• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Syömishäiriöinen menneisyyteni.

{ Minulta on moneen otteeseen pyydelty postausta 
syömishäiriö taustastani. Olen jo kerran aloittanut 
sen kirjoittamisen, mutta sitten totesin että paskat ja 
poistin koko tekstin. Kokeillaan siis nyt uudestaan. }

- - -  - - -

Kaikki alkoi ala-asteella. Minua kiusattiin kaikki ne 6 vuotta. Mitään muuta en siitä ajasta muista. Pelkkiä kiusaamiseen liittyviä muistoja, ei mitään muuta. Olin se luokan "ruma läski lehmä". Vieressä olevassa kuvassa olen n. 14 vuotias, eli jo siirtynyt yläasteelle, mutta ala-aste ajat vaikuttivat minuun kuitenkin edelleen voimakkaasti. Ala-asteella tapahtunut koulukiusaaminen vaikuttaa minuun edelleen tänäkin päivänäkin. Monellakin tapaa. Ruma. Läski. Lehmä. Läski. Läski. Ei siitä pääse niin vain eroon, kyllä te sen tiedätte, jotka olette kokeneet edes jollain tapaa jotain samankaltaista. Syrjintää, kiusaamista, haukkumista, alentavaa käytöstä ja puhetta. Tuli mieleen sanonta, joka menee osapuilleen näin; "Sano naista kauniiksi, hän muistaa sen päivän ajan. Sano naista rumaksi, hän muistaa sen koko loppuelämänsä ajan."
   En minä edes ollut lihava. En siis tiedä miksi minua haukuttiin ja kiusattiin. En tiedä, miksi minua sanottiin läskiksi. Tuntuu kuin jokaisella alakoulun luokalla pitää aina olla joku ketä kiusata. Mutta kaikki se vaikutti minuun enemmän ja vähemmän. Muistan edelleen harvinaislaatuisen kirkkaasti joitain tapahtumia .. En ala niitä kuitenkaan tähän kirjaamaan. Se ei ole niinkään oleellista. Oleellista on se, miten kaikki se vaikutti minuun, mitä kaikkea sen takia tapahtui, millainen minusta niiden vuosien jälkeen tuli.
   Kiusaaminen ei tietenkään kuitenkaan loppunut ala-aste aijan päätyttyä. Minua kiusattiin vielä yläasteellakin, mutta ei läskiksi rumaksi lehmäksi, sillä 6'lla luokalla minä muutuin. Tyylini vaihtui. Pukeuduin vain ja ainoastaan mustaan. Ja yläasteella minua kiusattiin vain siksi, miten minä pukeuduin. Laitan tähän postaukseen pari kuvaa, jotka ovat niiltä ajoilta kun minua kiusattiin ylä-asteella ulkonäköni vuoksi. Olin erilainen. Erilainen nuori. Ernu. Angstiteini. Gootti. Saatanan palvoja. Olin vähän kaikenlaista niiden ihmisten, kiusaajien mielestä. Kiusaaminen kuitenkin loppui n. 8 luokan puolessa välissä, sillä ihmiset taisivat huomata, etten enää välittänyt heidän käyttäytymisestään ja huuteluistaan. Minä olin oma itseni, minua ei liikuttanut mitä kiusaajat ajattelivat ulkonäöstäni, pukeutumisestani tai tavastani meikata. Minä en hävennyt itseäni. Minä en välittänyt muiden mielipiteistä. Olin omaitseni. Minä näytin miltä itse halusin näyttää. Pukeutumistyylini vaihtui nopeaan, kuten kuvista huomaa. Sain saman henkisiä kavereita kuin itse olin, joten itsetuntoni nousi jonkin verran sen ansiosta. En ollut ainoa. En ollut yksin.

- - -   - - - 


- - -   - - - 

Mutta jokin ei ollut kuitenkaan niinkuin ennen. Minä olin mielestäni edelleen se ruma läski lehmä. Syömis"vammailuni" alkoi 7'llä luokalla. En itse ensin edes huomannut sitä, mutta painoni laski huomattavasti. Painoin n. 42 kiloa. Myöhemmin vähemmän. Käsitin, ettei minua enää haukuttu läskiksi vaikka itseni sellaiseksi edelleen tunsin. Tiedostin kyllä laihtuneeni jo, mutta .. Se, miten näin itseni, oli vääristynyt näkemä. Siitä se taisi sitten lähteä. En siitä oikeastaan muista paljoa, mutta kaikki alkoi huomaamatta, kunnes yht'äkkiä; Jätin aterioita syömättä. Tarkastelin ruokien kalorimääriä. Kävin monta kertaa päivässä vaa'alla. Aloin mm. käymään lenkillä ja jumppaamaan. Yritin jopa joskus pakolla oksentaa, vaikka en ollut syönyt lähes mitään. Silloin nuorisopsykiatrian mielialapoliklinikalla papereissani luki jotain syömis"vammailustani", ja se vitun merkintä seuraa minua edelleen. Jotain epätyypillisen laihuushäiriön, bulimian ja BED'n kaltaista, en enää muista.
   Nykyisin kaikki on paremmin. Ei enää mitään syömishäiriötä, vain vääristynyt kuva omasta ulkonäöstä / vartalosta. En tiedä mikä siinä on, olen normaalipainoinen ja muuten fyysisesti terve, mutta peilikuva ei miellytä. Ylimääräistä siellä täällä, tuolta pari senttiä pois ja tuosta myös. Ihraa tuolla, ihraa täällä, ihraa kaikkialla. Joskus se on tuollaista, joskus hälvempää. En pidä tästä asiasta mitään meteliä, sillä tiedostan kyllä etten ole lihava, että joillain ihmisillä on oikeasti vaikeuksia ylipainon kanssa. En myöskään siksi, koska minulla on suurempia, vakavampiakin huolia elämässäni kuin vääristynyt minäkuva. Kyllä se ajan kanssa sitten hoituu, kai ? Pitää oppia hyväksymään ulkonäkönsä, eikä kokoajan vaatia parempaa ja täydellistä vartaloa. Ala-aste aikainen haukkuminen läskiksi kuitenkin kuin tatuoitui tajuntaani, sille en mahda mitään.

10 kommenttia:

  1. Mä ainakin pidän sua kauniina just tollasena,enkä varmasti ole ainut :) <3 Ihana ku kirjotit tästä,ite en oo vielä uskaltanut.

    VastaaPoista
  2. Kyllä se minäkuvan kuntoon laittaminen muuttaisi varmasti paljon asioita elämäsässi. Mm. Tietynlainen epävarmuus ja elämänhallinta liittyy vahvasti minä kuvaan.
    Muistathan pohtia myös niitä positiivisia asioita itsestäsi, mitä olet, mitä olet saanut aikaan ja niin edelleen.

    Toivon kaikkea hyvää.

    VastaaPoista
  3. Sähä oot ollut todella laiha ! En ymmärrä myöskää miks sua on haukuttu läskiks. Mua haukuttii läskiks koko peruskoulu ,rumaks,huoraks ja kaikeks muuksi.. Mutta mä olinki pyöreä, oon aina ollut. Paitsi joskus hetkittäin onnistunut laihtumaan normaalipainon rajoille. Vaikka olisi miten lihava tai laiha ,ei se oo syy kiusaamiseen. Ihmiset ei tajua mitä kiusaaminen voi tehdä ihmisille, jotkut on tappanut ittensä sen takia... Onneks kuiteki sun sh on nyt takanapäin:)

    VastaaPoista
  4. Voi että miten söpö oot noissa vanhoissa kuvissas, etenkin tuossa viimeisimmässä!

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Samaistuin tekstiin täysin, jopa samat pukeutumistyylit käynyt suunnilleen samoina ikävuosina läpi... ja en ymmärrä ihmisten pakonomasta tarvetta kiusata toisia, yleensä miellän sen siten että itse haukkuja latistaa tosiia ja pönkittää omaa itsetuntoaan.. säälittävää.
    Mut sä oot kaunis tollasena ♥ :)

    VastaaPoista
  7. Hyvä nainen, Olet kaunis!
    Sun tyyli on niin mahtava ja se mitä oot kokenu nii on tehny susta helvetin vahvan! Musta tuntuu et susta tulee viel jotain suurta! :)

    VastaaPoista
  8. Tämä teksti oli jokseenkin helpottavaa lukea.
    Ensinnäkin teksti oli hyvinkin pitkälti kuin omasta elämästäni.
    Kamppailen paino-ongelmien kanssa vaikka harteilla olisi paljon isompia ongelmia. Olen aina ajatellut olevani isohko, koska vertaan itseäni entiseen minääni. Nyt kuitenkin tajusin että olemme saman mittaiset ja saman painoiset, ja sinähän näytät aivan mielettömän hyvältä! Miksen siis minäkin? :) <3

    VastaaPoista
  9. Hei Oona♥

    Tiedän kuinka vaikeaa on päästä yli kiusamisen aiheuttamista muistoista vaikka olenkin vasta 14-vuotias. Olen sellainen että autan kaikkia,kuuntelen,ohjaan kuraattoreille ja jne. niin yhtäkkiä,kaikki joita autan,ja olen auttanut on minua vastaan. Haukkuvat hirviöksi,saatanan palvojaksi,pelottavaksi,huoraksi ja jne. Minulla on enää 3 todellista ystävää ja se yksikin niistä on aikuinen. Ymmärrän sua täysin ja tiedän kuinka vaikeeta sinulla on. Minullakin on ahdistuneisuushäiriöitä ja sillon kun olen ahdistunut olen agressiivinen ja hourailen. Kun pukeuduit yläasteella gootiksi,niin ulkonäkö ei kertonut sitä mitä olit sisältä: herkkä,havoittuvainen,mutta vahva nuori nainen, niinkö?<- Älä mitenkä suutu tuosta,mutta sanon asiat miten minä nään ne. Muista,että itsemurha ei hyödytä mitään,jos tapat itsesi,joku lähimmäisesi tappaa itsensä ja se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu kunnes se yksi tajuaa ettei se mitään hyödytä,plaaplaa täyttä paskaa sun mielest kuiteski mu iha sama:P Tiedän että nämä sanat ei hyödytä mitään,mutta haluan että valaistut ja ajattelet että sinulla on vielä pitkä elämä edessä ja sen varrella voi tapahtua vaikka mitä. Hyvää taikka pahaa. Suosittelen kuunteleman Suicide Commandoa,sen kuunteleminen auttaa ainakin minua vaikka aika rajuja kappaleet onkin x) Mutta hei,pärjäile ja laita viestiä osoitteeseen eeva.nazih.hanninen@gmail.com jos haluat jutella tai muuta sellaista:) Muista: Olet kaunis aina,vaikka kuka sanoisi mitä. Olet täydellinen omalla tavallasi. Ole erillainen ja ylpeä siitä♥
    Täältä tulee iiiiiiso hali :'3♥

    Vastaat tai et ihan sama se mulle o:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista Eeva ♥
      Kyllä minä tiedän, että elämässä on yhtä paljon ylä- sekä alamäkiä :) Se on absoluuttinen totuus. Eihän niitä voi olla eri määrä .. Iso hali takaisin sulle ♥

      Poista