• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

perjantai 3. toukokuuta 2013

Mariska, music & lyrics.


Mä en enää jaksa kieltää ihmistä minussa.
Tuhat säveltä mun sisällä umpisolmussa,
niitä yritän selvittää, suoriksi aukoa,
aivan liikaa enkä ehdi pitämään taukoa.
Pelkään niitä jotka vielä enemmän pelkäävät,
heistä toiset häipyy kolmannet vierelle jäävät.
Osaanko mä olla hyvä niille ihmisille,
jotka parastani tahtoo aiheutanko heille
pettymyksen, kun mä heikkoudet esille laitan.
Tuonko iloa kellekkään vaiko pelkän haitan,
teenkö oikein teenkö väärin kun mä esiin astun,
toisten nähden kompastun tyhmenen ja viisastun.
Entä sit kun multa loppuu kaikki kysymykset,
onko enää muita vaihtoehtoja kuin yks et olen hiljaa.

- - -  - - -


Niin monet kerrat oon pettäny itseni,
leikkinyt että mä olisin joku muu.
Miksei kukaan tuu ja pelasta mua pulasta,
opasta oikeelle kadulle,
estä hukkumasta hulluuteen, pahuuteen.

Kai mun on elettävä tämän kanssa,
joka peilikuvasta katsoo mua takaisin, on sekaisin.
Eksynyt, väsyny, mieti mun tekoja,
mussa on aivan liian paljon vikoja.
Miksen nää hyvää enää

En mä osaa muuta olla,
vaikka yrittäisin kuinka, ei se onnistu pakolla.
En mä pysty muuksi muuttuu,
vaikka tahtoisin niin paljon multa voimat puuttuu.

En mä osaa, en mä jaksa.

- - -  - - -


Jos nyt tuomitset mut sen takia, että tein tyhmästi
ja jos latelet juttuja jotka osuvat kipeästi,
sano hyvästi, oo ilkeä, voit sylkeä vasten naamaa.
Herjaa keskellä katua ja revi jo avointa haavaa.

Jos kaikki päättäisivät unohtaa mut ja kääntää selän,
multa puuttuis koti ja rakkaus ja tuntisin vain nälän.
Ja mä itkisin, polvilleni putoisin ilman et kukaan auttais,
tietäisin ettei oo enää mitään, joka toivoni palauttais.

Mitä siitä kun mikään ei tunnu miltään,
olen lakannut odottamasta ketään.
Mee tai tuu, ota tai jätä, se on sama.
Mä seuraan kaikkea sivustakatsojana

- - -  - - -


Mä etin kaikkialta, ei ois edes pakko.
Mielummin olen yksinäinen susi ja erakko,
kuin kerjäläinen hyväksyntää anomassa.
Tässä talossa on toinen, mutta silti oon omassa seurassa.
En pyytänyt, en kehottanut.
Jälkeenpäin ajatellen parempi etten ois ottanut mukaan,
mut ei se haittaa, kaltaisiis oon nähnyt monta.
Yksi naama lisää ei tee musta onnetonta.
Mun elämä on valomerkkiin asti juopumista
ja seuraavan aamun häpeää, vieraasta luopumista.
Viivyt päivän taikka vuoden, aivan sama.
Sä oot mun, mä oon sun kertakäyttö kama.

Mä en itke perääsi kun sä meet.
Jos huomaat poskellani kyyneleet,
ne on siks ettet poikennut toisista,
sisältä tyhjistä päältä suloisista.
Huuhdon huikalla makusi suustani,
kerron ulvoen kuulle kaipuustani,
kusen illalla viemäriin muistoni susta
ja jatkan mihin eilen jäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti