• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kuvaterapia.

Aloitin käynnit kuvaterapiassa jo keväällä. Luulin kirjoittaneeni aiheesta tänne
blogiin jo ensimmäisen käyntikerran jälkeen, mutta enpä minä löytänytkään
aiheesta yhtäkään kirjoitettua / julkaistua blogitekstiä. Tämä oli hmmentävää
huomata, mutta nyt kuitenkin aloittamastani terapiamuodosta, kuvaterapiasta.

- - -  - - -

Olen tavannut kuvaterapeuttini vasta 2 kertaa. Kerran keväällä ennen kesälomaa, ja kerran kesäloman jälkeen. Kutsun häntä tästä eteenpäin Rouva Terapiaksi. Tapaamme hyvinkin epäsäännöllisesti, seuraava tapaamiseni hänen kanssaan on lokakuun alussa. Jännitin ensimmäistä tapaamistani, mutta en itse terapian, vaan henkilön takia joka tätä terapiaa minulle. Hän on diakoniatyöntekijä, enkä tunnetusti ole mikään jeesuksen tai ylipäätään minkäänlaisten uskontojen kannattaja. Jokaisella kuitenkit oma työnsä ja ajatusmaailmansa. Olen (valitettavasti) jo tottunut siihen, että jotkut ihmiset tuovat "himouskovaisuuttaan" jokaisessa mahdollisessa välissä esiin oikein tyrkyttäen sitä, mutta onneksi tämä vanhemman puoleinen nainen ei ole niitä ihmisiä.
   Suurempi syy Rouva Terapiasta johtuvaan jännitykseen oli kuitenkin se, että hän on työskennellyt (ja taitaa työskennellä edelleen) säännöllisesti sijaisperheeni, lähemmin kai sijaisäitini parissa. Siitä kuitenkaan sen enempää. Nainen on luotettava ja onhan hänellä vaitiolovelvollisuutensa, joten asiani eivät kantaudu sijaisäitini korviin vaikka mitä juttuja Rouva Terapialle kertoisinkin. Asia ei siis ole sen koommin haitannut enää millään tavalla. En tosin luota vaitiolovelvollisiin ihmisiinkään enää täysin, sillä asioideni parissa työskentelevä sossutantta on rikkonut kohdallani vaitiolovelvollisuutta kertoneensa "vahingossa" yksityisiä asioitani sijaisäidilleni, vaikka olen painottanut jok'ikisellä kerralla kun olen tämän perkeleen sossupaarman tavannut, että pitää turpansa kiinni minun asioistani. Sosiaalitoimisto ei edes tiedä kaikkea mitä olen tukihenkilöni kanssa puhunut, sillä kielsin häntä puhumasta tietyistä kertomistani asioitani. En yksinkertaisesti enää luota heihin.

Mutta nyt kuitenkin takaisin kuvaterapiaan. Ensimmäisellä kerralla Rouva Terapia pyysi minua selaamaan kuvakortteja, jossa oli kuvia ihan perus jutuista. Rappusista, ikkunoista, kasveista, seinistä yms. Ensin hän halusi minun valitsevan kuvan, joka kuvastaa mielestäni nykyistä elämäntilannettani. Sitten hän pyysti valitsemaan kuvaavan kuvan menneisyydestäni ja tietenkin myös toive -tulevaisuudestani. Oli hämmentävää huomata, miten selatessani kortteja eri kuvat toivat mieleeni erilaisia ajatuksia, nostattivat tiettyjä tuntemuksia ja muuta vastaavaa. Valitsin kolme kuvaa, jotka olivat helppo valita, vaikka kuvia olikin kymmeniä erilaisia. Seuraavaksi käsittelimme sitten tietenkin sitä, miksi valitsin nämä kuvat. Mitä ajatuksia ne toivat mieleeni, mitä tuntemuksia ja mitä tietyt asiat kuvissa mahdollisesti symboloivat menneisyydessäni, nykyisyydessäni ja tulevaisuudessani. Tämä oli todella, todella mielenkiintoista ja oikeasti terapeuttinen tapa käsitellä elämän tapahtumia ja ennen kaikkea puhua niistä ja tunnistaa omat tunteensa. En muista ensimmäisestä tapaamisestamme oikeastaan sen enempää kuin nuo valitsemani valokuvat ja sen, että keskustelimme Rouva Terapian kanssa varmaan puolisen tuntia aiheesta sijaisäitini, minun ja hänen välisestä suhteestamme, ajatuksistani ja tuntemuksistani hänen suhteensa.
   Seuraavalla, eli viimeisimmällä tapaamiskerralla aikaa oli kulunut edellisestä tapaamisestamme n. 3 kuukautta. Ja kuten olin odottanutkin, nyt Rouva Terapia pyysi minua valitsemaan uudestaan kuvat, jotka kuvastaisivat tällähetkellä mielestäni menneisyyttäni, nykyisyyttäni ja toive -tulevaisuuttani. Ja kyllä, kuvat jotka tällä kertaa valitsin, olivat eri kuvia kuin ensimmäisellä kerralla. Oikeastaan kaksi kuvaa olivat samoja, mitä valitsin viime kerralla, mutta ne eivät olleet enää samassa paikassa. Oli mielenkiintoista huomata, miten eritavalla kuvia lukee jonkin ajan kuluttua, että mitä mielikuvia, ajatuksia ja tuntemuksia ne herättävätkin.

- - -  - - -

Viimeisimmän tapaamiskertamme lopussa hän pyysi minua miettimään seuraavaksi 
kerraksi omaa identiteettiäni. Istuttuani hetken aikaa tuijottaen tyhjyyteen, totesin 
"Nyt pistit kyllä perkeleen pahan" ja raavin päätäni miettelijäänä. Kuvaterapian 
jälkeisen päivän vietinkin tietokoneeni ääressä lukien juttuja ihmisen identiteetistä ..


Identiteetin kehittyminen edellyttää, että ihminen pääsee kokeilemaan erilaisia asioita, näkemään mahdollisuuksia, pohtimaan monenlaisia ajatusmaailmoja ja valitsemaan niiden väliltä. Vanhempien rooli kehityksen alkuvaiheessa on tärkeä. Nuoret tarvitsevat tukea siinä vaiheessa, kun he murrosiässä alkavat verrata perheen arvoja muun maailman tarjontaan. Vanhempien tulisi tällöin ymmärtää ja sietää se, että nuoret voivat kyseenalaistaa vanhempiensa arvot ja tehdä toisenlaisia valintoja kuin nämä.
   Vanhemmat saattavat avata tai sulkea nuoren mahdollisuuksia maailmankuvan rakentamisessa uskonnollisen, ideologisen tai ammatillisen taustansa vuoksi. Tämä voi johtaa siihen, ettei identiteetti välttämättä olekaan oma vaan omaksuttu niin että ihmisen elämästä tulee muiden asettamien odotusten suorittamista. Omaksuttu identiteetti on tällöin ihmiselle taakka. Omaksutun identiteetin varassa elävät ovat hyvin auktoriteettiuskoisia eli tekevät kyseenalaistamatta, mitä käsketään. Identiteetti on vahva ja kypsä silloin, kun ihminen tuntee pystyvänsä toteuttamaan itseään ja elää sopusoinnussa itsensä, valintojensa ja arvojensa kanssa kaikilla elämän alueilla. Jos identiteetti on kunnossa, ihminen kestää luhistumatta kriisejä, kuten avioeroa ja työttömyyttä. Vahva identiteetti kasvattaa myös joustavuutta, muutosten sietoa ja menestystä työelämässä.

10 kommenttia:

  1. kuullostaa aika mielenkiintoselta terapiamuodolta, ja itseasassa myös aika toimivalta :o ! mikä oli sun ensimmäinen ajatus kuvaterapiasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totesin itsekkin heti ensimmäisen kerran jälkeen että aika toimivahan tämä terapiamuoto on ! Ensimmäinen ajatukseni oli iso kysymysmerkki .. :'D

      Poista
  2. Mitä on kuvaterapia (tarkemmin sanottuna)? Onko tälle terapialle virallisempaa nimeä? Ja miten tähän kuvaterapiaan "pääsee"/minkä kautta? Tää kuulostaa tosi kiinnostavalta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa sen tarkemmin tuota oikein selittää .. :( Tietääkseni virallisempaa nimeä ei ole, mutta enköhän minä tämänkin asian selvitä lähiaikoina. Sijaisäitini ehdotti tätä minulle, antoi terapeutin yhteystiedot ja siitä sitten lähdettiin :)

      Poista
  3. Vitsi toi kuvaterapia olis varmaa mielekkäämpää ku tavallinen löpinäterapia. Ei vaan taida meillä päin olla tollasta tarjontaa.. :(

    Identiteetin kanssa kyllä menee sormi suuhun itellä vähä vieläki, yhessä välissä olin ihan hukassa että kukaha ihme mää oon. Nyt pikku hiljaa on alkanu tuntemaa ittesä uudestaan. Tekeekö tää aikuistuminen sen sitte ku tuntuu että vuos vuodelta tulee ajatusmaailma erilaiseks? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asun aika pienellä paikkakunnalla, ja ihmettelin suuresti että tällainen mahdollisuus ilmestyi eteeni kuin tyhjästä .. :o
      Tuo ajatusmaailman vuosi vuodelta vaan erilaiseksi muuttuminen on täälläkin ihan tuttu juttu ! :'D

      Poista
    2. Hmm, täytyy ens kerralla ehkä ihan kysästä terpalta että sattusko olemaan! :)

      Poista
  4. Musta tuntuu että oisin lukenut kyllä "Rouva Terapiasta" aikaisemmin? Muistankohan väärin..joka tapauksessa toi kuvaterapia kuulostaa tosi mielenkiintoselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikealla puolella sivupalkissa on ihmisiä joista saatan täällä puhua. Entistä psykiatriani kutsuin Neiti Terapiaksi .. :)

      Poista
  5. Ai niinpäs olikin! Selaan kännykällä niin en tuota sivupalkkia näe..:)

    VastaaPoista