• desireforthefuture.blogspot.fi

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Enkä minä pysty luottamaan heistä enää kehenkään.

- - -  - - -

Rehellisyys. Luottamus. Tukeminen. Toisen ymmärtäminen. Ilojen ja surujen jakaminen. Auttaminen. 
Kompromissit. Tukeutuminen. Avoimmuus. Keskusteleminen. Yhdessä tekemistä. Keskusteleminen.

Mitä ystävyys on, mitä siihen sisältyy ? Yllä listatut asiat nousivat ensimmäisinä mieleeni. Mutta niin .. Aina joskus käy niin, että toiseen pettyy. Toinen pettää luottamuksesi, satuttaa sinua, tai tekee jotain muuta vastaavaa ajattelematta, ymmärtämättä tai jossain tapauksissa jopa tietoisesti. Niin minulle kävi. Minun luottamustani horjutettiin, minulle luvattu asia petettiin tietoisesti. Ja minä vihaan sitä, että minulle tehty lupaus rikotaan. Vihaan sitä, että kerta toisensa jälkeen joudun toteamaan mielessäni, "Kehenkään ei voi luottaa".
   Miksei lupausta voi pitää ? Ja jos lupauksen rikkoo, miksi sitä ei voi sanoa suoraan ja rehellisesti ? Miksi asiasta vaietaan, ja se otetaan esille vasta sitten kun on jääty kiinni ? Ja sittenkin todetaan vain jotain "No ei oo niin paha juttu." tai jotain muuta vastaavaa. Eivätkö ihmiset oikeasti välitä siitä, että he ovat rikkoneet lupauksensa, että he ovat omatoimisesti, tietoisesti horjuttaneet toisen ihmisen, ehkä jopa (niinkuin tässsä tapauksessa) läheisen ihmisen luottamusta häneen itseensä. Ja on tapahtunut muutakin, kuin luottamukseni pettäminen ja valehtelu. Minua on satutettu tietoisesti. Enkä minä tule antamaan sitä anteeksi, mitä minulle on tehty. Enkä minä tule antamaan anteeksi sille, joka sen teki.
   Tällä hetkellä absoluuttinen totuus on, etten luota enää kehenkään muuhun, kuin Nicoon. Kaikki muut läheiseni ovat pettäneet luottamukseni. He ovat rikkoneet minut. He ovat valehdelleet, he ovat loukanneet, he ovat satuttaneet. Kaiken tämän he ovat tehneet tietoisesti. Kaiken tämän he ovat tehneet, vaikka tiesivät mikä lopputulos olisi. Kiitos vain aivan vitusti teille, tunteettomille valehtelijoille, sadistisille pettureille

- - -  - - -

"Hyvää juhannusta ja nollapäivää. Toivottavasti kaikki menny hyvin.
Luen tekstin puhelimeni näytöltä, tekstiviestien lähetetty -kansiosta ja katson sitten 
Nicoa hymyillen. "Pitäähän mun pitää kulissi yllä." Ja hymyilen hänelle kun hän on 
nyökännyt vastaukseksi. Todellakin. Niinhän minä olen aina tehnyt. Tai ainakin yrittänyt 
tehdä. Pitää kulissini yllä tiettyjen ihmisten suhteen. Mutta enää minä en jaksaisi. Yritän silti. 
Yritän jaksaa. Yritän jaksaa esittää vahvaa. Miikalle minä tahadon näyttää täysin erilaisen 
todellisuuden. Miikan suhteen minä olen yrittänyt pitää tiettyä kulissia yllä. Miikalle minä 
tahdon esittää, että minä voin hyvin, että minulla on asiat hyvin. Minua itketti, mutta minä 
en itkenyt. Minä en osannut itkeä. Minä en pystynyt itkemään. En, vaikka kuinka yritin.


- - -  - - -

Ajattelen liikaa. Ajattelen asioita joita minun ei pitäisi. Asioita, joiden 
minun pitäisi vain antaa olla, jotka minun pitäisi yrittää unohtaa kokonaan.

Miika on päässyt armeijasta ja hän on saanut elämänsä takaisin. Silloin joskus minä menetin paljon. Miika menetti paljon. Me menetimme paljon. Vain ja ainoastaan toistemme takia. Me jätimme taaksemme paljon, vain rakkautemme takia. Minä sanoin hänelle silloin joskus "Sä saat sun elämän takas. Sä saat sen kaiken takas minkä oot jättäny taakkes mun takia." Ja hän vastasi "Mä en haluu sitä takas." Hän sanoi myös monia, lukemattomia kertoja ettei hän jätä minua koskaan yksin, vaikka tiemme erkanisivat. Hän pysyisi tukenani aina, eikä hän pettäisi lupaustaan. Mutta kuinka kävikään. En minä sitä kyllä ihmettelekään. Kaikkihan ovat tehneet, ja lopulta pettäneet tuon lupauksen. Ja näin Miika sai elämänsä takaisin. Elämän, jota hän ei omien sanojensa mukaan olisi halunnut takaisin. Mutta näköjään hän halusi sen silti. Ja sai sen mitä halusi. Kaiken ja enemmänkin.
   Enkä minä saanut mitään. Minä en saanut takaisin menettämiäni, jättämiäni asioista. Minä en saanut elämääni takaisin. En mitään siitä. En ketään siitä. Minä vain menetin hieman enemmän. Mutta Miika sai sen kaiken takaisin ja minun täytyy vain hyväksyä se. Minun täytyy vain elää sen asian kanssa. Kyllä, olen kateellinen Miikalle. Sille, mitä hänen elämänsä nyt on. Sille, mitä hänellä nyt on. Olen kateellinen, niin helvetin kateellinen. Koska minun elämäni menee päin helvettiä. Mutta haluaisinko minä sen entisen takaisin ? En halua. Miika sai sen takaisin minkä silloin joskus jätti taakseen joko omasta tahdostaan tai tahtomattaan. Mutta minä en halua niitä asioita takaisin, niitä jotka jätin taakseni joko omasta tahdostani tai tahtomattani. Minä en kaipaa niitä asioita, niitä ihmisiä. Miksi sitten olen kateellinen Miikalle ? Miksi kadehdin hänen nykyistä elämäänsä ? Koska hän elää. Siksi. Olen kateellinen, koska hän on onnellinen. Koska hänellä on elämä. Koska hän elää. Olen kateellinen, koska minulla ei ole sellaista elämää, millaista Miika elää nyt.

12 kommenttia:

  1. Varmaa joo hienoa Nicosta lukee tällasta?! Eikö sulla ole elämää hänen kanssaan? Hienoa, että Miika jatkaa elämäänsä. Jokaisen on itse pelastettava itsensä tässä maailmassa. Kyllähän se kumppaniakin masentaa jos toinen tykkää vaan viillellä itseään? Masennus tarttuu.
    Olette vielä niin nuoria, että kehitytte, kasvatte ja aikuistutte ja opitte elämästä hurjaa vauhtia, siksi sinusta voi tuntua siltä, että kaikki "pettää" sinut ja lupauksensa. Noh, tuossa iässä asia voi niin ollakin, kun ihmiset ei itsekään tiedä mitä ovat ja mitä haluavat kunnes pikkuhiljaa kehittyvät ja mielipiteet muuttuvat sen mukaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai minulla on elämä Nicon kanssa. Ja luuletko tosiaan, etten ole Nicon kanssa keskustellut näistä asioista, mitä tänne kirjoitan ? Huhhuh ..

      Poista
    2. varmaan kivaa olla sun poikaystävä, kun suhde pyörii sun hyvinvointisi & ex-poikaystäväsi ympärillä :)

      Poista
    3. Eipä ole Nico valittanut :) Ja ei, ei se pyöri, sorry.

      Poista
    4. Jep, itsekästä, ihan helvetin itsekästä. Eiköhän se nicokin jossai kohtaa älyy nostaa kytkintä...

      Poista
    5. No tuo kommentti nyt on aivan naurettava ja asiaton !

      Poista
    6. Vähänkuin nää sunkin kirjotukset täällä muiden asioista :/

      Poista
    7. Muiden asioista .. Hmm, olen sanonut Miikan elävän nyt uutta elämää ja se siitä ?

      Poista
  2. Mä ymmärrän sun pointin täysin. Mä en itse pysty luottamaan KENEENKÄÄN täysin. Itse olen sellainen 100% ihminen. Anna kaikkeni toiselle, oli se kumppani tai ystävä, mutta jos luottamukseni petetään, en pysty unohtamaan/antamaan anteeksi. Jokaisella on mahdollisuus valita miten toista kohtelee. Enkä puhu nyt mistään pikku valkoisista harmittomista ns. valeista. Ja minua on ihan tarpeeksi petetty, joten elämä on aika syvältä kun ei voi luottaa kuin itseensä.

    VastaaPoista
  3. Huomaatko kuinka itsekkäältä tekstisi kuulostaa

    Älä kuvittele että muut ovat sen epäitsekkäämpiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiset ovat itsekkäitä ..
      Elämän absoluuttinen totuus.

      Poista
  4. Pikkulaatikosta kopsattua: "'Cause of my blog or my appearence you might love or hate me. If you, yes you right there, don't like me or my blog, it's just not my problem. Live with it. This is who I am, and this is my blog. That's it. End of the story."

    Voikohan tuota enää selvemmin tiivistää? Jos kirjoittajan itsekkyys ja tunne-elämän julkituonti ylitsepääsemättömästi kaihertaa, niin aina voi myös hakeutua sellaisten tekstien pariin, joissa edellämainittuja ei ilmene.

    ...Oona. Löysin blogisi joskus alkuvuodesta sattuman kautta, luin sen kokonaan ja käyn joka viikko kurkkaamassa kuulumisiasi. En ole likimainkaan samassa elämäntilanteessa, mutta ajatuksesi ja elämäsi on hyvin mielenkiinoista luettavaa. Erityisesti minuun vetoaa avoimuutesi ja rohkeutesi puhua kaikesta. Harvoilta löytyy moista uskallusta. Toivottavasti jatkat blogisi päivittämistä jatkossakin. Olet älykäs ja vetovoimainen tyttö.

    Pysy vahvana negatiivisten kommenttien myötä, älä anna niiden vahingoittaa sinua. Et ole tilivelvollinen kellekään, eikä sinun tarvitse puolustella ajatuksiasi. Jatka vaan pää pystyssä omaa juttuasi ja jätä urputtajat omaan arvoonsa. Jokuhan niitäkin tänne tykösi vetää.

    Aurinkoista kesää, voi hyvin Oona.

    T: Liki kolmekymppinen perheenäiti

    VastaaPoista