• desireforthefuture.blogspot.fi

torstai 3. tammikuuta 2013

Lopettaisin sen kaiken jos vain osaisin (K18!)

"Ihan puhtaasta mielenkiinnosta, itse kun en siihen pystyisi: Miten uskallat kertoa niin helvetin henkilökohtaisia asioita itsestäsi netissä ? Olet kuitenkin 100% tunnistettavissa ja lukijoina voi olla oikeasti kuka tahansa." Tätä minulta on kysytty moneen otteeseen, oikeastaan koko Oonan monta elämää -blogin olemassa olon ajan. Miten minä uskallan tässä blogissa kertoa henkilökohtaisista asoistani niin avoimesti ja omilla kasvoillani ? Se on koko blogin pointti. Kertoa rehellisesti asioista, kaunistelematta niitä. Olivat asiat vaikeita tai eivät. En osaa sanoa yhtäkään syytä, miksi minä en uskaltaisi kirjoittaa tätä blogia niin miten olen sitä aina kirjoittanut. Olen jo niin tottunut tähän, täysin avoimeen bloggaamiseen että tuskin pystyisin enää minkään muunlaista blogia edes kirjoittamaan ! Blogini on myös tarkoitus päiväkirjanani toimimisen ohella olla vertaistuki. Vertaistukena niille ihmisille, jotka ovat kärsineet elämänsä aikana samanlaisista tai samantapaisista asioista kuin minä. Tämä on onnistunut todella hyvin. Olen saanut ihania kommentteja lukijoiltani, jotka lukevat tätä blogia juuri vertaistuen saamisen takia. Tiedän, että myös monet tuttavani (niin hyvät kuin vähemmän hyvät) lukevat tätä blogia, mutta siitä ei ole koskaan ollut minkäänlaista haittaa. Ei minua, tai itse tätä blogia kohtaan. Ok, yksi paikallinen lumppu on sanonut minulle päin naamaa että olen säälittävä huomiohuora, etten osaa viillellä oikein, että minun pitäisi tappaa itseni, hän toivoisi sitä. Harmi hänelle, en ole tappamassa itseäni, joten hän joutuu elämään sen kanssa että hengitän samaa ilmaa kuin hän.

- - -


- - -


Miten tässä aina käy näin. Juuri kun julkaisin postauksen, jossa totesin "Olen ollut viiltelemättä, olen ollut
satutamatta itseäni fyysisesti millään tapaa. Olen iloinen omasta puolestani että näin on." Miksi heti samana
iltana löydän itseni nojaamassa lavuaarin reunaan seuraten, kuinka punaiset joet kiemurtelevat kohti viemäriä.
Niin, mutta totesinhan minä postauksessa myös "Olen kyllä käynyt läpi muutaman romahduksen kaltaisen
tilanteen." Niin, tämän minä koin jälleen. Tosin tällä kertaa seurauksin, joita ei ole pitkään aikaan tapahtunut.
Myöhemmin mielialani on niin ahdistunut ja masentunut, että vain kirosin tekoani. Kirosin itseäni. Kirosin tätä
maailmaa. Kirosin kaikkea. Mutta minkäs teet, elämä jatkuu. Päivä kerrallaan, mutta jatkuu se kuitenkin.

21 kommenttia:

  1. Oona oot nii paras! Ei vitsi oikeesti, osaat vaa haistattaa pitkät kusipäille ja jättää heidät omaan arvoonsa vaikka ittellä menis kuinka paskasti! Ihanaa, että on sunlaisia ihmisiä! Ihailen sinua suuresti ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen ;)

      Poista
  2. Uskosin että monet lukijat on täällä nimenomaan just sen takia, että ne saa täältä voimia jatkaa tms. On oikeesti ihailtavaa miten avoimesti kirjotat tänne. Ja muutenki, eihän oo mitään rajotuksia, mistä blogiinsa saa kirjoittaa, eli mitä se jotain anoja häiritsee, jos kirjotat avoimesti omalla nimelläsi ja identiteetilläsi tänne esim. äitisi kuolemasta, Jessestä, viiltelystä yms? Mutta tosiaan, oot tosi rohkee ja kiitos että uskallat olla oma itsesi ja avoin :)

    VastaaPoista
  3. Ihailen sitä miten oot jaksanut kaiken vastoinkäymiset ja kamalimmatkin hetket sun elämässäsi, oot vahva, rohkea ja kaunis. <3 Minullakin on periaate että jos musta puhutaan paskaa tai vihataan ilman syytä, jätän vaan ne kusipäät omaan varjoonsa, mä elän ja teen niinkuin huvittaa enkä anna niitten pilata mitään !
    Ja sen haluan sanoa vielä että tsemppiä jatkossa, älä anna kenenkään pilata tai määrätä sun elämää ! Se on sun elämäs ja teet mitä sillä haluat ! : ) <3
    P.s tykkään sun blogistas todella paljon, jatka samaan malliin :)

    VastaaPoista
  4. Sulla on aivan ihana blogi, ja se on ihan mahtavaa että uskallat kertoa asioita ihan omana itsenäs olematta mitenkään anonyymi tai laittamalla 'en mä kehtaakkaan kertoa sitä ja sitä asiaa tähän'toi vaatii ihan hirveesti rohkeutta ja sulla sitä on enemmän kuin monilla muilla <3

    Samaistuin niin tohon viiltelytilanteeseen, mulla on käynyt miljoonaan kertaan samanlailla :/ tsemppia sulle jatkoon ihan hirveen paljon!!

    VastaaPoista
  5. Olet huipputyyppi! Ja ihanaa että osaat olla noin avoin :)

    VastaaPoista
  6. Hei, ihan vaan läpällä voisit lisätä tuohon "täyttä paskaa" painikkeen.

    Ja kyllä, se elämä jatkuu ja on opittava, ettei siihenpaskaan oloon kannata jäädä makaamaan vaan muuttaa asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oisin laittanu jonkun tonlaisen painikkeen vielä, mutta siihen ei saa enempää .. :/

      Poista
  7. Hmm, toisille haistattelu ja keskareiden huitominen jatkaa pahan kulkua. Kyllä muakin vituttaa paskan puhujat, ilkeät ja ajattelemattomat ihmiset, jotka etsivät jotain mielihyvää sortamalla mun henkistä maailmaa, mutta hiljattain oon heränny sellaseen ajatukseen, että ehkä se takasin pistäminen ei kannatakkaan. Vaikka tekisi kuinka mieli sanoa samalla mitalla takaisin, niin pidemmän päälle se vaan saastuttaa jokaista ja jatkaa negatiivisuuden ja ilkeyden kiertoa. En nyt silti meinaa sitäkään, että pitäisi vetää suupieliin narut ja esittää perse piukkana mukavaa sille, joka ei sitä ansaitse, mutta kohtuus kaikessa. On hyvä kuitenkin viestittää että hei sinä, mä en murskaannu sun ikävistä sanoista.
    Jokaisella on paskoja päiviä, niitä päiviä kun vittu sitä ja vittu tätä, toisilla enemmän, toisilla vähemmän, mutta tärkeetä ois aina pyrkiä siihen positiivisuuteen, tuli mitä vaan!
    Positiivista alkanutta vuotta kaunis nuori nainen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen sellainen persoona, että yleensä annan vähintääkin samalla mitalla takaisin .. Jossain vaiheessa kyllä tulee se piste, ettei jaksa enää välittää, että vain naurattaa toisen käytös :D Kiitos ♥

      Poista
  8. Ei oo tarkotus olla mitenkää ilkee, mut voitko kertoo että mikä tossa viiltelemisessä helpottaa muka ? En oo ikinä ymmärtäny. Eikö se muka satu ku vedät jollai terävällä paikat auki vai sattuuks se vasta sit jälkeenpäi ku tajuut mitä oot tehny ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä on todella vaikea selittää ..

      Poista
    2. viilteleminen vapauttaa endorfiineja ja aiheuttaa helpotuksen tunteen. Tai, helpommin, kun mielessä on jotain paskaa ja viiltelee, kipu viilloista korvaa ajatukset pahasta olosta ja helpottaa hetken.

      Poista
    3. Anonyymi, kivunsiirto?

      Poista
  9. Öh okei sori ei liity kyllä tähän postaukseen millään tapaa, mut ootko koskaa harkinnu Tumblriin rekisteröitymistä? :D

    VastaaPoista
  10. Hyvä vain, että joku uskaltaa kertoa avoimesti ja vertaistuki kunniaan. Kateellisena täällä sille, että itse en uskalla kertoa avoimesti. Jaksamisia sinulle. :)

    VastaaPoista