• desireforthefuture.blogspot.fi

perjantai 14. syyskuuta 2012

Olematon ystävyys.

Eräänä sateisena lauantai iltana puhuin puhelimessa Miikan kanssa. Minä itkin. Minuun oli iskenyt tunne, jota en ollut kokenut aikoihin, en edes muista milloin viimeksi. Tunsin oloni turhaksi, jollain tapaa hyväksikäytetyksi. Puhelua ennen olin vaihtanut muutaman tekstiviestin ainoan naispuolisen ystäväni kanssa, ja näiden viestien sisältämät tekstit, jotka hän lähetti minulle, saivat minut pois tolaltani. Vuodatin ensin muutaman kyyneleen tuijottaen sormiani, joiden ihoa revin tuskastuneena, kunnes rauhoituin. Tosin vain hetkeksi. Myöhemmin minut valtasi jälleen se tunne. Miika soitti minulle, ja avauduin hänelle tilanteesta.
   Tunsin itseni petetyksi, jätetyksi, syrjäytytetyksi. Ainoa naispuolinen ystäväni on kyllä aina ollut hieman ailahtelevainen, mutta tästä eräästä asiasta minä loukkaannuin. En tosin tiedä onko minulla siihen aihetta, mutta näin kuitenkin tapahtui .. Hän on sanonut minulle, että olen hänen ainoa todella hyvä naispuolinen ystävänsä. Ystävä, johon hän voi aina luottaa ja tukeutua. Sovimme jonkinaikaa sitten, että suunnittelemme yhdessä hänen syntypäiviensä kunniaksi jotain. Muutama viikko vierähti, hän lähentyi jälleen erään hänen kaverinsa kanssa jonka kanssa hän riitelee vähänväliä, haukkuvat toisiaan lumpuiksi, huoriksi, lutkiksi yms. Nyt he ovat viettäneet paljon aikaa yhdessä ja tämä tuntuu minusta pahalta. Kuin minut olisi syrjäytetty. Ja sitten vielä niistä synttäreistä. Niiden takia minä lauantaina purskahdin itkuun. Hän oli jo suunnitellut kaikenlaista, mikä tulisi kustantamaan jokaiselta osallistujalta 20-50€ + baarireissu, eikä minulla ole siihen varaa. Eikä häntä edes haitannut se, etten pääse juhlimaan hänen 18 vuotis synttäreitään, vaikka sovimme yhdessä suunnittelevamme ne kahdestaan. Miksi otin tämän niin raskaasti ? Koska minä tunnen menettäneeni hänet, ainoan hyvän naispuolisen kaverini. Tunnen oloni syrjäytytetyksi ja turhaksi. Emme ole puhuneet yli viikkoon lähestulkoon ollenkaan.

Minulla ei ole paljoakaan kavereita. Eikä varsinkaan ystäviä. En oikeastaan osaa sanoa, onko kukaan minulle läheisimmistä ihmisistä todellinen ystävä. Jesse oli todellinen ystävä. Kukaan ei ole läheskään niin hyvä ystävä, saati edes kaveri minulle, kuin hän oli. En kai siis omaa ystäviä. Ihmiset, joiden kanssa vietän aikaa ?Kutsun heitä vain tuttaviksi tai kavereiksi. 
   Sitten herää varmaankin monille kysymys; Ketä ovat ne ihmiset, joiden kanssa yleensä vietän vapaa aikaani ? No, Miika on tietysti yksi heistä, mutta hän on poikaystävä, nyt puhutaan kavereista ja tuttavista. Keiden kanssa vietän aikaa ? Siskoni kanssa lähinnä. En ole pitkiin aikoihin ollut missään, tai kukaan ei ole ollut minun kanssani. Minä en ole sellainen ihminen, jonka voisitte nähdä kävelemässä tuolla ulkona kavereidensa kanssa, käymässä shoppailemassa tai ihan mitä tahansa muuta vastaavaa. Minä en tee tällaista. Miksi ? Koska minulla ei ole ketään kenen kanssa se olisi mahdollista. Kyllä minulla on internetin ja puhelimen avulla juttuseuraa näistä aikaisemmin mainitsemistani tuttavista / kavereista, mutta minä en lähes koskaan vietä aikaa ihmisten, läheisteni kanssa. Olen joko yksin, pikkusiskoni, perheeni, tai Miikan kanssa, ja ehkä 2-3 kertaa kuukaudessa näen jotakuta tuttavaa tai kaveriani ja vietän hänen kanssaan aikaa. Siinä se. Kyllä, olen yksinäinen. Ja koulussakin syön yksin, käyn tupakalla yksin, olen yksin. En ole viettänyt kenenkään tuttavani tai kaverini kanssa aikaa moneen viikkoon.

---

Löysin Pelot ja niiden voittaminen -kirjasta erään esimerkin, jossa 
puhutaan tytöstä, jonka on vaikea lähestyä ketään. Näin itseni tässä 
tekstissä, joten vaihdan tämän esimerkin tytön nimen omakseni.

" Oona tuntee suurta yksinäisyyttä elämässään. Hänelle olisi tarjolla ihmissuhteita, mutta hänen on vaikea
 lähestyä ketään. Hän pelkää tulevansa hylätyksi. Hylätyksi tuleminen olisi aivan ylivoimaista, eikä hän 
voisi sitä kestää. Sen vuoksi hänen mielestään on parempi pitää etäisyyttä nuihin ihmisiin. Läheisyyden ja 
kontaktin tarpeet nousevat toistuvasti Oonan mieleen, jolloin hän yrittää lähestyä hänelle tärkeitä ihmisiä. 
Hylätyksi tulemisen pelko on kuitenkin usein niin voimakas, ettei kontakteista tule luontevia ja läheisiä. 
Tämä taas vuorostaan vahvistaa Oonan pelkoa ja hänen on entistä vaikeampi yrittää uudelleen lähestyä 
muita. Oona on hylätyksi tulemisen pelon kehässä, johon kuuluu myös toivottomuutta ja masennusta. "

Minut on elämäni aikana hylätty niin monta kertaa, että
tämän luettuani en ihmettele lainkaan ystävättömyyttäni.

Tosin täysin minun omaa syytäni kun en päästä ihmisiä lähelleni ..
Johtuu se tietysti myös siitä, mitä ihmiset minusta ajattelevat, minut
tuomitaan lähes aina heti ulkonäön ja ensivaikutelman perusteella.

4 kommenttia:

  1. täähän on huono juttu silloin kun tuntee olevansa yksin ja yksinäinen. toiset kun taas viihtyy niin.
    en voi tietää miltä tuntuu olla noi yksinäinen, koska itselläni on aina ollu aika paljon kavereita, jotka kylläkin ajan myötä ovat vaihdelleet ja olen mielestäni helposti lähestyttävä.
    saat juttelee millon vaa, mist vaa :)

    VastaaPoista
  2. Kurjaa lukea tätä. Tuntuu pahalta, mutta voin myös sanoa, ettet ole yksin. Mulla on samankaltainen tilanne oikeastaan: mun kaikki kaverit/ystävät asuvat kaukana, eikä mulla ole täällä lähellä juuri ketään, kihlattu ja oma perhe. Olen paljon yksinäni, liian paljon. Harvoin olen ikäisteni seurassa. So, I feel you.
    Mullekin saa jutella koska vain :)! Olisi tavallaan mukavakin tutustua :)!

    VastaaPoista
  3. Kirjoittamasi fiilikset voisivat olla melkeimpä omiani, it's the only thing I can say. Voimia

    VastaaPoista
  4. Aika yksinäiseltä elämä näyttää täälläkin.

    VastaaPoista