• desireforthefuture.blogspot.fi

perjantai 30. elokuuta 2013

Ei tyhmästä, vaan mielenvikaisesta päästä kärsii koko ruumis.

Molemmat reiteni irvistävät minulle, ja minä irvistän jokaisella kerralla, kun vaihdan asentoani. Kymmenet irvokkaat pienet avohaavat kertovat olemassaolostaan, kun astun askeleenki. Oikea jalka, askel, ai saatana. Vasen jalka, askel, ai helvetti. Istumaan, ai saatana. Nousemaan, ai helvetti. Sanonta "Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis" -ei taida olla oikea tähän tilanteeseen, vaan sen pitäisi olla "Mielenvikaisesta päästä kärsii koko ruumis"-koska se on absoluuttinen totuus. Ainakin minun elämässäni, minun mielessäni, minun ruumiissani. Miksi se menee niin, että juuri silloin kun olen iloinnut sitä kuinka pitkään olen ollut viiltelemättä tai satuttamatta iteäni muuten fyysisesti, vain muutaman tunnin kuluttua olen kuin toinen ihminen. Se Paha on ottanut minusta jälleen vallan, Se Paha puoliskoni, jonka luulin jättäneen minut jo rauhaan.

Ei rakkaani, en minä jätä sinua, olen luonasi aina,
tästä ikuisuuteen, kunnes kuolema meidät erottaa.

Seuraavaksi huomaan, kuinka kymmenet ja taas kymmenet paperiarkit maalautuvat tummanpunaisiksi yksi toisensa jälkeen reisiäni vasten ja kylpyhuoneeni haisee teurastamolta. Se Paha käski minun tappaa itseni. Se paha suunnitteli kaiken, luoden mielikuvia suoraan silmieni eteen, joita en pystynyt sulkemaan. Se Paha kiusoitteli ja leikki mielelläni, sai minut sätkimään ja kouristelemaan. Se Paha sai minut hetkellisesti luulemaan, että kadottaisin itseni lopullisesti. Se Paha sai minut käyttäytymään kuin eläin. Se paha sanoi etten ole, enkä ikinä tulisi olemaan tarpeeksi hyvä. En nyt, enkä koskaan. Se paha sanoi etten ole, enkä koskaan tule olemaan mitään. En nyt, enkä koskaan. Se paha sai minut puhumaan kuolleelle parhaalle ystävälleni. Se Paha piirsi rakkaimpani istumaan sänkyni reunalle, ja minä itkin ja huusin hänelle suruani, yksinäisyyttäni, ikävääni. Se paha pakotti minut käymään läpi uudestaan ja uudestaan asiat, joita olen yrittänyt piilottaa sydämeni ja mieleni perukoihin, jotten kärsisi enää enempää. Se Paha kidutti minua, se tahtoi tappaa minut, jälleen. 

- - -  - - -


- - -  - - -

Makaan vatsallani sängyssä. Olen asettanut rintani alle kaksi muhkeimpaa tyynyäni ja siirtänyt tietokoneen eteeni. Puolitoista tuntia putkeen selattuani kuvia Weit'ssä ja päivittäen Facebookin ja Bloggerin etusivuja, päätän mennä tupakalle. Vedän peiton pois päältäni ja nousen sängystä. Vaivalloisesti, hitaasti, varovasti. Sellaista on myös kävelyni. Edellinen ilta on nyt muisto vain, ja siitä minulle jäivät reisiini nämä rumat, edelleen ilkeästi ja irvokkaasti minulle irvistävät haavat. Kumarrun nostamaan lilan aamutakin lattialta ja kiedon sen alastoman ruumiini ympärille. Istuessani parvekkeella puhaltamassa harmaata savua vaaleanpunaista hohkaavaa maisemaa vasten, mietin mitä tekisin seuraavana päivänä.

Olisi niin paljon tekemistä, niin helvetin paljon kaikkea mitä pitäisi saada aikaiseksi. Ihan vain arkipäiväisiäkin asioita. Pitäisi värjätä hiukset, tehdä itselleni uusi rastalisäke kun vihdoinkin sain vanhat tekokuiturastani haltuuni. Pitäisi karsia vaatteita, päättää mitä laitan myyntiin Facebook kirppikselle ja siivota / järjestää sitten koko vaatehuone uudestaan. Pitäisi siivota keittiö ja pestä kylpyhuone, tiskata astiat, viedä roskat ja pestä pyykkiä. Huoh, en ala edes kirjaamaan niitä kaikkia muita asioita mitä pitäisi tehdä ja saada aikaiseksi. Ei enempää tuskaisuutta, ahdistusta ja stressiä nyt.

On perjantai ilta, ja kello näyttää 20:53. Olen ottanut jo iltalääkkeeni, laittanut puhelimeni äänettömälle ja hakenut sänkyni vierelle ison lasillisen vettä yöllisiä heräämisiä varten. Ei enää montaa minuuttia, niin ulkonakin on jo niin pimeää, että voisin katsella tähtiä tupakoidessani parvekkeellani. Teen sitä usein, oikeastaan joka yö, jos se vain on mahdollista. Koukistan molempia jalkojani ja silmäni siristyvät siitä aiheutuvan kivun johdosta. Aion sulkea tietokoneen ja mennä polttamaan vielä yhden tupakan, ennen kuin yritän saada nukutuksi. Toivottavasti huomenna on hyvä päivä.

10 kommenttia:

  1. Se paha haluaa sinun häviävän, ja sen edessä jokainen on heikko. Mutta jos se käski sinun tappaa itsesi, olet selvinnyt silti voittajana. Paha tulee takaisin, tiedän sen, voin puhua kokemuksesta. Mitä hartaammin haluat sen sulkea pois, sitä varmemmin ja vahvempana se palaa.

    Tyttö, sinä olet kaunis. Sinä olet upea ihminen, ja blogiasi jo pitkään seuranneena vihdoin kommentoin. Lukijana en ole anonyymi, mutta kommentoidessani kyllä. Tämä on kai minun tapani pitää pahaa poissa, pahaa joka on läsnä minunkin elämässäni hyvin vahvasti.

    Sinä selviät, Perhoseni ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, se tulee takaisin, mutta minä olen aina ennenkin voittanut sen ja tulen voittamaankin. Oli se kuinka vanhva tahansa, minä en luovuta, minä en häviä, vaan minä voitan. Kiitos ♥ Ihana kommentti. Mikä minusta tekee perhosen .. ? c:

      Poista
  2. näin btw, uusi banneri on UPEA ;____; ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ ! Itsekkin tykästyin :)

      Poista
  3. Voi sinua. Olet niin ihanan oloinen persoona ja silti kannat tuollaista taakkaa päälläsi. Toivon elämällesi ainoastaan pelkkää hyvää ja toivottavasti voitat pahan joskus kokonaan.. Mutta siihen menee aikaa jota sinun täytyy antaa itsellesi. Älä ole noin ankara, kaikki ajallaan..

    Kaikkea hyvää sinulle, oman elämän kanssa kamppailevalta. Me olemme niitä kaikista vahvimpia, olemme jo voittajia kun täällä elämme vielä. Iso voima hali sinne..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista, voimahali sinne takaisin :( ♥

      Poista
  4. Pakko sanoa että tuo banneri on tosi ihana! Voisin mieluusti ottaa tuollaisen tatuoinnin (haha tietenkään en ehkä blogin nimeä:'D)

    VastaaPoista
  5. Mistä toi banneri on? :) Tai miten se on tehty?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuva on netistä ladattu :) Muuten väsäsin bannerin yksinketaisesti PS'llä.

      Poista