• desireforthefuture.blogspot.fi

torstai 15. marraskuuta 2012

Unet, joiden toivon toistuvan yhä uudelleen ja uudelleen.

- - - 

Näin jälleen unta Jessestä. Siitä, ettei Jesse ollutkaan kuollut.
En muista unesta enää paljoakaan, olin unohtanut sen pariksi
päiväksi, mutta nyt se palasi uudestaan mieleeni. Onneksi ..

Olin vanhalla yläasteellani. Siellä 9. luokkalaisten oleskelutilassa, 
siellä missä minä ja Jesse istuimme aina lähekkäin, käsikädessä.

Seisoin ihmisten kanssa ringissä, alakuloisena ja maahan katsoen, ajatellen
rakkaintani, kun yht'äkkiä Jesse ilmestyi eteeni. Hän hymyili, hän nauroi.

Olin shokissa. Miten hän pystyi olemaan siinä, miten se oli
mahdollsita ? Mutta siinä hän oli, edessäni, rakkaimpani.

Kuten edellisessäkin unessa, tässäkin Jesse oli lavastanut
itsemurhansa jollain tapaa, ja tässäkin unessa hän tuli ensin
minun luokseni. Hän tuli kertomaan, että kaikki on taas hyvin.

Kun halasin häntä, muistin jälleen hänen tuoksunsa. Muistin jälleen
miltä hänen halauksensa tuntuu, millainen on hänen sydämensä
syke, kuinka lämmin hän on ja kuinka paljon hän minua rakastaa.

Hän oli jälleen luonani, hän ei koskaan jättänytkään 
minua. Ja minä itkin vuolaasti, mutta pelkästä onnesta.

Minä olin saanut rakkaimpani takaisin.

Mutta sitten heräsin ja tajusin, että se olikin vain unta. Etten 
tule enää koskaan kokemaan tuollaista, muualla kuin unissani.

Unissa kaikki on sellaista mitä se oli silloin kun Jesse oli vielä
elossa. Hänen halauksensa tuntuu täysin samalta, hän tuoksuu
täysin samalta, hänen olemuksensa ja äänensä on täysin sama.

Mutta se riittää, että tiedän Jessen kommunikoivan kanssani
unieni kautta. Hän ei koskaan jätä minua. Hän on aina luonani.
Rakastan näitä unia, Jesseä. En halua koskaan menettää niitä.

Enkä uskokkaan niiden loppuvan. Koska Jesse lupasi olla nyt,
aina ja ikuisesti luonani. Vaikka hän tappoi itsensä, hän on
luonani, minun kanssani, minun lähelläni. Ihan kuin hän lupasi.

- - -


Muistan sen kuin eilisen ..

Sen, kun me hän tarttui ensimmäistä kertaa käteeni.
Sen, kun hän ensimmäistä kertaa suuteli minua.
Sen, kun hän ensimmäistä kertaa sanoi rakastavansa minua.
Sen, kun hän sanoi minun olevan enemmän kuin hänen kaikkensa.
Sen, kun hän lupasi, että me lähdemme täältä yhdessä.
Sen, kun sain häneltä viestin "Olen pahoillani."
Sen, kun sain tietää etten tule näkemään häntä enää koskaan.
Sen, kun ymmärsin että hän oli pettänyt ja jättänyt minut.

10 kommenttia:

  1. <3 tämä vaan oli ihana teksti

    VastaaPoista
  2. Kuolleet ovat mukanamme, ajatuksissa. Ne eivät koskaan katoa kokonaan. Tunnet varmasti Jessen läsnäolon,siellä hän on.

    Ihana teksti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on aina luonani, en tunne hänen läsnäoloaan tai näe häntä unissain niin usein, mutta silti .. ♥

      Poista
  3. Alkoi itkettää ihan kamalasti ;_____; Mäkin olen kokenut aika saman kaltaisen menetyksen mutta mun ystävä vaan kuoli tapaturmassa tiedän aikalailla miltä susta tuntuu koeta jaksaa <3

    VastaaPoista
  4. :( en tiiä oonko jo sanonu sulle joskus, mut must on tosi outoo se kuinka paljo ajattelen jessee suhteessa siihen kuinka vähän me oltiin loppuaikoina tekemisissä...joka ikinen päivä kymmeniä kertoja, etenki töissä ja töihin mennessä, koska se oli ainoo paikka jossa viimesen vuoden aikana sitä näin..sitte ku kerran se sattu tulee samaa matkaa sitä tietä mitä mennää mun työpaikalle, käveli jotain 6km juna asemalta kotiin ja satuin ite olee pyöräl sillo...en oo kertaakaa menny töihin niin etten ois ajatellu sitä et täs me käveltiin..ja töis aina ku istun kassal ni katon sinne suuntaa mist se aina tuli ja ajattelen et koht se tulee...jotenki ihan vitun ahdistavaa, mä nään kans unii, ja ku ajattelen sitä oikeesti useemmin ku tyyliin mun jotain kavereita, ja se ei vaa lähe pois, mietin et onkoha tää tällee mun loppuelämäni, et se painaa mun mieltä. varsinki ku oikeesti monee vuotee se ei ollu mulle silleen tärkee tai mitenkää mun elämässä. en voi ees kuvitella sitä sun oloo, ku mullaki näin kaukaisella kaverilla on tälläne olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli itku kun luin sun kommentin .. Kiitos Janna .. Tää on ollu kyllä yhtä helvettiä, kohta jo puol vuotta. Mikään ei muuttunu.

      Poista
  5. En oo ennemmin seurannu sun blogia mut jotenkin sen nyt vaan sattumalta löysin, joten saanko kysyä, mitä Jesse itselleen teki? Juu tappo, mut miten/miksi.. Anteeksi nää kysymykset.. Saattaa vähän kirpasta eli ei mikään pakko vastata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selaa tekstejäni taaksepäin, kyllä sieltä löytyy enemmän tietoa .. Ja enempää tietoa en aio tänne Jessen kuolemasta kirjoittaa. Jotkut asiat pysyvät vain lähiomaisten tiedossa. Ei tuossa mitään, kysyä saa aina :)

      Poista