• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

lauantai 2. helmikuuta 2013

Schoolstuffasdf;


Lauantai aamu. Kello 10. Olen kerennyt jo käymään salilla, tekemässä sen perus minipika 
treenin. Juoksumatto sekä selkä-, vatsa-, ja käsilihas treenit. Kerrankin olin salilla siihen aikaan,
että saisin ehkä kunnollisemman ja totuudenmukaisemman lukeman vaa'an näyttöön. Vaatteet 
päällä, 3 kupillista kahvia juotuna ja luku on yksinkertainen 55,5. Ja minä olen tyytyväinen.

- - -

" Miksi yksinkertainen koulunkäyntikin ottaa 
niin koville ettei siellä pysty käymään ? "

- Niinkuin eräs kommentoija tuohon viestiin vastasi; "Johtuisikohan vaikka mielenterveysongelmista", niin näinhän se lyhyesti sanottuna on. Ajattelin kuitenkin perehtyä tähän hieman syvemmin. Sana yksinkertainen on merkitykseltään ihmisille erilainen, jos ei yleisesti ottaen, niin ainakin tämän asian suhteen. Koulunkäynti. Koulusta valmistuminen. He, jotka ovat kokeneet tämän, että koulunkäynti ottaa niin koville ettei siellä pysty käymään, ymmärtävät kyllä ettei se ole niin yksinkertaista. Se on oikeastaan ihan helvetin hankalaa - toisin kuin heille, jotka ovat "terveitä" ja "normaaleita". Ihmislle, jotka miettivät miten se muka on niin hankalaa. Ihmisille, jotka valmistuvat hyvin arvosanoin. Ihmille, joilla ei ole koulua haittaavia mt -ongelmia. Ihmillä, jotka eivät koe elämässään jotain niin traagista (tms), että joutuvat keskeyttämään koulun sen takia.
   Jotkut ehkä miettivät, mikä siinä on niin vaikeaa valmistua (esim. minun amiksesta) kolmessa vuodessa. No, minulla saattaa mennä koulu jopa viidennelle vuodelle. Olen elävä esimerkki siitä, miten yksi elämäntapahtuma voi romuttaa koko opiskelun. Jessen kuolema. Sen jälkeen minä romahdin niin, etten kyennyt käymään koulussa, josta loppuen lopuksi olin poissa lähes 5 kuukautta. Se on todella pitkä aika, mutta tuntui kuluneen kuin huomaamatta. Aina sitä kuitenkin saa uudestaan elämästä kiinni ja koulunkäynnin taas etenemään. Ei se ole koulusta kiinni, että siellä on joskus niin hankalaa olla, ettei saa tehtäviä ajallaan hoidetuksi, ettei normaaliin koulunkäyntiin ja siitä selviämiseen yksinkertaisesti vain kykene. Se johtuu ihmisestä itsestään. Mielenterveydestään ja elämäntilanteestaan. Silloin kun näissä kahdessa on jokin vialla, ei koulunkäynti aina niin yksinkertaista kuin jotkut kuvittelevat / tietävät omasta kokemuksestaan.

- - -

Nyt on kuitenkin jo ilta, kun olen saanut tämän postauksen kirjoitettua.
Naukkailen olutta ja odottelen Miikaa (isänsä luota saunomasta) kotiin.
Myöhemmin taidamme lähteä paikallisiin ysäribileisiin, ja Oona kuittaa !

14 kommenttia:

  1. Ymmärrän sua! Mulla venyy peruskoulu, mikä on harmillista... Oon nyt ysillä ja sain pari päivää sitten koko kevään sairaslomaa. Kaikki ihmettelee, kun oon pärjänny koulussa aina tosi hyvin. Mutta minkäs sille voin, että hommasin itelleni burnoutin ja jouduin taas osastolle. Voimia sulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että .. Vielä peruskoulussa :/ Voimia myös sulle ! ♥

      Poista
  2. Mä oon saanut aina selitellä (vielä mieluummin oon salannut asian ettei tarvitsisi selitellä...) miksi en opiskellut yläasteen jälkeen mitään, jätin amiksen kesken muutaman viikon jälkeen ja olin muutenkin tekemättä mitään. Voi miten olisikin kiva kun kaikki ois mennyt putkeen ja ois jo se tutkinto jne. Toisaalta, olisin varmaan opiskellut jotain mistä en pidä koska asuin silloin vielä korvessa jossa opiskelualoja on ehkä ne neljä erilaista lukion lisäksi. Lukiota en silloin edes harkinnut masennuksen ym. takia.

    Nyt opiskelen eka vuotta alaa josta todella tykkään ja vaikka useimmiten tuun rättiväsyneenä kotiin niin haluan tehdä tätä. Toivon vaan että ei satu mitään mikä veis voimat kokonaan. Tsemiä meille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sulla käy sama tsägä kun mulla, että on ymmärtävä opettaja / luokan valvoja ja opo .. :/ ♥

      Poista
  3. Vihdoin joku sanoo noin! Saan kokoajan haukkuja siitä etten jaksa käydä koulua. Mulle tää viikko oli jo hyvä saavutus, vaik myöhästyin 3 päivänä ja torstaina en menny ollenkaa ja perjantaina lähin kesken päivän. Ehkä mä jään aikuisena työkyvyttömyyseläkkeelle, ku ei tää masennus millään lähde..

    VastaaPoista
  4. Heei, meijä mutsi lähti kans sinne ysäribailuihi :D
    Ihanaa huomata, ihan vaan postauksienkin perusteella, että elämäsi alkaa mennä raiteilleen! Siis oikeesti, "oottelen tässä kissankaa isäntää kotiin" "kävimpä tässä salilla reenailemassa" "kävin tossa vähän ruoka kaupassa" yms,yms,yms!
    Huomaathan itse että nuo ovat ns."tavallisten" ihmisten arkea ja juuri sitä pitää kaikilla olla tarpeeksi, ettei liikaa draamaa.
    Jatka samaa rataa nainen! ♥

    VastaaPoista
  5. Mie jotenki voin samaistua tuoho sinun tilanteeseen. En kylläkään ole koskaan läheistä menettäny niin en sitä tuskaa ja kaipuuta niin tiedä. Mutta mie olen sairastanu masennusta, siitä kylläkin jo melkein terapian kans parantunu mutta vielä kärsin vakavasta paniikkihäiriöstä ja monista peloista. Alotin syksyllä opinnot sosiaali- ja terveysalalla mutta siitä ei selvällä suomenkiellä tullut vittuakaan.. kävin koulua innoissani ensimmäisen viikon kunnes tuli se pakotus tehdä sitä ja tätä. Psyyke ei kertakaikkiaan kestänyt kun oli PAKKO tehdä kaikki heti nyt kun opettaja niin käski. No tämän jälkeen makasin kämpillä yksin viikkoja, en syönyt enkä käynyt ulkona muutakun röökillä. Sitten yritin kouluun, mutta ei. Tehtäviä oli kertynyt niin paljon ja ne piti tehdä kolmessa päivässä, siis 2-3 viikon tehtävät, sillon tuli niin paha ahistus että en voinuttehdä enään ihan mitään. Siinä vaiheessa oli parempi koulu lopettaa ja yrittää vähän "parannella" itteä. Nyt sitten asustelen kotona ja mietin että milloin ja mihin kykenen. Ehkä minä vielä joskus itselleni ammatin saan. Sitä odotellessa :) ja Oona, sinä oot luonteeltas ja ulkonäöltäs mitä oon täältä blogin puolelta saanu selville, aivan ihana ! Oiettä !

    VastaaPoista
  6. Mun viime vuoden ehkä paras päivä oli 29.5, joten tuntuu aika hurjalta aatella et kun mä nautin ja pidin mukavan päivän niin sulle se oli niin hirvee. Miten sulla meni ennen Jessen kuolemaa? Tuntuu et siitäki päivästä ei oo ku vähän aikaa..

    VastaaPoista
  7. Toi on niin totta! Mä pääsin yliopistoon asti ennenkun iski burnout ja masennus (elämä tuli eteen :/ ) nyt oon viidettä vuotta yliopistossa ja harmi vaan et siellä ketään ei kiinnosta teenkö mitään... Viimeset kolme vuotta oon tehnyt about kolme-neljä kurssia ja nekin ihan tuurilla päässy läpi. Luennolle en jaksa ikinä mennä ja jos joskus sinne asti pääsen niin lähen melkein aina aikasemmin pois... Toivosin vaan et joskus joku kyselis että onko siihen joku syy kun opinnot ei edisty tms, mut ketään ei kiinosta pätkääkään...

    VastaaPoista
  8. Muista kuitenkin, että loppupeleissä käyt sitä koulua itsesi takia,
    omaa tulevaisuuttasi ja omaa elämääsi varten.

    Loppupeleissä (ja edelleen) kaikki on susta itsestäsi kiinni.
    En ole samanlaisia ongelmia (läheisen itsemurhaa, vanhempien kuolemaa ymsyms kokenut) Mutta paskassa sitä olen itsekin mielenterveysongelmien takia kahlannut ja voin vain sanoa ja neuvoa sen verran, että se, että jäät yksin kotiin, et menee kouluu, teet täysin vain hallaa itsellesi.

    Kaikesta paskasta kyllä pääsee ylitse, kun muistat, että tämä on sinun elämäsi.

    VastaaPoista
  9. Loistavaa settiä Oona.
    Kiva kuulla, että treenailet salilla! Liikunta on hyvä keino purkaa psyykkistä painetta. Mulle se on edelleen tärkein henkireikä, vaikka olen terapiassakin käynyt jne.

    Ilona

    VastaaPoista
  10. Minun on välillä vaikea jaksaa mennä koululle, vaikkei ole mitään kunnon syytäkään. Syyksi riittää välillä esim. se, että olen nukkunut huonosti, ulkona on liian kylmä tai muuten vain vituttaa arki... En siis kyllä yhtään ihmettele, miksi sinä välillä olet jäänyt kotiin pidemmäksikin aikaa. Voikohan kukaan tosiaan väittää, ettei ole koskaan jättänyt menemättä kouluun? Ja kuinkahan moni kyseenalaistaa sen, ettei lähde kouluun jos on vaikka korkeassa kuumeessa. Mielenterveysongelmatkin on ihan yhtä lailla sairauksia, jotka vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn, eri tavalla vain.

    Tsemppiä sinulle! Pääasia on oikeasti, että saat opinnot suoritettua omalla tahdillasi. Kaksi vuotta on elämästä kovin pieni aika.

    - Sani

    VastaaPoista
  11. Samaistun toho ku nenä päähän. Onneks on näköjään muitaki jotka ymmärtäää..

    VastaaPoista
  12. Tuo paino saattaa heitellä parin päivän sisään kolmellakin kilolla, riippuen nesteistä, tms. Realistisin paino on iltapaino, valitettavasti.

    VastaaPoista