• desireforthefuture.blogspot.fi

lauantai 8. joulukuuta 2012

Kirjoitelmia © Oona.

Päivä, jonka tietäisin jäävän viimeisekseni, tulisi olemaan niin 
täydellinen, että tahtoisin sen kestävän ikuisesti, mutta 
kuitenkin vain sen pienen hetken verran, jonka tuntisin eläväni.

- - -

Kaiken tän jälkeen jaksan siltikin vaan jatkaa, illat vie mukanaan,
mennään aina vaan samaa rataa, humalatilan mukaan jatketaan.

Ei sille voi muuta kuin antautua ja antaa kaiken vaan tapahtua 
kuin itsekseen, luullen että lopulta kaikki päättyy aina onneen.

- - -

Sinä tulet huutamaan kuin syntymätön lapseni.
Sinä tulet kärsimään kuin syntymätön lapseni.
Sinä tulet itkemään kuin syntymätön lapseni.

Sinä tulet vielä katumaan sitä mitä sinä aiheutit.
Sinä tulet vielä maksamaan siitä mitä sinä teit.
Sinä tulet vielä näkemään sen mitä sinä aiheutit.

Sinä tulet huutamaan. Sinä tulet kärsimään. Sinä tulet itkemään.
Sinä tulet katumaan. Sinä tulet maksamaan. Sinä tulet näkemään.

Minun lapseni. Sinun lapsesi. Meidän lapsemme.
Sinun valintasi. Sinun sanasi. Sinun tekosi.
Minun suruni, minun itkuni, minun menetykseni.

Eikä sinusta koskaan tuntunut miltään, kun minä itkin lapseni
tähden, kun minä itkin sinun murhaamasi, oman lapsesi tähden.

- - -

Nyt vasta ymmärrän kuinka paljon minä sinua rakastin, kuinka
paljon sinun myötäsi menetin, kuinka paljon sinä minulle merkitsit.

Mutta nyt voin vain unelmin, haavein ja tuhansin kyynelin saada
sut takas, ja ne ajat jotka vietin sun luonasi, sun sylissäsi rakas.

- - -

Kyllä kulta, kyllä minä muistan keneltä ihosi tuoksuu.
Kyllä kulta, kyllä minä tiedän sinun olevan pahoillasi.
Kyllä kulta, kyllä minäkin rakastan sinua.
Kyllä kulta, kyllä minä tiedän että lähdet pois luotani.
Kyllä kulta, kyllä minä odotan sinun palaavan luokseni.

- - -

En minä sinua oikeasti kaivannut, viereeni mennyttä
itkemään ja kaipaamaan, tuskaasi kanssani jakamaan.

En minä sinua oikeasti kuunnellut, tarinoitasi meistä kahdesta,
ikuisesta rakkaudesta, mikä me luvattiin toisillemme ikuiseksi.

En minä sinua oikeasti rakastanut, niitä kyyneleitä jotka
sain aikaan niillä totuuksilla, joilla lopulta tuhosin sinut.

Enkä minä tule koskaan antamaan sinulle anteeksi, että annoit minun tehdä sen.

 - - -

Auta minut pois täältä.
Yli näiden tunteiden, yli tämän rakkauden, yli näiden kyynelten.
Auta minut pois täältä.
Jonnekkin parempaan, minne minä en tule koskaan kuulumaan.

- - -

{ Pst. Näillä teksteillä ei ole mitään 
tekemistä todellisuuden kanssa ! }

2 kommenttia: