• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Nimityksiä, niiden oikeassa merkityksessä ?


Olen alkanut miettimään, että miksikä minun pitäisi perhettä kutsua. Tarkoitan siis omaa perhettäni. Ja ennen kaikkea miksi kutsua sijaisäitiäni. Sijaisäiti. Kuullostaa karmealta ilmaisulta. Ja on siinä isompikin ongelma: Kaikki eivät todellakaan ymmärrä, tai no siis tiedä, mitä sana sijaisäiti merkitsee. En ole oikeastaan edes varma onko hän sijaisäiti täysin oikea nimitys hänelle. Huoltaja on myös yksi sana kuvaamaan häntä, mutta kuka sitä käyttää ? "Kysyn huoltajalta mitä se on tästä mieltä." Karun kuuloista sekin, ihan kuin sijaisäiti -ilmaisukin. Puhuisinko hänestä ihan hänen omalla nimellään, jolloin kellään ei olisi mitään tietoa kenestä olisi puhe, ellei ole Miika, Sanna tai Pietu. Jotkut voisivat vaikka luulla minun puhuvan vaikka esim. kaveristani. Kuullostaisihan tämäkin vähän tyhmältä "Kysyn *nimi*ltä mitä se on tästä mieltä." Kuullostaisi ihan siltä, kun kysyisin lupaa vaikka serkulta tai naapurilta. Äidiksi ei voi kutsua, sillä lähes kaikki tietävät että molemmat vanhempani ovat kuolleet, joten ei äitikään. Eihän hän edes ole äitini, vaikka joskus häntä siksi kutsunkin, tosin vain hänen tai perheen seurassaa. Täällä blogissa tottakai kutsun häntä sijaisäidiksi, mutta miksikä kutsuisin häntä sitten muualla .. ? Kirjoittaessa on paljon helpompaa selittää lukijoille mitä kyseinen asia tarkoittaa, mutta kun keskustellaan in real life face to face, joudun aina selittämään että mikä hän käytännössä on, mitä sijaisäiti tarkoittaa ja tämän myötä kertoa lyhyen elämäntarinan. Todella mielekästä, not.
   Ja sitten on vielä kaverit ja ystävät. Kuka sanoo esim. "No ystävä tulee mun luo tänään." Ei tuota kuule usein. Ainakaan minä, en netissä enkä myöskään puhuessa jonkun kanssa face to face. Se on aina kaveri, tai sitten vaan "No *nimi* tulee mun luo tänään." Kaverin ja ystävän ero on suuri, vaikka sitä tuskin kovin moni kovin usein ajatellaankaan. Itse kutsun ihmisiä lähinnä tuttaviksi. Muut kutsuisivat heitä varmaankin kavereiksi, mutta minun on todella vaikea kutsua ihan ketä tahansa kaveriksi. Ystäviä minulla on pari, joita tosin heitäkin yleisesti ottaen kutsun kavereiksi, mutta ajattelen heitä ystävinä. Ne jotka voisivat olla kavereita sen oikeassa merkityksessä, ovat minulle kuitekin tuttuja, tai sitten hyvänpäivän tuttuja. Tätä on aika vaikeaa yrittää selittää .. No mutta, toivottavasti saitte edes jotain selvää tästä sekaisesta tekstistä.

- - -  - - -


- - -  - - -

Olemme nyt täällä Miikan "toisessa kodissa", kai maanantaihin saakka.
Täällä olemme siis minä, Miika ja tämä meidän molempien hyvä kaveri 
Niko. Kaikilla on koneet suuren pöydän ääressä. Pojat pelaavat WoW'a 
ja minä istun Bloggerin, Facebookin ja muiden nettisivujen ääressä .. (:

- - -  - - -

Ps. Jessen itsemurhasta kuolemasta tuli tänään kuluneeksi 10 kuukautta.
Ajatella, siitä on pian jo vuosi .. Eikä mikään ole muuttunut. Fiilis on tämän
tapahtuman suhteen täysin sama kuin kuukausi tämän tapahtuman jälkeen.
Kaipaan häntä aina vain enemmän ja enemmän. Olisipa hän vielä luonani ..

- - -  - - -

16 kommenttia:

  1. Mun huoltajana toimii kans mun täti ja ihan tädiksi häntä kutsun :D sijaisäiti kuulostaa oudolta ja hän on kumminkin mun täti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, täti jäi tuosta mainitsematta .. :D

      Poista
  2. Oot taitava kirjottamaan, sisällöltä varsinkin, mutta satunnaiset kirjoitusvirheet häiritsevät. Tässä tekstissä oli sana "kuullostaa". Sipuliako kuullostat? Vai porkkanaa? Kyllä, se kirjoitetaan ihan oikeasti muodossa kuulostaa. :) Ps. Toivottavasti et ottanut tätä kommenttiä loukkavana / vittuilevana, sillä se ei ollut tarkoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarviiko tekstin aina olla ihan täydellisemmästä päästä

      Poista
    2. Ei, mutta ainakin omalta kantiltani katsottuna aikuinen ihminen antaa hyvän kuvan itsestään osaamalla oikeinkirjoituksen. :)

      Poista
    3. Jokainen tekee virheitä, jopa oikeinkirjoituksessa.

      Poista
  3. mut on sijoitettu sedän luokse 8 vuotiaana, ja sijaisvanhempani on ollut mulle aina vain matti ja eija. ei ikinä äiti ja isä. kun en tahdo tai jaksa selittää, sanon äitipuoli ja isäpuoli. veli kyllä on oppinut kutsumaan omiaan äidiksi ja isäksi (veljeni meni meidän tädille ja minä sedälle)

    VastaaPoista
  4. jos miettisin itteni tossa tilanteessa niin vrm kutsuisit etunimellä vaikka se vähä hölmöltä kuulostaaki. Mut mun kaveri jolla on isä kuollut ja on uusi isäpuoli nii hän kyllä kutsuu ihan isäksi (:

    VastaaPoista
  5. Pakko kommentoida että olet tosi kaunis Oona :)
    paljon jaksamisia sulle!♥

    VastaaPoista
  6. Minäkään en kutsu ystäviäni ystävinä. Sanon heitä kavereiksi. Koen oudoksi sanoa/kirjoittaa esim. "Menen ystävän luo kahville" :)

    VastaaPoista
  7. Moi! En uskalla kommentoida omalla tunnuksellani, koska en halua muiden tietävän julkisesti näistä. Mutta mä oon kans asunut sijaisperheessä ja omat vanhemmat on kuolleet. On välillä tosi vaikea päättää, millä nimellä heitä (sijaisvanhempia) kutsuisi. He ovat olleet mulle äiti ja isä, mutta sitten taas joissain tilanteissa on pakko selventää, ettei me olla sukua laisinkaan.
    Ja todellakin harvat tietää, mitä tarkoittaa, jos jollain on sijaisisä tai sijaisäiti. Monet sekottaa sen adoptioon ja siitä taas joutuu alkamaan selittämään ummet ja lammet, kuinka niillä ei tavallaan ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ei ole tätäkään asiaa tehty liian helpoksi meille. Ja ne, joilla ei ole mitään aavistusta sijaisperheiden olemassaolosta ja sitten kysellään kaikki mahdollinen, vaikka oikeasti haluaisi vaan lopettaa koko aiheen käsittelemisen, kun usein se ei edes ole keskustelun pääasiana.

    Sekava kommentti, mutta haluan vaan, että tiedät, että ainakin yksi lukijasi on samankaltaisessa tilanteessa kanssasi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että siellä on joku joka ymmärtää 100%'sti mistä puhun ! Mutta samalla olen pahoillani puolestasi, mitä olet joutunut kestämään .. ♥

      Poista
  8. voimia sulle tosi tosi paljon !
    ikävä ei koskaan häviä, se ei koskaan lähde pois, mutta joskus se helpottuu. oot upea ja kaunis ♥

    VastaaPoista
  9. En tiedä oletko itse huomannut, mutta ainakin blogin perusteella voin sanoa, että sulla menee hyvin! Siis verrattuna aiempaan. (: Jatka samaa tahtia! Et ole edes viillellyt piiiitkään aikaan. Olen niiiiiiin ylpeä susta! ♥

    Ja postaukseen liittyen; Eikös tämä "sijaisäitisi" ole äitisi sisko, eli tätisi? Mikset käytä sitä termiä hänestä? ;DD

    VastaaPoista
  10. Ei liity aiheeseen mitenkään ja on muutenkin typerä kysymys, mutta jos joskus hankit/hankkisit lapsia ja he kysyisivät kaikista arvistasi ja sellaisesta, mitä vastaisit lapsillesi? Kertoisitko heille kaiken elämästäsi?

    VastaaPoista