• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

tiistai 20. marraskuuta 2012

Tahtoisin olla se joka olin silloin kun kuollakseni halusin tulla sellaiseksi kuin nyt olen.

Tulevaisuuteni 
   - Sitä en ole miettinyt, enkä edes halua miettiä. Yritän elää päivä kerrallaan, vaikka joskus se tuntuukin olevan niin helvetin vaikeaa. Minulla ei ole henkilökohtaisia suunnitelmia tulevaisuudelleni, en edes uskalla suunnitella mitään .. Suunnitelmillani on tapana mennä vituiksi. Mutta kyllä minulla on yhteisen tulevaisuuden suunnitelmia Miikan kanssa. Hän pääsee armeijasta vuonna 2013 ennen juhannusta. Hän aikoo mennä taas töihin samaan työpaikkaansa jossa aiemmin oli ja säästää rahaa. Ai mitä varten ? Me aiomme muuttaa pois tältä paikkakunnalta. Minä olen saanut tarpeekseni tästä paikasta jo monta vuotta sitten, eikä kumpikaan meistä halua asua täällä sen kauempaa kuin on pakko. Ongelmana tosiaan on minun puolestani se, että täällä minulla on sosiaalitoimiston- sekä aikuispsykiatrian poliklinikan tuki. Minulla on tähänastiset tukitoimet voimassa 21 ikävuoteen asti, joten aika hankalaa muuttaa ennen sitä pois .. No, katsotaan nyt miten elämä etenee. Ei sitä koskaan tiedä jos asummekin täällä vielä monta vuotta. Ei sen suurempia suunnitelmia, ettei joudu pettymään. Isompi asunto on kuitenkin pakko hankkia. En kestä asua yksiössä, en kestä sitä että ei ole mahdollista saada olla omassa rauhassa .. Ainoa huone missä tässä asunnossa voi olla yksin, on WC.

Btw, täytämme Miikan kanssa huhtikuun 28. päivä 20 ja 21 vuotta. 
Kyllä, minulla ja Miikalla on samana päivänä syntymäpäivä ♥ !


- - -

Minun on tunnustettava jotain .. En ole puhunut siitä vakavasti kellekkään, en oikeastaan kunnolla Miikalle tai sijaisäidilleni, enkä edes Neiti Terapialle vaikka olisi todellakin pitänyt. Olisin voinut saada apua ja tukea aikaisemmin. En ole kesäloman jälkeen käynyt koulussa kuin niiden ensimmäisten kolmen viikon ajan ja sitten vain jäin yksin kotiin, en vain saanut itseäni enää lähtemään kouluun. Oloni on ollut todella kurja, kun en vain yksinkertaisesti ole lähtenyt kouluun, vaikka ei sen niin paljoa pitäisi vaatia. Mutta minulta se vaatii paljon. Näköjään. En vain jaksa. Minä en ole tehnyt lähestulkoon mitään. Minun pitäisi valmistua keväällä. Paskat näillä näkymin valmistu ikinä media-assistentiksi. Joo tiedän, nyt joillain tämän tekstin lukijoilla on mielessä kommentoida jotain, että otat vain itseäsi niskasta kiinni aamulla ja pakotat itsesi lähtemään kouluun, kyllä se rutiini siitä sitten taas lähtee käyntiin. Mutta ei, ei minun tilanteessani.
    Olen esittänyt kaikille, ihan kaikille jotain mitä en ole ollut. Olen valehdellut jokaiselle. En minä suorita kouluani etänä, en minä tee koulutehtäviä kotona. En tee mitään. Tai no, olen pari tehtävää tehnyt parin kuukauden aikana, mutta ei se ole mitään. Olen suoraan sanottuna täysin laiska ja saamaton paska, joka ei saa mitään aikaan. Nämä kuukaudet ovat lopuneet ohi kuin huomaamattani, enkä ole saanut mitään aikaiseksi. Tekisi mieli vain luovuttaa. En jaksa tätä. Jessen kuoleman jälkeen elämän on ollut tyhjää, tuntuu kuin minäkin. Mikään ei tunnu samalta kuin ennen. En ole jaksanut enää edes yrittää. Mutta on pakko. Taas jossainvaiheessa. Ehkä huomenna, ehkä viikon päästä. Ehkä ensi kuussa saan jälleen raahattua ruhoni kouluun.

{ Yllä olevan angstitekstin kirjoitettuani sain kuin sainkin pienen, mutta sentään jonkinlaisen, motivaation 
aloittaa koulutöiden tekeminen. Alkuun on päästy, ja nyt yritän parhaani, että pääsen myös loppuun. }

- - -


Kai mun on elettävä tämän kanssa joka peilikuvasta
katsoo mua takaisin. Oon sekaisin, eksynyt, väsynyt.
Mieti mun tekoja, mussa on aivan liian paljon vikoja.
Miksen nää hyvää enää ? " - Mariska, En mä osaa ♪

27 kommenttia:

  1. En sano nyt tätä kaikkea että niin pitäisi olla mutta; et voi saada esimerkiksi töitä kun sun käsivarret on täynnä viiltoja, joutuisit käyttämään kokoajan pitkähihaisia, kun tuskin missään paikassa katsotaan hyvällä jälkiä.
    Ja haluatko vanhempana että sun kädet ja jalat on tossa kunnossa, esimerkiksi kun istut kiikkutuolissa ja lapsenlapset temmeltää vieressä ja reidessäsi lukee "fat"
    Tai onko se kaunista että naimisiin mennessäs kätes on viiltoja täynnä?
    Oikeasti; viiltelyllä ei saa muutakuin pahaa aikaan, se poistaa hetkellisesti tuskaa mutta tuo mukanaan tuhat kertaa enemmän takaisin. Kokeile erilaisia rentoutumismenetelmiä, jotka eivät satuta sua nyt, ei tulevaisuudessa. Lopeta tänään, kiitä itseäni huomenna! ♥♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskot varmaankin, että 8 vuotta viiltelyä "harrastaneena" olen miettinyt kaikkia näitä asioita. Se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista kuin kuvittelisi. Kommenttisi perusteella et itse ole koskaan viillellyt, joten sinun on helppo sanoa "Lopeta tänään, kiität itseäsi huomenna." Olisipa se niin helppoa ..

      Otan tähän esimerkin; Rippijuhlani olivat juuri alkamassa ja nilkassani oli muutama paha arpi. Menin paniikkiin kun tajusin, että olin unohtanyt mustat sukkahousuni kotiin, eikä minulla ollut mitään millä peittää jäljet. Sijaisäidille kerrottuani hän totesi; Ne on osa sua, sun ei pidä hävetä sitä mitä olet. Oo nyt reipas ja näytä kaikille, että sä olet just se mikä sä olet, et mitään muuta.

      Poista
    2. Anteeksi tähän kohtaan kommentointi, mutta Oona olet täysin oikeassa tai siis sijaisäitisi on. Arvet ovat osa sua vaikka ne ei niin kauniita olekkaan.. Mun poikaystävä on sanonut mulle samanlailla, ja olin tosi iloinen että hän ymmärsi ja tuki minua pystyn olemaan hänen kanssaan täysin oma itseni, ennen pelkäsin että hän ei rakastaisi mua sellaisena kuin oikeesti oon, mutta hän rakastaa mua juuri tälläisenä kun oon. <3 Hän on todella suuri merkitys miksi vielä olen vielä täällä ja rakastan häntä ylikaiken. :) Olen iloinen että tuommoinen ihminen tuli mun elämäänj ja on pysynyt sinä jo melkein 2 vuotta ja toivon että pysyy loppuun asti. <3 Ja onneksi sinulla on Miika joka rakastaa ja tukee sinua. : ) Yksi ihminen voi muuttaa paljon toisen elämää. : ) Ja Oona koita pärjätä ja halaus täältä. <3
      p.s anteeksi mahdollisesti kamalan näköinen kommentti, kirjoitin tämän puhelimen kautta..

      Poista
    3. Miika on samanlainen minun suhteeni, kuin sinun poikaystäväsi :) ♥ Kiitos, xoxo

      Poista
    4. Mä nyt vastaan tosi lyhyesti ton anon kommenttiin, että tääl meiän lähimmässä lidlissä on kassalla muija,
      joka käyttää lidlin työpaitaa (t-paita), ja viiltojäljet on siinä selkeästi näkyvillä molemmissa käsissä (ei kuitenkaan enää punaiset, vaan ihan valkoset jäljet).

      Nyt tulee varmaa joku kommentti, että "hahaha joo kai nyt ku se on lidl" tms, mutta duunipaikkahan seki.

      Ja Oonalle voimahalaus. ♥

      Poista
    5. Oonalle: Jos ei se kommentistani näy niin kyllä, olen viillellyt. Jo 6 vuotta kausittain. Itsekkin ajattelen aina että kumpa en olisi tehnyt mitään ja sitten lopetan. Joskus ahdistus vaan käy liian suureksi kyllä. Kai sitten itse häpeän itseäni niin paljon että luulen kaikkien muidenkin häpeävän arpia. Ihailen sun itsevarmuuttasi asian suhteen. Itse kuljen aina ranteet ja nilkat peitettynä. Sanotaan nyt kanssa että kausittainen johtuu kanssa poikaystävästäni jolta saan voimaa jaksaa itsekkin. Haluun vaan tarkentaa että "tiedän miltä susta tuntuu", haluan että saat voimia jaksaa aina eteenpäin♥ En osaa paremmin selittää. Yritän vain tukea muita.

      Agua: Tässäkin kohtaa minusta on ihme lukea että arpisena saa työpaikan, koska en itse juuri ole kuullut/nähnyt tällaista. Hienoa kuulla ettei ne sentään haittaa kaikkialla. Eikä tule kommenttia "vaan lidl" koska jokainen paikka on työpaikka jollekkin.

      Poista
  2. Palailin blogimaailmaan pitkän tauon jälkeen ja tarrauduin oitis postauksesi otsikkoon. Vaikuttava vetoomus: "Tahtoisin olla se joka olin silloin kun kuollakseni halusin tulla sellaiseksi kuin nyt olen." Voi kun ajassa pääsisikin taaksepäin, mutta kun ei. On elettävä eteenpäin ja yritettävä tulla takaisin siksi, joka on ollut ja joka juuri minun tulee olla. Ehkä se ei olekaan vielä mennyttä, ehkä toivoa on niin kauan kuin elämääkin...

    Mene ja tiedä, blogisi on vahva, samaistuttava ja kaikessa synkkyydessäänkin varsin valoisa ja elinvoimaa täynnä. Olet käynyt läpi niin paljon asioita, että näitä tekstejä lukee nälissään jo pelkästään taustojesi takia. Rivien välistä voi aistia elämän- ja kuolemankokemuksen, sekä uhmakkaan halun osoittaa, että vielä elämä voittaa. On upeaa, että sinulla on vierelläsi ihminen, joka rakastaa sinua täydestä sydämestään. Yhdessä olette vahvat <3 :)

    Kiitos blogistasi. Tämä saa miettimään syntyjä syvempiä ja muistuttaa -hyvällä tavalla- myös omista vaikeista ajoista, jolloin soutelin samoissa vesissä. Halauksia ja iloa ja valoa Espoon alkutalveen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista ! ♥ Pus, ihanaa saada tuollaisia tsemppaavia kommentteja :)

      Espoon alkutalveen ? En minä asu Espoossa :D

      Poista
  3. Se on just eikä melkeen sitä, että sä otat ittees niskasta kiinni. Totta helvetissä sä et pysty, jos sä ajattelet niin. Et sä pysty mihinkään, jos sä ajattelet ton olevan ok et viiltelet ja viiltely jatkuu, koska "se kertoo sun elämästäs".Sama koulun ja työelämän kohdalla. Asenne ratkaisee, aina. Ja jos sulla on oikeasti näin vaikeita nää asiat, pitäiskö sun mennä jatkuvampaan hoitojaksoon? Vai haluatko oikeesti sun elämän olevan joka päivä tollasta, mitä se nyt on?

    Ja en pyydä anteeksi, etten tullu vaan lässyttämään. Mä puhun nyt järkeä, satuttavia totuuksia. Oon itekki ollu osastolla parantuakseni, ajattelin pitkään etten vain pysty mihinkään, kunnes mulle sanottiin päin naamaa et herää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En todellakaan halua. Mutta tuskin sinäkään löysit sen *herätyksen* ihan tuostanoin vaan. Olet ollut osastolla ym, ja olen iloinen että itse olet päässyt parantumaan :) Mutta vielä pitää sanoa se, että minua loukkasi tuo, kun sanoit että pitäisikö mun mennä jatkuvampaan hoitojaksoon. Oletan että tarkoitat osastoa ? Minä en kaipaa sellaista. En enää.

      Poista
    2. Tää on todella kinkkinen juttu. Itse oon Oona sun kanssa samaa mieltä asioista ja ite taistelen itteni kanssa päivästä toiseen.
      Päivästä toiseen aina sitä samaa paskaa että miten jaksan huomisenkin. Tottakai on niitä parempiakin päiviää, mutta liian vähän.
      Mutta toi edellisen anonyymin kommenttihan on ihan täyttä totta.
      Tällä hetkellä oon suht fiksussa mielentilassa ja tajuan sen itekin.
      Se ois just niin yksinkertaista.
      Kun vaan päättäis että nyt vittu ylös ja tee jotain.
      Mutta helppohan se on sanoa tai kirjoittaa!! Ei se ole läheskään niin helppoa oikeessa elämässä vaikka kuinka yrittäis.
      "Terveet" ihmiset vaan ei aina pysty sitä käsittää..

      Ja vähän vois miettiä miten asiat ilmaisee. Mun mielestä oli tosi inhottavasti ja vähättelevästi sanottu että "jos sulla on _OIKEESTI_ näin vaiketa nää asiat jne..."
      Voi vittu näitä ihmisiä...

      Tuollaset ihmiset on just syitä siihen miksi en pidä ihmisistä..

      Jaksamisia sulle, kaikista vitun urpoista huolimatta!! :)

      Poista
  4. Uskaltaisinkohan minä ensimmäistä kertaa jotain tänne kommentoida.. Vahvaa tekstiä, niin tuntuu ettei ole enää mitään lisättävää. Tai tuntuu ettei osaa vastata tarpeeksi hyvin. Mutta yritän nyt jotain:

    Kuinka karulta ikinä kuulostaakaan, mutta ymmärrän tilanteesi/tunteesi, ettei koulutöitä tai okein mitään kouluun liittyvää saa tehtyä. Sitä on vain jotenkin niin lamautunut pahasta olosta... Tuon hetkiseen tilanteeseesi pitäisi saada joku näkyvä tai piilevä muutos, joka laukaisi sinussa pienen jatkuvan kipinän, että elämä ei ole niin huonosti kuin luulet sen olevan. En väitä, että negatiivisia asioita ei olisi, mutta niitä ei saa ajatella liikaa. En tiedä onko tuo ainoa selitys tai apu tuohon oloon, toivottavasti niitä on muitakin. Minulla tuo vain tuli käytyä läpi aika pirusti kantapään kautta... En tiedä edes osasinko nyt selittää yhtään oikein, mutta toivottavasti jotenkuten.
    Toivottavasti asiat edistyisivät sinulla, ja voisit paremmin. Voimia.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen kommentti on tarpeeksi hyvä :) ♥

      Täysin oikea sana tuo "lamautunut", juuri sitä hainkin tähän tekstiin, kiitos ! Olen kokenut paljon, mutta en minä näe elämässä pelkkää paskaa ja painajaismaista jatkumoa, pelkkää alamäkeä, en todellakaan.

      Toivottavasti sinullakin menee paremmin, kaikinpuolin ♥

      Poista
    2. Selitin hieman ohi jälkeenpäin miettien, mutta ainakin selitin jotenkututen oikein. Tavallaan siihen pahaan oloon jää jotenkin vellomaan, en osaa selittää. Siitä pitäisi jotenkin saada parempi ote. :/ Joku uusi näkökulma tai jotain sinneppäin. Argh, nämä asiat ovat niin suuria, ettei niistä meinaa osata edes puhua kunnolla. ._. Vaativat niin pirusti aikaa ja tavallaan kuluttavat ihmistä. Onneksi myös vahvistavat vastapainoksi.

      ...Mutta nyt minä yritän jättää kommentoimatta lisää tähän tekstiin! Kenties lisää sitten johonkin muuhun, johon osaan sanoa edes pari sanaa.~

      Poista
  5. Mut tiedäksä mitä? Onneks aina ei tarvikaan jaksaa. Onneks aina ei tarvikaan löytää sitä motivaatioo. Onneks joskus pitää vaan olla tekemättä mitään. Ja se on ihan okei. Ei sun kannata ottaa mitään paineita ja hirveetä stressiä tosta, koska sun valmistuminen on kumminki vaan aika vähästä kiinni. Sulla on mahikset saada se koulu loppuun siinä missä muillakin, mutta tarvit siihen vaan enemmän aikaa. Ei se tee susta mitenkään huonompaa.

    En sano sitä, että pitäis koko elämänsä läpeen ryvetä itsesäälissä ja valittaa kun asiat menee päin helvettiä, mutta sun tilanteessa, kaikki mitä oot läpikäyny on aika vitun hc'ta verrattuna monen muun elämään. Mun mielestä välillä täytyy pitää taukoja ja kattoo asioita vierestä, kauempaa. Se selkeyttää ajatuksia.

    Kyllä ne kouluhommat aina ehtii tehdä. Tsemppiä kaikkeen Oona :)

    VastaaPoista
  6. Mun on ihan pakko tulla nyt kommentoimaan, koska kun luin tän postauksen plus tietty kommentit, niin mä sain voimaa ja rohkeutta (erityisesti tosta sun sijaisäidin sanomasta) mennä huomenna ekaa kertaa lyhythihasessa paidassa kouluun, ja olla ylpeä siitä mikä mä oon! Vaikka kuinka häpeisin näitä viiltojälkiä, niin eihän ne koskaan musta tuu kokonaan lähtemään.. ? :)
    Sun blogias on ihana lukea!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei .. Aivan ihanaa saada lukea jotain tuollaista ! ;---; Että vielä minä olen saanut sinut noin voimakkaaksi ja uskaliaaksi tehdä jotain tuollaista ! Kerro minulle heti miten koulupäiväsi sujui, odotan innolla :) ♥ Olet todella rohkea, muista jättää ihmisten katseet ja kommentit omaan arvoonsa, ja jos joku kommentoi loukkaavasti, nosta keskisormi pystyyn ja kävele pois ;)

      Poista
    2. Minä muistan kerran, kun eräs nainen kysyi, olenko ollut kissatappelussa. Katsoin häntä hetken vähän ymmälläni siitä, että eikö tuo muka tosiaan tajua vai vittuileeko se minulle. Sanoin muistaakseni jotain: "Ai että mitä?" ja nainen totesi uudestaan, kovin viattomasti, että: "Niin että sinulla on varmaan kissa kotona, miten se sulle noin vihastui, koititko kylvettää?" Hetken edelleen hämmentyneenä vain tuijotin ja sitten aloin nauraa :D jotenkin se tuntui oikeastaan kivalta, ettei se nainen heti tajunnut. En tiedä. Jotenkin oli kiva, että joku ajatteli että asialle olisi joku muu selitys, ettei muu ulkonäköni heti ns. "puhunut puolestaan". Tai ehkä hän oli vain tyhmä. Aika tappajakissa olisi meinaan saanut olla :D Ei hän tietenkään kaikkea edes nähnyt, vähän kädestä jotain, mutta silti... :D Enpä tiedä miksi tämän kokemuksen tänne nyt jaoin, tuli vain mieleen näistä "kulkeako lyhythihaisessa" -kommenteista.

      Voimia sinulle! Kyllä se voima vielä löytyy, todennäköisemmin jos kerrot terapeutillesi, että nyt tarvitsisit apua.

      Poista
  7. Hihii nyt se koulupäivä on takana, ja vaan kaks ihmistä tuli puhumaan mulle noista jäljistä.. Toinen, joka ennestään tietää mun viiltelyst, niin saarnas mulle kuinka mä joku päivä kuolen verenhukkaan, jos jatkan tätä viiltelyy, jos vaikka vedän valtimon kunnolla auki..

    Mua vaan enemmänkin nauratti, hellyytti, toi sen saarnaus, enhän mä kuole. Ainakaan tähän viiltelyyn..

    Mut ehkäpä uskaltaudun useemminkin kouluun lyhythihasessa :) kiitos sinun <3
    -rikkinainenelama.blogspot.fi-

    VastaaPoista
  8. Oon vaikka kuinka kauan keränny rohkeutta ja itteni kokoamista, että voisin tulla kiittämään sua. Oona, oot antanu mulle ihan uskomattomasti voimia munkin viiltelyongelmaan, vaikka ethän sä oo sitä (vielä) lopettanut. Mäkin oon saanut rohkeutta näyttää omat käteni julkisesti, ilman että niitä peittää pikähihainen paita. Se on niin vapauttavaa.
    Ihanan mielipiderikas ja suora blogi, jota on ilo lukea. Aina postauksen luettua, odotan seuraavaa niin paljon että en malta odottaa. ♥
    - Suvi

    ps. sun käärme on ihana !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että olen ollut edes jollain tapaa auttanut .. :) ♥ Kiitos ihanasta kommentista, näistä tulee niin hyvä mieli !

      Poista
  9. "Tahtoisin olla se joka olin silloin
    kun kuollakseni halusin
    tulla sellaiseksi kuin nyt olen"

    Erinomaisen hyvä lainaus Apulannalta. Tuntuu nykyään sopivan omaankin elämääni.

    Ravistettava ennen käyttöä...

    Tsemppejä sulle sinne. :) ♥

    VastaaPoista
  10. APUA, ootko viillelly kaulaaski? Onko toi laastarikuva sun iteottama?
    Voimia sinne ihan älyttömästi.. ♥ c: love your blog

    särjetty sydän: mulla yks mun kaveri (ei tiiä mun viiltelystä) näki hihan alta pilkottaman viillon, eikä tajunnu, vaa luuli varmaa et se on joku kissan raapasu tmvs. nii se vaa "ainii sähä olitki masentunu". Oli. Aika. Pettyny ja inhottava olo. Mut eihän se tiiä musta ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kuva on itseottama, muutama naarmu on myös kaulassa.. :/ On todella kurjaa kuulla tuollaisia kommentteja .. Ihan kuin he eivät välittäisi ollenkaan. Siltä se tosiaan vaikuttaa "lol miks sä viiltelet ? eiku ainii sähä ootki masentunu ja käyt kallonkutistajalla" ..

      Poista