• desireforthefuture.blogspot.fi

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Jokainen meistä on oman elämänsä summa.

Kerroinkin teille jo Neiti Terapiasta. Ensimmäisellä käynnillä hän muutaman minuutin keskustelun jälkeen 
kysyi; "Onko sulla nyt mitään mielessä, mistä haluaisit puhua?" Totesin tähän empimättä ja suoraan; 
"Multa vaaditaan liikaa." Tästä aiheesta me sitten puhuimmekin seuraavan puolituntia. Kerroin elämän-
tilanteestani. Kerroin siitä, miten minulta odotetaan valmistumista puolessa vuodessa (joka on täysi 
mahdottomuus). Kerroin, kuinka minua vaaditaan menemään töihin. Kerroin, kuinka minua pelottaa, että 
palan taas loppuun ja joutuisin jälleen Kellokosken mielisairaalaan pariksi viikoksi "vain" sen takia. Kerroin 
kuinka minua ahdistaa ja stressaa minuun kohdistetut vaatimukset. Kerroin, että pelkään romahtavani 
jälleen. Kerroin, kuinka en yksinkertaisesti pysty siihen, mitä minulta vaaditaan. Ja Neiti Terapia ymmärsi 
tämän täysin. Hän oli kanssani samaa mieltä; Minun pitää nyt keskittyä vain ja ainoastaan itseeni, omaan 
kuntoutumiseeni ja siihen, että saan koulun käytyä, että valmistuisin keväällä 2013. Mitään muuta minulta 
ei pitäisi vaatia, sanoi Neiti Terapia, mutta silti minulta vaaditaan paljon enemmän, aivan liikaa. Liikaa 
siihen nähden, mihin pystyn ja kykenen. En ymmärrä, miten sijaisäitini voi vaatia minulta niin paljon, 
ottaen huomioon elämäntilanteeni. Miten ikinä pystyisin sellaiseen, mihin minun hänen mielestään pitäisi 
pystyä ? Kuka muka edes pystyisi sellaiseen tällaisessa tilanteessa ? Ymmärrän tilanteeni ja sen, mitä 
minun pitää ja mitä minun kannattaa oman hyvinvointini kannalta tehdä, mutta sijaisäitini ei sitä ymmärrä. 
Hän tietää elämäntarinani (ei tosin täysin kokonaan), mutta ei ole elänyt elämääni, hän ei ole minä.

---

Sairastuminen, mitkä asiat muutuvat ?

Sairastumisesta seuraa usein myös konkreettisia menetyksiä, joista osa on hyvin vaikeita hyväksyä. Sairastunut ihminen menettää ehkä työkykynsä väliaikaisesti, tai joskus pitkäksikin aikaa. Mielenterveysongelmista saattaa seurata muutoksia ihmissuhteissa, ykisinäisyyttä, sosiaalisten ympäristöjen ja toimintamahdollisuuksien vähenemistä ym. Sairastumisen jälkeen ihminen saattaa kokea ettei ole enää millään tavalla hyödyksi kenelekkään vaan enemmänkin taakka läheisille.
   Varsinkin nuorella iällä sairastuneet eivät ole vielä ehtineet hankkia ammattia tai koulutusta, perhettä tai itsenäistä elämää. Nämä tavallisen elämän haaveet voivat tuntua sairastumisen jälkeen täysin saavuttamattomilta ja niistä luopuminen hyvin tuskalliselta. Vaikka jotkut asiat tuntuvat mahdottomilta saavuttaa sillä hetkellä, se ei kuitenkaan estä haaveilemasta niistä tai toimimasta sen eteen, että ne voisivat joskus toteutua. Luopuminen ja suru tarkoittavat tässä tilanteessa sen suremista, ettei voi saada asioita nyt tai pian - ei luopumista omista haaveista tai unelmista.

Sairtastuessaan ihminen joutuu yleensä luopumaan tavoistaan tehdä asioita ja elää. Jokainen meistä on oman elämäntarinansa summa. Jokainen ihminen on oppinut uskomaan jollakin tavalla itsestään ja siitä millainen on hyvä ihminen. Useimpien mielikuva hyvästä tai terveestä ihmisestä on aktiivinen, toimelias ja aikaansaapa. Olemme kasvaneet tai meidät on kasvatettu uskomaan, että omalla toiminnallamme ja teoillamme voimme saada hyväksyntää niin toisten kuin omissakin silmissämme. Toisten odotukset, todelliset tai kuvitellut, ovat myös ohjastaneet tapaamme käyttäytyä ja toimia. Saatamme kuvitella, että meidän tulee toimia tietyllä tavalla, koska muut odottavat niin meiltä. Ja kun tämä toimintatapa osoittautuu sairastumisen takia mahdottomaksi, tunnemme ettemme kykene täyttämään odotuksia joita toisilla on. Tämä johtaa lähes aina siihen, että sairastunut kokee epäonnistumisen ja huonommuuden tunteita. 

Suru, luopuminen ja masennuskin ovat osa kuntoutumista. Suruun ja epätoivoon voi myös juuttua. Ulospääsy edellyttää usein tukea, tietoa ja mahdollisuuksia saada uusia kokemuksia. Joskus kun ihminen juuttuu pitkäksi ajaksi paikoilleen, ympäristö ei oikein tahdo jaksaa kestää sitä. Auttajat ja läheiset haluavat saada ihmisen liikkeelle. Läheisen paikoilleen jääminne epätoivoon tai suruun ahdistaa ympäröiviä ihmisiä siksi, että he tuntevat riittämättömyyttä - etteivät he osaa auttaa.
   Sairastuminen ja siitä seuranneet menetykset aiheuttavat vihan tunteita. Viha seuraa surua ja epätoivoa. Ihminen saattaa tulla vihaiseksi sairastumiselle. Ihminen tulee vihaiseksi hoitohenkilökunnalle, koska he eivät osaa parantaa. Ihminen on vihainen omaisilleen ja läheisilleen, koko maailmalle, yhteiskunnalle ja sen asenteille. Ja ennen kaikkea ihminen voi tulla vihaiseksi itselleen. Siksi ettei selviä. Siksi ettei pysty hallitsemaan tilannettaan tai terveyttään. Siksi että on menettänyt niin paljon.

---

Oona on parisuhteessa, ja täten on inttileski !
Mutta se ei haittaa, kunhan minulla on hänet;


N, rakastettuni !

17 kommenttia:

  1. Hei mahtavaa! Onnittelut parisuhteesta, saat siitä voimaa! =)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Varsinkin tästä miehestä saan voimia tulevaisuudessa, hän on korvaamaton tuki ja turva.

      Poista
  2. Onnea teille<3 kiva kun olet löytänyt sopivan rinnallesi, ja kiva kuulla että hän auttaa sinua jaksamaan! :)

    VastaaPoista
  3. Onko hän sama kuin joskus blogissa esiintynyt M? Anteeksi, jos erehdyin, mutta paljon on samaa näköä :)

    VastaaPoista
  4. Paljon onnea! ♥ Rakastava ihminen vierellä on valtava tuki ja voimavara. Kaikkea hyvää teille ♥

    VastaaPoista
  5. Ihanaa, että sulle on suotu onnea! Sitä ansaitsetkin :)

    VastaaPoista
  6. Jaa, että lesbo vai oot?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  7. Onnea! Ja erittäin hyvää tekstiä taas kerran.

    VastaaPoista
  8. Oona mikset vastaa mun kommenteihi koskaan? Oon muistaakseni 3 kommentti vastannut ja harmittaa kun et vastaile. Ymmärrän että on kiireitä ja niin,mutta eikö blogin pitäjän sellanen yks "velvollisuus" oo vastata kommentteihi jos ne on iha asiallaisiaki ? :) En tarkoittanu mitään pahaa.

    Onnea teille :) Ootko muuten biseksuaali vai hetero ? Olen miettinyt asiaa jo pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pahoillani vastaamattomuudestani .. Teen parhaani ja yritän korjata tapani :) Olen bi -seksuaali.

      Poista
    2. Ja viikko sit olit lesbo? :)

      Poista
  9. Kuvissasi olet kovan ja vihaisen näköinen usein. Sen roolin takana tuntuu olevan aivan ihana ja todella järkevä nuori nainen! En tiedä, miten tänne blogiisi eksyin, mutta luin lähes joka postauksen alusta loppuun. Älä tee itsellesi pahaa, olet saanut sitä jo muilta ihan tarpeeksi. Kaikkea hyvää, jatkan lukijanasi, kirjoitat hyvin!

    Ole ylpeä itsestäsi, että olet tarponut tähän asti, lapsuudestasi huolimatta.

    T. äiti itsekin

    VastaaPoista