• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

lauantai 8. syyskuuta 2012

Postaus, joka sisältää vähän kaikenlaista.

Muistakaa laittaa kysymyksiä kysymyspostaukseen,
jookos ? Siihen pääsette tästä lihavoidusta linkistä !
 :)


---


Äideistä parhain.
{ Tämän tekstin olen kirjoittanut ollessani 9. luokalla. }

Siinä sinä makasit edessäni, liikkumatta hiljaisuudessa kaikkien niiden vuosien jälkeen,
jotka olisin ollut valmis antamaan sinulle anteeksi, jotka tulin antamaan sinulle anteeksi. 

Silmistäsi oli viimeinenkin lämmön tuntu kaikonnut. 
Silmistä, joihin olisin vielä kerran halunnut katsoa, tuntea edes sen lähes 
olemattoman lämmön jonka sun rakkaus muhun joskus silloin ennen anto. 

Huuliesi hento puna oli  hiipunut pois jo lähes kokonaan.
Huulilta, joilta olisin vielä kerran halunnut kuulla ne sanat;
Tule takaisin äidillä on sua ikävä. "

Ikkunasta puhaltava kylmän raikas tuuli leikitteli vaaleilla hiuksillasi,
ja siinä minä vain seisoin, kylmien kyynelteni putoillessa ruumiisi ylle.


Täydellinen murha.
{ Tämän tekstin olen kirjoittanut ollessani 8. luokalla. }

Hän kohotti vapisevat kätensä, ja painoi ne hellästi tunnottomille, poskilleni. 
Lämpimät kyyneleet vierivät vuolaasti silmistäni, ja hän pyyhkäisi ne pois.

Hänen kasvonsa olivat kauniin kalpeat, kun kohotin katseeni niihin. Kyyneleet vierivät
hänen raikkaan veden värisistä silmistään, mutta toisin kuin minä, hän ei itkenyt surusta.

En olisi tahtonut irrottaa silmäni hänen lasittuneeseen katseestaan,
mutta hän ummisti silmänsä, ja aavasi ne jälleen. Hän oli valmis.

Nostin käteni hänen hartelleen ja uppouduin hänen rakastavaan voimakkaaseen syleilyynsä.
Syleilyyn, jossa olisin halunnut viettää koko loppuelämäni, josta en olisi halunnut luopua.

Hetken kuluttua kuulin hennon äänensä kuiskaavan korvaani; "Mä rakastan sua." Irrottauduin 
halauksestaan, katsoin häntä silmiin, nielaisin vuodatin viimeiset kyyneleetja painoin liipasinta.

Hänen mustaan verhoiltu kehonsa säpsähti. Tyhjät silmänsä katsoivat edelleen omiani. 
Aika, jonka odotin ruumiin kaatuvan käsivarsieni varaan, tuntui kestävän ikuisuuden.
Kumarruin laskemaan hänet alas, ja suutelin häntä vielä hennosti huulille viimeisen kerran.
Laskin hopeaa hohtavan aseen kädestäni hänen viereensä, kuiskasin hiljaa murtuneella 
äänellä; "Ja mä rakastin sua.", ja astelin pois verta vuotavan ruumiin, rakastettuni luota.


---




---



- The good and the bad times, we've been 
through them all. You make me rise when i fall. 

2 kommenttia:

  1. osaat kirjoittaa aivan ihanasti!

    VastaaPoista
  2. Sun postaukset ovat mielenkiintoisia ja inspiroivia. oot tosi nätti, ja tykkään ettet edes halua olla muuta kuin mitä itse olet. Hatunnostot :)

    VastaaPoista