• desireforthefuture.blogspot.fi

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Lintu, joka ei koskaan oppinut lentämään.

Seison hiljaa liikkumatta ikkunan edessä. Eteeni avartuu maisema pihamaalle, jonka
keskellä kasvaa suuri koivu. Katselen, kuinka kaksi pikkulintua lentelevät koivun
lehdistön lomasta linnunpönttöön vuoronperään. Tiedän niiden ruokkivan poikasiaan.

Vaikka kuinka yritin keskittyä lintuihin, katseeni kiinnittyi jälleen kerran ikkunan toisella
puolen oleviin kaltereihin. Suljin silmäni, ja kuvittelin olevani lintu, pieni pikkulintu, joka
voisi lentää noiden kylmän vankkojen kaltereiden lomasta ulos aurinkoon, vapauteen.

En tiedä kuinka kauan olin seisonut huoneeni ikkunan edessä,
kun kuulin hennon hiljaisen äänen takaani "Oona, mitä sä teet ?"

Yksi lastenkodin hoitajista oli jälleen kerran täysin samaan
kellonaikaan tarkistamassa huoneita, niinkuin aina ennenkin.

Mutta niinkuin yleensä, tälläkertaa hän ei avannut ovea.

Avasin silmäni, ja vastasin "Kunhan mietin." tuijottaen edelleen ikkunan
kaltereita, ja sain sen saman vastauksen "Okei." niinkuin aina ennenkin.

Kuuntelin hetken, kuinka ripeät askeleet kaikkosivat huoneeni oven takaa.

Vedin syvään henkeä, ja suljin silmäni hetkeksi, kunnes
nousin tuolille, asetin silmukan kaulani ympäri, ja astuin alas.

Vihdoinkin minä olin vapaa, vapaa kuin ne linnut kalteroidun ikkunan
toisella puolen, vaikka minä en koskaan oppinutkaan lentämään. 

1 kommentti: