• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Perhehistoriaa ja lapsuuden aikaiset traumaattiset elämäntapahtumat, OSA 1.

Kun mä olin nuorisopuolella, mä halusin tietää mitkä mun diagnoosit on.
Siitä tulikin sitten nuorisopuolella olevan hoitojakson tavote. Mutta nyt
kun tiiän mun diagnoosit, tän hoitojakson ensimmäinen tavote vois olla 
sitte se, että saisin tietää mistä ne johtuu. Tarkotan siis sitä silleen, että 
miten mun elämäntapahtumat ja ihmiset on vaikuttanu nykyseen muhun "

"Traumaattiset lapsuudenaikaiset elämäntapahtumat", niin lukee diagnoosilistassani. Psykiatrian poliklinikalla, Neiti Terapian kanssa aloimme käymään läpi perhettäni, sukulaisiani, läheisiäni, tukiverkostoani, sillä me haluamme nyt paneutua siihen, mitä olen heidän takiaan kokenut elämäni aikana, miten nämä ihmiset ja tapahtumat ovat vaikuttaneet minuun ja elämääni. Mikä nykyisyydessä heijastuu näistä menneisyydessä tapahtuneista asioista, miten menneisyyteni ihmiset ovat vaikuttaneet nykyiseen minääni. Neiti Terapia ehdotti, että piirtäisimme yhdessä ns. sukupuun perheestäni, lähisukulaisistani, lähimmäisistä kavereista ja tukiverkostostani. Tämä sisältäisi myös ihmisiä jotka ovat joskus menneisyydessä olleet osa elämääni (vaikkakin vain hetkellisesti), mutta vaikuttaneet elämääni radikaalisti joko hyvällä tai pahalla tavalla. Sain tämän kyseisen piirroksen itsenäisesti aikaiseksi heti samaisena iltana. Kun lähdin viimeisimmältä tapaamiseltamme, Neiti Terapia hymyili minulle, kun olin sanonut tekeväni tämän "sukupuun" kotona ensikerraksi valmiiksi, ja sanoi että hänestä on todella ihanaa huomata että olen niin paneutunut hoitooni, omaan kuntoutumiseeni.
   Menneisyyteni tutkiminen vaatii minulta tietysti muistikuvia ja tietoa. Pitäisi tietää, mitä minulle on tapahtunut, kenen toimesta jokin on tapahtunut, millaista elämäni on ylipäätänsä kokonaisuutena ollut. Mutta näitä minulla ei ole juuri ollenkaan, kumpaakaan, muistikuvia tai edes tietoa lapsuudestani. Päätin ottaa selvää, ja kysyä ensimmäistä kertaa elämässäni sijaisäidiltäni, millasta lapsuuteni ja nuoruuteni oli syntymästäni siihen päivään saakka kunnes muutin hänen luokseen. En muista lapsuudestani ja nuoruudestani lähestulkoon mitään, varsinkaan perhe-elämästä. Noin 70% muistikuvistani on pyyhkiytynyt pois mielestäni. Neiti Terapia sanoi mieleni suojelleen minua, ja tämähän on täysin totta. Kyllä minä sen olen tiedostanut kokoajan, mutta on niin hämmentävää, että en muista oikeastaan mitään. Menneisyyden muistikuvia ei noussut mieleen, kun sijaisäitini kertoi pääaseikat silloisen elämäni tapahtumista, mutta sain ainakin sen toisen tärkeän asian haltuuni, tiedon. Nyt minä tiedän suurinpiirtein millaista lapsuuteni oli, tai millaista perhe-elämää minä elin. En tietenkään kokonaan, tämä on vain yhden ihmisen näkökulma, vain yhden ihmisen tieto. On varmasti vielä paljon enemmän asioita, mitä minun kuuluisi tietää. Mutta palapelin rakentaminen kestää vielä kauan, ennenkuin saan sen kokonaan rakennetuksi valmiiksi. Paloja puuttuu vielä paljon. Minua tosin pelottaa se, ettei joitain paloja koskaan löydykkään, koska minun ei tahdota tietää niistä.

---

Menneisyyteni, lapsuuteni ja nuoruuteni, niiden yhteinen ja keskeinen tunne on ollut pelko. Olen 
joutunut pelkäämään niin monta vuotta, ja niin helvetin kauan. Tämä tunnetila, pelko, on ollut aina 
osa elämääni. Siksipä lainasin tämän kirjan, johon törmäsin kirjastossa. Osa teistä tietääkin jo, että 
luen lähes ainoastaan psykiatrillista kirjallisuutta. Lainasin tämän kirjan toiveikkaana; Ehkä siitä 
saisi apua tähän tilanteeseen, ehkä kirjasta löytyy apua psykiatrian poliklinikalla läpikäytäviin 
asioihin, pelkoon. Ehkä tämän kirjan avaulla pystyn käsittämään ja ymmärtämään paremmin.




---

Muistakaa laittaa kysymyksiä kysymyspostaukseen,
jookos ? Siihen pääsette tästä lihavoidusta linkistä !
 :)

2 kommenttia:

  1. Tosi hienoa, että olet itse valmis tekemään töitä oman mielenterveyden paranemiseen :) Se on varmasti totta, että mieli suojelee sinua pyyhkimällä osan muistoistasi. Toivottavasti kirjasta löytyy apua ja konsteja käsitellä omia pelkoja ja senlaisia tilanteita.

    VastaaPoista
  2. oot niin upeen rohkee ihminen :--) en oo ikinä kommentoinut mutta kun tulin taas lukemaan sun blogia niin oli pakko. Harva osa olla noin avoin ja luonteva omien ajatustensa sanoiksi pukemisen kanssa :--) osaisimpa minäkin.

    VastaaPoista