• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

tiistai 25. joulukuuta 2012

Se oli joku jouluntapainen päivä.

Teidän kaikkien blogiluku -listanne ovat varmasti täynnä pelkkiä
joulu postauksia, joten ärsytän teitä kaikkia liittyen tähän massaan
tekemällä itsekkin (tosin en niin tavanomaisen) joulupostauksen.


Tiedätte varmasti lähestulkoon kaikki etten ole jouluihminen, varsinkaan vuoden 2008 jouluaaton jälkeen,
sillä silloin äitini löydettiin kuolleena kotoaan. Eikä joulu ole minulle muutenkaan millään tapaa tavallisesta
poikkeava päivä. Silloin ollaan perheen kesken kotona, sitä ei tulisi edes mieleen kyseenalaistaa. Silloin
syödään yhdessä jouluruokaa ja avataan joululahjoja varisevan joulukuusen tuoksuisessa olohuoneessa ja
keittiön uunissa paistuvat lapsien leipomat piparit. Biologinen- eikä sijaisperheeni ole ollut uskonnollisia,
joten jeesustelu ei ole koskaan liittynyt jouluuni. Mutta; Sijaisäitini, hänen miehensä, heidän yhteinen uusi
lapsensa ja pikkusiskoni ja pikkuveljeni lähtivät sunnuntain vastaisena yönä Espanjaan. Vaikka en ole
koskaan erikoisemmin pitänyt joulusta, varsinkaan enää viime vuosina, jollain tapaa oli kuitenkin outoa
olla ilman perhettä jouluna. Se oli meille kaikille niin raskas silloin vuonna 2008. Sijaisäitini sanoin; "Sitä 
se aikuisuus teettää."  Mutta en minä tahdo olla aikuinen .. Paska aikuistuminen, ei voi muuta sanoa.

- - -

Oonan joulu -lookki oli tänä vuonna tällainen. Jokseenkin ehkä goottimainen, väreinä musta ja 
tumman lila. Vuoden 2008 joulun jälkeen olen aina aattoisin laittautunut mahdollisimman nätisti.


- - -

Itse heräsin painajaisesta puoli 7 aamulla ja seuraavasta painajaisesta 9 aikoihin, jolloin päätin nousta
keittämään aamukahvia ja heräilemään tähän muistorikkaaseen päivään, siihen perkeleen jouluaattoon.
Miika alkoi heräillä vasta 11-12 aikoihin, jolloin olin itse jo laittautunutkin valmiiksi. Aika kului kuin niinä
normaaleinakin päivinä. Minä tekemässä blogi- ja muita juttujani läppärini ääressä ja Miika pelaamassa.



- - -

En edes muista milloin viimeksi olen laittanut tänne kuvia pikku matosestani ! No nyt se on korjattu.
Kratos niin söpönä kölli lämpimässä piilossa ja sitten paistatteli valossa kytäten Miikan pelaamista.


- - -

Iltapäivällä kävimme Miikan isän luo syömään, ja saimmepa joululahjan, joka sai meidät molemmat
nauramaan; Imurin ! Meidän taloudessamme ei ole ollut imuria moneen kuukauteen, joten olemme
vähänväliä lainanneet Miikan isän imuria. Isillä (sanon Miikan isää aina isiksi, esim. "Isi soittaa!"), taisi
mennä hermot siihen että imuri katoili vähänväliä toiseen osoitteeseen, mutta tämä oli täydellinen lahja !
Tarpeelliset ja järkevät joululahjat ovat asiallisia, muuten en lahjoista perusta lainkaan. Muita lahjoja ?
Kummallekkaan ? Ei. Tai Miika perkele oli mennyt minulta salaa ostamaan lahjan vaikka olin sanonut
ettei todellakaan tarvitse ostaa mitään. Mutta koru on kaunis, hopeinen ketju jossa pieni sydän riipus ♥


- - -

Esittelempä vielä aivan käsittämättömän ihanansuloisen, Miikan kummitytön jouluisen taideteoksen ! :) ♥


- - -

Loppu päivä menikin sitten normaalisti kotona, aikalailla samanlailla kuin aamukin. Kyllä me
kävimme vielä hautausmaalla, viemässä kynttilät äitiemme haudoille. Siellä oli todella kaunista.

8 kommenttia:

  1. Oot todella kaunis nainen, ja ootte ihan ylisöpöjä Miikan kanssa noissa kuvissa c;

    VastaaPoista
  2. Voi että Kratos on kasvanu! Ja ei vitsi, en voinut olla nauramatta kun kirjoitit saaneesi imurin :D Eisiinä, ihan hyvä lahja (;

    p.s. Ootte suloinen pari :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Paras lahja ikinä, heti kahvinkeittimen jälkeen ;)

      Poista
  3. Hei ihan kiinnostuksesta kyselisin, että mites elämässäsi pörräävät lapset (esim tämä Miikan kummityttö) suhtautuu arpiisi? Oletko joutunut heille selittämään miksi sinulta niitä löytyy? Tuli vaan mieleen kun siskollani löytyy kanssa jonkin verran noita arpia ja kahen lapsen äitinä sille varmaan tulee jossain vaiheessa vastaan se tilanne kun lapset alkaa kyselee miksi sillä niitä arpia on. Vaikee juttu toi miten lapsille lähtee tommosta asiaa selittää. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No Miikan kummitytön olen nähnyt 3 vuoden aikana vain 3 kertaa, eikä hän ole niitä noteeranut mitenkään, kun olen aina ollut pitkähihaisessa. En ole oikeastaan koskaan joutunut pienille lapsille selittämään arpiani, koska jos olen joutunut olemaan lapsien läheisyydessä, olen piilottanut jalkani ja käsivarteni jollain tapaa. :)

      Poista
  4. Tui ootte niin söpöjä ;__; Ja ihana tuo kummitytön piirros, tuli ihan tippa linssiin kun on niin suloinen :')

    VastaaPoista