimintakyky, ei täydellistä 
toimintakykyä, eikä kuntoutuminnen tarkoita samaa asiaa kuin parantuminen.

Toimintakyvyllä tarkoitetaan ihmisen kykyä toimia ja tehdä erilaisia asioita tavalla, joka on itselle tyydyttävä ja suhteellisessa sopusoinnussa ympäristön ja sen odotusten kanssa. "Hyvälle" toimintakyvylle ei ole määritelmää, eikä sitä edes voi määrittää. Jotkut ihmiset pystyvät toimimaan, oli heidän tilansa miten paha tahansa, eikä siitä voi päätellä, että heidän tuskansa ja kärsimyksensä olisi vähäisempi. Muutokset omassa toimintakyvyssä koetaan yksilöllisesti, koska jokainen ihminen on erilainen ja he pitävät tärkeinä erilaisia asioita. Kukaan ei voi määrittää tai mitata kärsimystä ja sen määrää, tuskaa tai psyykkistä kipua, emmekä täten pysty päättelemään toisen kivun määrää hänen toimintakykynsä perusteella.

  • Kun on sairas, ei tarvitse jaksaa, kyetä tai osata. Toisaalta tämä
    yleensä aiheuttaa ihmisessä alemmuuden ja huonommuuden tunteita. 
  • Sairaana on riippuvainen toisista ( esim. tukihenkilöstä ), ja tämä yleisesti
    ottaen kolhii ihminen itsetuntoa. Ja kun avun tarve on pitkäaikaista, se
    vaikuttaa ihmisen ajatteluun, että miten hän pystyy selviämään enää itsenäisesti. 
  • Ihmisen "alkuperäinen" ja "hyvä" toimintakyky ei välttämättä koskaan palaa ennalleen.

Kuntoutusajan kaikki päivät eivät ole samanlaisia, eikä jaksaminen ole todellakaan samanlaista kaikkina päivinä. Jokainen päivä on kuitenkin tärkeä ja merkityksellinen kuntoutumisen kannalta. Pienilläkin asioilla on suuri merkitys, esim. kaupassa käyminen, laittautuminen ja pukeutuminen, ystävälle soittaminen tai jopa ylös sängystä nouseminen. Mikään mikä tekee, ei ole turhaa, vaan jokainen teko, suuri tai pieni, on askel eteenpäin kuntoutumisen polulla.
   Sairastumiseen saattaa liittyä monenlaisia menetyksiä / negatiivia tapahtumia; Työ- ja toimintakyvyn aleneminen, terveyden menettäminen, haaveista lupuminen, ongelmat ihmissuhteissa ja perheessä. Nämä johtavat yleisesti ottaen vaikeuteen keskittyä, tuntea myönteisiä tunteita, kuten myös toivottomuuteen ja ahdistukseen, jotka lisäävät ihmisessä tarkoituksettomuuden tunnetta. 

  • Merkityksen hakeminen elämälle ei ole sama asia kuin syyn tai
    syyllisyyden etsiminen. Kyse on pikemminkin oman arvon kokemisesta
    ihmisenä sairaudesta ja sen aiheuttamista rajoituksista huolimatta.
  • Kuntoutuminen tarkoittaa pyrkimystä elää niin tyytyväisenä
    ja toimeliaana kuin on mahdollista sairastuneen kannalta.

Mielenterveysongelma tai psyykkinen sairaus voi johtaa kokemukseen elämän "ulkopuolelle" jäämisestä. Elämä kuuluu muille, "terveille" ihmisille. Tämä koetaan eri tavoin. Osa kaipaa mahdollisimman normaalia elämää, mutta ei usko pystyvänsä elämään sitä. Osa saatta kieltää merkityksen ennen tärkeiksi koetuista asioista, koska ei enää pysty elämään niinkuin haluaa. koko elämällä tai elämisellä ei ole merkitystä. Elämä on ikään kuin sairauden, toimintakyvyttömyyden ja vaikeuksien saartama.
   Kuntoutuja voi hävetä sairauttaan ja jaksamattomuuttaan ja tavallaan "piiloutuu" muilta. Häpeä, huonommuuden ja hyväksymättömyyden tunteet johtavat siihen, ettei ihminen usko muiden hyväksyvän häntä sellaisena kuin on, siinä tilanteessa missä on. Pitkäaikainen ja vakava sairaus saa ihmisen määrittelemään itsensä sairauden kautta. "Olen masentunut, ahdistunut ja hullu." Kaikki jää sairauden taakse. Näin minä koen tekeväni, olen tehnyt näin jo monta vuotta.

6 kommenttia:

  1. so true... Itse piilouduin aikanani sairauteni taakse, ja siinä piilossa olen edelleen näin about seitsemän vuoden jälkeen. Vain lähimmät ystäväni ja koulun terveydenhoitaja tietää tilanteestani. Edes vanhempani tai sisarukset ei tiedä asiasta. Joudun joka ikinen päivä aloittamaan esitykseni, mutta kuinka kauan menee ennen kuin romahdan.... Sitä kai odotellessa.... -J-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Läheistesi pitäisi tietää asiasta .. Omat läheiseni ovat auttaneet minua pahimman yli, olen varma että sinun tekisivät samoin ! Toivottavasti saat voimia ja enemmän uskallusta, jotta voisit kertoa ja selittää heille tilanteesi. Ok, en minäkään ole kaikkea sijaisäidilleni kertonut, mutta hän tietää tarpeeksi jotta pystyy auttamaan ja tukemaan minua matkallani kohti parempaa huomista. Paljon voimia sinne ♥

      Poista
  2. Tää teksti on niin totta. Varsinki toi kohta että sairaana on riippuvainen. Jos vaa sais tän tekstin jonnekki seinälle tulostettua nii ehkä sitä muistais päivittäin ettei aina tartte suorittaa ja olla paras kaikessa koska se ei vaan käy jos on psyykkisesti sairas. Sun tekstit aina inspiroi ja antaa lisää puhtia jaksamaan ku näkee ettei oo yksin :) <3 voimia sulle Oona!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Toivottavasti näin on jatkossakin : )

      Poista
  3. Lueskelin tässä ensimmäistä kertaa blogias ja luinkin sen sit kerralla kokonaan. Rankkoja asioita käyt kyllä elämässäs läpi, paljon voimia. Mutta mun on pakko ottaa esille yks varmasti aika vähäpätöinen juttu koska enemmän tässä blogissa nämä rankat aiheet varmasti pistää silmään, mutta ittelle jäi sellanen juttu mieleen et ei helkkari kun sä kirjotat taitavasti. Kannattaa hyödyntää tälläsiä lahjoja, ei niitä kaikille suoda:)

    -Sofia

    VastaaPoista
  4. En tiedä, piristäisikö tämä päivää, mikä silmiini tässä sattui. Ja muistin sitä katsoessani, että Oonaahan saattaisi kiinnostaa... http://zenibyfajnie.deviantart.com/gallery/#/d4map1o
    Paljon paljon jaksamista sinne, aina ei tarvitse tosiaankaan pärjätä yksin ja läheiset ihmiset ovat niin tärkeitä siinä apuna!

    VastaaPoista