• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

perjantai 3. elokuuta 2012

Satuta itseäsi, älä muita.

" Pura tota pahaa oloas mielummin ittees ku 
muihin, älä satuta muita vaan satuta itteäs. "

Niinhän minä olen tehnyt, jo monta vuotta. Ja niin minä 
tein jälleen tänäkin iltana, sulkeuduin ja purin kaiken
vihan, turhautumisen ja ahdistuksen itseeni, vartalooni.
Kaikki tämä siksi, että yksi ihminen sanoi minulle nuo 
yllä olevat sanat. Se oli yksinkertaisesti yllytys tekooni.

Veri hyytyy parkettiin. Pieniä verilammikoita askeleideni
perässä, ja jok'ikistä askaletani seuraavat veriroiskeet.
Sidon pyyhkeen tiukasti jalkani ympärille ja mietin;
" Milloin tämä loppuu ? " Loppua on odotettu jo kauan.

11 kommenttia:

  1. Herranjumala. Onko toi sun jalkas?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh.. tosi paljon voimia sulle ja toivottavasti vielä joskus pääset tosta "tavasta" eroon! :)

      Poista
    2. Kiitos ♥ Yritän parhaani ..

      Poista
    3. Pidän sulle peukkuja ♥

      Poista
    4. ei tyttö hyvä eieiei, älä satuta itseäsi. voimia ♥

      Poista
  2. Mun sydämeen sattuu kun luen sun tekstejä. Eikä sen takia että säälisin sua, ei, mä en sääli ketään, koska mun mielestä se on väärin. Muhun sattuu lukea näitä koska osalti ymmärrän. En täysin, mutta osalti.

    Itse viiltelin 11-vuotiaasta aina tämän vuoden maaliskuuhun asti. Eli melkein 8 vuotta. Mä tiedän mitä se on kun siitä syntyy tapa ja addiktio. Mullekin se oli(/voi olla vieläkin) ainoa keino millä sen jyskyttävän olon saa päästä ja koko kehosta pois.

    Lueskelin muutamia tekstejä sun blogista sieltä täältä, ja mulle tuli yks oma kokemus vahvasti mieleen, ja jaan sen nyt tässä, anteeksi etukäteen. Olin perheneuvojalla äitini kanssa viiltelyn ja vaikeiden perhesuhteiden takia. Isäpuoli ei sietänyt mua ja halusi heittää mut pihalle omasta kodistani. Äiti halusi totella koska se pelkäsi liikaa. Sanoin äidille että sen on valittava joko minä tai isäpuoleni. Siihen tämä kaikkitietävä psykologi sanoi: "Asetatko sä sun oman onnes sun äidin onnen yläpuolelle?" Ton tuun muistamaan ikuisesti.

    En tietenkään ollut asettamassa omaa onneani kenenkään yläpuolelle. Mä elin miellyttääkseni muita ja tehdäkseni muut onnelliseksi, mutta en ilmeisesti ollut tarpeeksi hyvä siinä(kään).

    Äiti valitsi isäpuolen.

    Toivon että sä jaksat eteenpäin. Vaikka en tunne sua, enkä voi koskaan ymmärtää täysin. Toivon parempaa elämää. Ja se on aina mahdollista.

    Niin kuin bannerissasikin sanotaan:
    You were given this life,
    because you were strong enough to live it. ♥

    VastaaPoista
  3. Hei, olen lukenut paljon tekstejäsi ja huomaan kauheaa kärsimystä, toivon myös, että jaksat eteenpäin. Mutta saanko kysyä, arvelisin, että tuon kaiken sanoi sinulle joku vasta tapaamasi henkilö? Tämä ei juurikaan kerro koko tarinaa, mitä tässä tapahtuu ja tuntuu, että kaikki oli vain ja ainoastaan hänen syytään. Teksteistäsi olen huomannut, että puhut paljon pahasta maailmasta ja ihmisten julmuudesta ja varmasti olet miettinyt mitä itse aiheutat maailmalle, en tosiaan tarkoita tätä millään pahalla. Mietin vain, mikä ajoi tämän henkilön sanomaan sinulle nämä sanat? Mistä kaikki johtui ja mihin kaikki päättyi? Koska nämä vaikuttivat sanoilta, mitkä tulivat riidasta ja tätä riitaa ei saatu edes selvitettyä loppuun. En tiedä mitä itse ajattelet tästä henkilöstä, mutta suosittelen ottamaan ainakin pari päivää etäisyyttä häneen, jotta molemmat voivat rauhoittua. Suutuspäissään on turha yrittää rauhaa solmia. Ei kukaan täysjärkinen ihminen sanoisi tuollaista toiselle, ellei hänestäkin ole tuntunut pahalta. Ja varmasti toistan itseäni, mutta koko tämä teksti, minkä olen kirjoittanut, ei tarkoita että pitäisin kummankaan puolia tai yrittäisin syytellä. Haluan vain ymmärtää, mikä ajoi tähän tilanteeseen.

    Voimia sinulle!

    -Eläköitynyt psykologian opettaja

    VastaaPoista
  4. Onneks sä oot täällä vielä. Älä anna periks, sulla on niin paljon annettavaa tälle maailmalle vaikket siihen itse uskoiskaan. Sä pystyt tekeen ihan mitä tahansa, myös pääseen kaiken ton pahan yli. Musta sä oot jo jotenkin päässyt siitä yli, koska oot edelleen täällä. Niinku itekin sano, moni "heikompi" ois jo antanut periks. Onneks sä et oo. Äläkä annakaan. Sä jaksat vielä. Kyllä se aurinko vielä paistaa.

    VastaaPoista
  5. Kauheaa. :(

    Toivon sinulla paljon voimia ja jaksamisia, jotta jaksaisit vielä taistella kaikkea pahaa vastaan (satuttamatta itseäsi)!

    VastaaPoista
  6. Vaikutat ihanalta ihmiseltä, vaikken sua tunnekkaan! Mulla itellä samantapainen menneisyys, olen siis vm-88, ja noi viiltelytouhut jotenkin vaan loppui kun sain mun tyttären reilu vuos sitten... Rankkaa on ollu vieläkin, etenki raskausaikana, mut sillon piti vaan purra hammasta yhteen, ajatellen että enhän mä voi satuttaa enää itteeni kerta mun täytyy kohta huolehtia pienestä ihmisen-alusta... Lääkitys kohdillaan(?) ja päivä kerrallaan mennään. Mulla toi äitiys muutti asioita niin paljon, tuntisin itseni äärettömän itsekkääks ja huonoks äidiks jos vielä sortuisin... Toivon kovasti että säkin löydät syyn, tai keinon, tai ihan mitä vaan, joka saa sutkin hymyilemään, ja että pääset sinuiks kaiken paskan menneen kanssa <3 zemit! -A-

    VastaaPoista