• desireforthefuture.blogspot.fi

tiistai 26. helmikuuta 2013

Ahdistaa.

Maanantai ilta, kello hieman yli kahdeksan. Makaan sängyssä nojaten seinään mustavalkoisen pääkallokuvioisen peittoni alla tietokone reisieni päällä. Vieressäni ovat kaksi unikaveriani, Kille ja Kitty. Kahden kuukauden päästä 20 vuotias ihmisraunio nukkuu edelleen unikavereiden vieressä .. No, onneksi mikään ei sitä estä. Enää en osaa edes nukkua ilman näitä vaaleanpunaisia kavereitani. Mutta niin, nyt siihen mistä minun piti kirjoittaa; Olotilastani. Tällaista ei ole ollut taas vähään aikaan. Minua ahdistaa. Ei paljoa, mutta vähän. Mutta sekin on liikaa. Enkä edes tiedä, että mikä. Ei mikään tietty asia. Ahdistaa ihan yleisesti. Mielessä ei ole mikään tietty asia. Kaikki on normaalisti, mutta tämä tunne on mieleni lisäksi myös koko kehossani. Ahdistus ei ole vain henkistä, se on myös fyysistä. Toivottavasti tämä menisi  nopeasti ohi. Toivottavasti huomenna on parempi. Toivottavasti huomenna ei enää ahdista. Toivottavasti ..
   Maanantaina en ollut koulussa lainkaan. Aamulla ei vain yksinkertaisesti pystynyt nousta, laittautua ja lähteä. Onneksi ei ollut edes pakko. Aamulla ei siis ahdistanut. Otin ihan iisisti. Ei ollut pakko tehdä mitään, ei koko päivänä. Elämä on mennyt tasaisen sujuvasti eteenpäin ilman sen suurempia kompasteluita. Se on varmasti näkynyt myös blogin puolella. Koulu on lähtenyt hyvin käyntiin, olen jaksanut tehdä tehtäviä ja töitä samanaikaisesti. Jos masennusjakso salakavalasti, pikkuhiljaa voimistuen hiipii jälleen hetkellisesti osaksi elämääni, edellä mainittu romahtaa. Enkä minä halua sitä. Opettajani kyllä ymmärtävät nämä minun tietyt tilanteeni ja suosittelevat minua heti sairaslomalle viikoksi tai kahdeksi, mutta minä tunnen silloin itseni vain täydeksi epäonnistujaksi. Niin on käynyt ennenkin, ja niin tulee käymään tulevaisuudessakin, sille minä en mahda mitään. Mutta vaikka minun pitäisi hyväksyä asia, niin ei. Minä en vain yksinkertaisesti hyväksy sitä. Olen silloin paska, luuseri, epäkelpo, nolla, luovuttaja. Toivon vain, ettei se nyt iskisi minuun uudestaan ..

- - -  - - -

5 kommenttia:

  1. Itsekin tuntisin itseni täydeksi luuseriksi jos joutuisin lopettamaan koulun, väliaikaisesti tai kokonaan, niinkuin minulle on usein ehdotettu. Nytkin tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi koska en pystynyt menemään matikan kokeeseen. Se johtuu meillä molemmilla varmasti yli-itsekriittisyydestä.
    Se on jännä miten jos ahdistaa pitkästä aikaa niin alkaa heti pelkämään että taas se menee sellaiseksi kuin joskus, mutta toivotaan ettei sinun kohdallasi tällä kertaa mene <3 voimia :)

    VastaaPoista
  2. Pysy lujana!
    Yleensä kun minua ahdistaa lähden urheilemaan. Joskus rauhalliselle kävely/hölkkälenkille ja mietin asioita, joskus on pakko mennä salille ja repäistä oikein kunnon treeni. Treenata niin että sen jälkeen kroppa tärisee ja jalat ja kädet on niin maitohapoilla että hyvä kun pysyy pystyssä. Sen jälkeen onkyllä niin kaikkensa antanut ja voittaja fiilis! Kannattaa kokeilla joskus (;

    Niin ja haluan sanoa, että ihailen sinua suuresti. ♥

    VastaaPoista
  3. Samaistun ja usein. Mulla on välillä parinkin viikon jaksoja jolloin mua ahdistaa joka päivä ,joskus päivässä mulla tulee monia pieniä ahdistuksia että ahdistaa jonkin aikaa ja sitten menee pois. Joskus ahdistus iskee jossain kohtaa eikä lopu ja seuraavana päivänä on parempi ,enkä oikein koskaan ole tiennyt miten saisin sitä kuritettua pois.. Toivottavasti huomenna parempi olo sulla <3

    VastaaPoista
  4. Ainiin unohdin tohon edelliseen kommenttiin - niin vaikka tuntuis että olis täysnolla jne jos on poissa opiskelukuvioista ja muista niin se on ymmärrettävää ,mutta älä polta itseäs loppuun...! Voimia.

    VastaaPoista
  5. mulle on kans vähän liian tuttu tunne kun joku sanoin määrittelemätön ahdistaa, kun ei tiedä mikä mut ahdistaa vaan. eikä siihen auta mikään muu kuin raitis ilma. tee niitä asioita mitkä tekee sut onnelliseks, sen parempaa neuvoa mä en osaa antaa :<

    mun papereissa lukee nyt F32.11 keskivaikea masennustila, toipunut.

    VastaaPoista