• desireforthefuture.blogspot.fi

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Ei Oonan monta elämää, vaan Oonan angstinen elämä.


" Siu blogin ei pitäis olla Oonan monta elämää, vaan Oonan angstinen elämä :o 
Mikset vaan vois ottaa semmosta asennetta että "nyt alkaa uusvuosi, alotanpa vuoden 
puhtaalta pöydältä ja jätän kaiken pahan taakseni" ... Joo se on vaikeaa, varsinkin jos
tekee siitä vaikeeta. Oona, susta ois vaikka mihin jos vaan jaksaisit taas nousta ylös! "

- Tulipa mieleen siskoni kommentti "Ei se oo mikää Oonan monta elämää, senhän pitäs olla Oonan paska elämä!" Joo, onhan elämäni aika angstista ja paskaa, mutta jos olisi itse elänyt minun elämääni, ei se olisi kenenkään mielestä helppoa "Aloittaa puhtaalta pöydältä ja jättää kaikki paha taakse", siitä olen 100% varma.  Kyllä minä sen tiedän, minä olen vahva ihminen, mutta en sentään mikään supermies, että voisi vain hymyillä ja yht'äkkiä päättää "Kaikki on nyt hyvin, en aio murehtia asioista enää, nyt minä hymyilen maailmalle, vaikka se ei hymyile minulle!" Suurinosa lukijoista on kyllä ymmärtänyt minun tilanteeni paremmin kuin jotkut. Mutta en minä tietenkään voi vaatia kaikkia ymmärtämään, joten tällaiset kommentit ovat täysin normaaleita. Jotkut vain ajattelevat eri tavalla, eivät vain ymmärrä asioita samallatavalla kuin toiset. En minä voi muuttaa itseäni tuosta noin vaan. Jos yllä olevan kommentin pointti olisi jollain tapaa mahdollista, miksi eläisin tällaista elämää edelleen ? Tottakai olisin tehnyt asialle jotain, enkä olisi jäänyt elämään Oonan angstista elämää, jos olisi mahdollisuus parempaan.

" Heippa Oona! Jotenki ajattelen että ajan saatossa noita jälkiä voisi kutsua sun kunniamerkeiksi, 
esim. siitä ettet ole kuollut tuskaasi, vaan olet taistellut pitkän matkan asioidesi kanssa. Tsemppiä! "

" Moi! Oon lukenu jo kaua siun blogia ja miun mielestä oot todelline selviytyjä. 
Kaikkee paskaa on käyny, mut siinä vielä vaa pörhellät .. Nostan hattua siulle! "

"Oona, tutustuin vasta nyt, tänään, tunnin sisällä sinun blogiisi. En todellakaan voi sanoa ymmärtäväni 
sinua, en todellakaan voi sanoa tuntevani sinua, mutta voin sanoa sen, että sinulla on kyky kirjoittaa 
tunteistasi niin, että minunlainen ihminen lukee ne ja TUNTEE ne. Ei täydellisesti, ehei. Olen kokenut 
läheisen serkkuni itsemurhan, olen kokenut liian monen läheiseni kuoleman, tiedän joissain määrin mitä 
käyt läpi... Itkin koko matkani tähän postaukseen asti, mutta jumalauta, huutoitkin tämän postauksen 
kohdalla. Mieleeni tulivat omat tunteeni serkkuni hirtettyä itsensä.. Oona, ihailen sinua, olet taistelija. 
En ymmärrä miten oot selvinny tähän asti, mutta niin vain olet tehnyt. "

" Kyllä sulle vielä joku paikka löytyy, jossa saat ammattiapua ja elämäs raiteilleen! 
Vaikka sullahan on nyt menossa taas ihan hyvä kausi päällä! Jatka samaan malliin Oona! "

" Päällimmäisenä haluan kertoa että olet hyvin kaunis ihminen. Ulkoisesti ensinnäkin, mutta et taida nähdä
 omaa sisäistä kauneuttasi. Olet hyvin avoimen oloinen persoona herkkine tunteinesi (toivottavasti muistat 
suojata myös itseäsi/suodattaa tännekin asioita). Sinua voisi verrata kissaan, joka koettelemuksista huolimatta 
putoaa aina jaloilleen. Olet siis hyvin vahva ja rohkea, kun kaikesta huolimatta jaksat tassutella eteenpäin. :) "

- - -

Ann Heberleinnin kirja En tahdo kuolla, en vain jaksa elää. Minun ei tarvitse kuin avata kirja ja lukea muutama lause, kun olen jo täysin haltioituneena syventynyt kirjan lukemiseen. Onko teistä joku lukenut kyseistä kirjaa ? Jos ei ole, niin suosittelen ! Varsinkin niille ihmisille, jotka kamppailevat ahdistuksen ja masennuksen kanssa, jotka eivät tahdo kuolla, mutta eivät jaksaisi elää. Kirjassa on lukemattomia kohtia, jotka luettuani olen ajatellut "minä", monta kertaa minä minä ja minä. Löydän itseni kirjan sivuilta kokoajan uudelleen ja uudelleen. Teksti on muutenkin todella erilaista luettavaa, mitä olen ennen lukenut. Tässä kirjassa, sen sivuilla, jok'ikisessä lauseessa on ajatusta, tunnetta, elämää. Tapa, jolla kirja on kirjoitettu, on loistava ! Sopii tällaiseen kirjaan kuin .. No, en tiedä mikä, mutta se, millaisella kielellä kirja on kirjoitettu, vaikuttaa voimakkaasti siihen, että kirjaan syventyy samantien sen avattuaan.
   Oma henkinen hyvinvointini on ollut tasaisen hyvä jo monen viikon ajan, ellei jopa jo parin kuukauden ajan. Sain tuossa kommentinkin, että huomaa minulla olleen hyvä jakso elämässäni jo jonkin aikaa. Kiva huomata, että toiset ovat pistäneet tuollaisen asian merkille pelkästään blogini postauksieni perusteella. Tämä kun on totta. Vaikka mikään ei ole muuttunut, kaikki on tasaisempaa. Mielialani, kaikki.
   Mutta tästä huolimatta tuntuu kuin mikään ei olisi muuttunut, kuin kaikki olisi sitä samaa painajaismaista jatkumoa edelleen ja edelleen. Olen ollut viiltelemättä, olen ollut satutamatta itseäni fyysisesti millään tapaa. Olen iloinen omasta puolestani että näin on, mutta silti jokin mättää. Olen kyllä käynyt läpi muutaman romahduksen kaltaisen tilanteen, mutta ei sen enempää. Jokin ei kuitenkaan ole niinkuin sen pitäisi olla. Miksi fiilikseni on samanlainen edelleen ? Synkkä ja pessimistinen. Tätä on todella vaikea yrittää selittää, että vaikka kaikki on paremmin ja tasaisemmin, mikään ei ole siltikään muuttunut.

" Ahdistukseni ei tuntuisi yhtään helpommalta, vaikka se olisikin sosiaalisesti hyväksytympää. 
Se ei mene puhumalla pois sen paremmin kuin syöpä, epilepsia tai hiv menevät pois. Minuun 
sattuu aivan yhtä paljon. Ahdistus, masennus, psykoosi ja maanis-derpressiivisyys ovat korkean 
kuolleisuuden sairauksia. Niissä on kyse elämästä ja kuolemasta. Ne ovat vakavia, yhtä vakavia 
kuin syöpä. Hiv. Somaattiset sairaudet. Psyykkiset sairaudet ovat aivan yhtä todellisia niistä 
käriville. En tarvitse ymmärrystä. En kaipaa hyväksyntää. En tahdo omia Pride -paraateja. 
Enkä ehdottomasti halua jäseneksi johonkin  hullujen tukiyhdistykseen. Haluan saman 
oikeuden hoitoon, jota muutkin henkeä uhkaavista sairauksista kärsivät saavat. En muuta. "

" Minua pelottaa kauheasti kun tajuan että kaikki muut ovat normaaleja. Kun ymmärrän että kaikki muut 
selviävät siitä mistä minä en. Ikään  kuin muu maailma puhuisi minulle tuntematonta kieltä. Kaipaan jotkain. 
Tuoksua. Ääntä. Tietynlaista valoa. Kaipaan jotakin jonka tunnistaisin. Omaa maailmaa. Maailmaa joka on 
minun. Maailmaa jonka hallitsin. Sitä jonka kieltä osasin ja jossa tiesin miltä sen ruoka maistui, miltä sen 
musiikki kuullosti ja miten sen sadut loppuivat. Tiedän että se mnaailma on josakin mutta olen unohtanut tien 
sinne. Eksyin. Hukkasin kartan. Olen muukalainen muukalaisten joukossa. Minua pelottaa. Pelottaa paljon. "

 - - -

11 kommenttia:

  1. Minä olen lukenut kyseisen kirjan ja täytyy sanoa, että samaistuminen on hyvin voimakasta. Ilmeisesti miltei myös jokaiselle, joka sen lukee (joka omaa jotain psyykkisiä vaikeuksia). Kokonaisuudessaan hieno, mutta angstinen kirja. Hyvin kirjoitettu ja laittaa miettimään asioita kunnolla.

    VastaaPoista
  2. Luin kirjan viime syksynä ja tykkäsin kovasti, pitäisi melkein ostaa omaankin kirjahyllyyn että voisi aina muistutella itselleen miten tunteitaan voisi ilmaista kirjallisesti. :-)

    VastaaPoista
  3. Hitto, menisin heti lainaamaan ton kirjan mutta perkule kun siellä sataa lunta ja paljon...

    Noh mutta juu, piti se sanoa että kuulun näihin moniin ihmisiin jotka ihailee ja välillä jopa kadehtii sun rohkeuttas ja voimaas, kykyä jatkaa eteenpäin vaikka paskaa tulee niskaan. Oon ilonen että sulla on hyvä kausi meneillään. :)

    VastaaPoista
  4. Olen lukenyt kyseisen kirjan ja samaistun myös paljon, ja kirjoittajallahan taitaa olla tuo kaksisuuntainen mielialahäiriö.

    Samaan kastiin kuuluvaa kirjaa: Mieli keinussa suosittelen sulle oikein lämpimästi :D

    VastaaPoista
  5. Mun on miljoona kertaa pitänyt lukea toi kirja mutta aina se on lainassa kun yritän sitä lainata!
    Myös toi Freya Njordin mainitsema Mieli keinussa on ihan todella hyvä!

    VastaaPoista
  6. Onko sulla vertical labret?

    Ja ite oon aatellu että tuon kirjan lukis, samastun jo nimeen.

    VastaaPoista
  7. ^Oho, aiempaan kommenttiin, niin taisinki kattoo väärin sen lävistyksen suhteen. Ups. Sulla on vertical medusa? :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole :P Ihan normaali medusa, pidän siinä vaan tuollaista korua että se näyttää verticalilta ;)

      Poista
    2. Aivan aivan, mutta näyttää kuitenkin kivalta! :)

      Poista
    3. Thx ! Tykkään itekki :)

      Poista
  8. Mäkin pidin kirjan erilaisesta kerronnan tyylistä. Hieman itseäni ahdisti useat kerronnan toistot.. Samaistumista koin itsekin, juuri tuolla tavalla, että lukiessani niitä samaistuttavia kohtia, teki mieli huutaa kaikille, että tätä ja tätä minäkin olen tarkoittanut! Varmasti sopii hyvin kaikenlaisille mielenterveyshäiriöisille ja niistä kiinnostuneille, kannattaa lukea. Itseäni auttoi vahvasti ymmärtämään omaa minääni bipolaari diagnoosini kautta. Suosittelen myös :)

    VastaaPoista