• desireforthefuture.blogspot.fi

maanantai 2. syyskuuta 2013

Heikko mieli heikossa ruumiissa.

Olen aivan käsittämättömän stressaantunut. Johtunee lähinnä vain koulusta. Minulla on enää kuukausi opinto-oikeutta jäljellä. Se päättyy 1.10.2013. Päätös viidennetä vuodestani lähetettiin käsiteltäväksi jo ennen kesälomaa, mutta en ole vieläkään saanut vastausta. Joten tottakai minua stressaa ja ahdistaa, kun en tiedä lainkaan millaista elämäni ylipäätään on kuukauden kuluttua. Olenko opiskelemassa, vai ilman opiskelupaikkaa kotona miettimässä, mitä helvettiä minä elämälläni oikein teen. Ryhmänohjaajani tsemppaa minua olemaan miettimättä asiaa, mutta se on aika helvetin vaikeaa. Hän on tsempannut minua keskittymään tämänhetkiseen tilaustyöhöni täysin.Onneksi saan Amis -lehden aukeaman valmiiksi nyt syyskuun ensimmäisellä viikolla. Tämä aukeama oli alusta asti 100% minun vastuullani. Sain heti alkuun täysin vapaat kädet aukeaman suhteen. Ainoastaan yksi vaatimus oli, ja aukeaman piti käsitellä aihetta taide. Onneksi toimenksiantajani on todella, todella tyytyväinen luonnoksiini ja aikaansaannokseeni. Ei tarvitse kuin säätää enää kaikki kuvat PhotoShopissa valmiiksi ja sitten koota aukeama painovalmiiksi tiedotoksi. Tämäkin työ on tuonut viimepäiviini paljon stressiä ja paineita, mutta niistä on onneksi selvitty ihan hyvin. Stressiahdistukseni on huippulukemissa 24/7, eikä laannu, ei sitten millään. Kun minua stressaa, silloin minua myös ahdistaa. Ja viimepäivät ovatkin olleet täysin ahdistuksen verhoamia.

- - -  - - -

Parin viimepäivän aikana olen myös ymmärtänyt, ymmärtänyt mikä on ero henkisellä - ja fyysisellä yksinäisyydellä, yksin olemisella, yksin olemisella omassa yksinäisyydessään. On sattunut ja tapahtunut, ja näiden tapahtumien jälkeen ymmärsin paljon paremmin, miten suuri ero sillä on, että ymmärtää olevansa yksin niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Eikä muita vaihtoehtoja ole, koska minua ei haluta enää tukea ja turvata. Minut jätettiin täysin yksin ongelmieni, tunteideni, suruni, ikäväni, tuskani, ahdistukseni, masennukseni ja Sen Pahan kanssa. Henkisesti tunnen lähes jatkuvasti olevani yksinäinen ja yksin. Sitä se ei kuitenkaan ole ollut fyysisellä tasolla, sillä olen sisimmässäni tiennyt, että jos minä tarvitsen apua, hän auttaa minua. Mutta ei enää. Siinä vaiheessa ymmärsin, että minut jätettiin fyysisesti yksin. Ja se tuntuu kamalalta. Minä en saa apua, vaikka sitä pyytäisin ja tarvitsisin. Minä en saa apua, vaan minut pakotetaan selviämään yksin, vaikka minä ja hän, joka minut jätti yksin tiedämme, etten minä selviä tästä kaikesta yksin, ilman häntä, hänen apuaan. Minä tarvitsen tukea, minä tarvitsen turvaa, minä tarvitsen apua. Fyysisesti. Ei kukaan selviä yksin, ei henkisesti eikä fyysisesti. Mutta ei varsinkaan fyysisesti. Se Paha saa minusta paljon helpommin otteen, koska olen kaksin sen kanssa. Minulla ei ole seuranani muita kuin Se Paha. Eikä minulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin hyväksyä se, että Se Paha kuiskailee jälleen korvaani, tarttuu käteeni, pyytää seuraamaan ja johdattaa minut kohti tuntematonta.

- - -  - - -

Tänään maanantaina, ennenkuin menin töihin, kävin ensin  koulun terveydenhoitajalla.
Nyt raadellut reiteni ovat verhoiltu paksuilla siteillä, ja kyynärsauvat makaavat lattialla.

18 kommenttia:

  1. Voimia! Sinnikkyyttä vaaditaan, sitähän sinulla on! <3

    ps. Vasemmassa sivupalkissa on pieni kirjoitusvirhe; WANNA FIND SOEMTHING ?

    Koeta jaksaa.

    - Pitempiaikainen lukijasi, K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Kyllä tämä tästä, niinkuin aina ennenkin ..

      Ps. Kiitos huomautuksesta .. :')

      Poista
  2. Tuli tässä mieleen, että alkoiko sun "ongelmat" vasta Jessen kuoleman jälkeen vai oliko niitä jo aiemmin ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tällaista samanlaista oli jo ennen Jessen kuolemaakin.

      Poista
  3. Miksi tarvitset kyynärsauvoja? :o

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä täältäkin! Vaikka tuntuu että vastustaa, on sinussa hurjasti voimavaroja. :)
    Pakko mainita vielä, että luen todella monia blogeja IHAN laidasta laitaan, ja tämä sinun blogisi ulkoasu on hienoin ehdottomasti kaikista. :)

    VastaaPoista
  5. Saako kysyä että mitä koulua käyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nurmijärven ammattiopistossahan minä, media-alalla opiskellen.

      Poista
  6. Voi sinä, pieni Perhonen. Perhonen, koska olet aivan uskomattoman kaunis ja suorastaan säteilevä. Siipesi saattavat olla väsyneet, mutta opit sinäkin vielä lentämään.

    Haluaisin ajaa pahan pois, tiedän mitä on elää sen kanssa päivästä toiseen. Olet vahva, vahvempi kuin se paha, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan ♥

    VastaaPoista
  7. Etkö sä voi tiedustella jostain, milloin sen opinto-oikeus päätöksen pitäisi tulla ? Jokatapauksessa en ottais hirveetä stressiä, oikeus saada pidennystä opintoaikaan on just tarkotettu vaikeisiin elämäntilanteisiin, kyl sä saat varmasti pidennystä. Aika uunoja päättäjiä jos et saa :P Ja varmaan kielteiseen päätökseen voi vielä hakee muutostakin...kuukauden päästä oot kyl opiskelemassa jos haluat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä tiedustellut asiaa moneen otteeseen, mutta ei niin ei :/ Toivon tosiaan että olisin opiskelemassa ..

      Poista
  8. Toivottavasti sua hoidetaan yksilöä ja tuota sun sairautta ei eristetä susta itsestäs, niinku itse näytät tekevän.

    VastaaPoista
  9. Paljon voimia sinne ja kyllä se valo vielä paistaa risukasaankin!

    VastaaPoista
  10. Toivottavasti pääset nyt ees liikkumaan/olemaan mukavammin. Muutenkin kaikkee hyvää + jaksamisia, uskon näkeväni sult viel iloisempiaki postauksia (: oot nii kova muija!

    VastaaPoista