• desireforthefuture.blogspot.fi

lauantai 21. joulukuuta 2013

Raskasta joulua !

Ai että, mikä stressituskaisuusahdistus sitä onkaan päällä .. "/@!?$#*; Ei tosin mikään ihme, olihan tämä jo odotettavissa. Täysin. Ei epäselvyyttä. Mutta silti; Stressaa, tuskastuttaa, ahdistaa. Perkeleen muutto ..
   Perjantaiaamuna kävimme Miehen kanssa tulevalla asunnollamme, ja minä allekirjoitin vuokrasopimuksen erillisten jatkosuunnitelmien saattelemana. Nyt vain odotan sitä päivää, että sosiaalitoimisto varmistaa uudelle vuokranantajalleni vuokravakuuden, jotta saan vihdoin käsiini ne odottamani uuden kotini avaimet. Sitten pääsemmekin tekemään sitä legendaarista pientä pintaremonttia, ja sitemmin muuttamaan ♡ !
   Aivan käsittämättömän upeaa on tilanteessani se, että tammikuussa maksan puolet nykyisen asuntoni, sekä tulevan asuntoni vuokrasta. Onneksi vuokranantajat ovat joskus näinkin joustavia tilanteen tullen ! Mutta nyt edessä on vielä se maksimaalisen paperi-, sekä puhelinsodan megamultihuipentuma Kelan ja Sosiaalitoimiston, ja kaikkien muiden paikkojen kanssa, joita yksinomaan osoitteeni vaihto, sekä yhteen Miehen kanssa muuttaminen koskee. Tätä ylimääräisten sydämenlyöntien määrää .. Enkä minä ole ainoa, joka niitä on alkanut viimepäivien aikana saamaan. Myös Mies on alkanut stressaamaan aivan helvetisti tulevaa muuttoa, vaikka ensin hän vaikuttikin ottavan tämän tulevan elämäntilanteen muutoksen huomattavasti rennommin kuin minä. Mutta stressi olikin vain päättänyt iskeä häneen hieman salakavalammin, hipihiljaa hiipien .. Mutta onneksi tämä on täysin normaalia, oli kyse sitten ihan kenestä tahansa. Ja tästä muistuttelemme toisiamme jatkuvasti, jos toisella meistä meinaa mennä ajatukset sekaisin ja täysin umpisolmuun kaikkien niiden mietintöjen ja suunnitelmien kanssa.

- - -  - - -

Alla olevan tekstin kopioin vuoden 2012 lopussa julkaisemastani postauksesta koskien joulua.

" Voisin kertoa siitä, kun sain tietää äitini kuolemasta. Oli vuosi 2008. 24.12. Jouluaatto.

"Oona, lähetkö sä mukaan viemään teijän äitille joululahjoja?" Sijaisäitini kysyy alakerrasta. "No en 
lähe. Mä en haluu nähä sitä." Vastasin yläkerrasta, omasta huoneestani tietokoneen äärestä. Ja sitten 
he lähtivät pikkusiskoni ja pikkuveljeni kanssa. Aikaa kului. En muista kuinka kauan, mutta todella, todella 
kauan. Kunnes kuulin ulko-oven avautuvan. En vaivautunut edes nousemaan tietokoneeni äärestä, josta 
juuri silloin soi Nightwishin kappale Sleeping sun. Mutta sitten kuulin lohdutonta itkua, huutoitkua. 
Hetkeksi minä jähmetyin niille sijoilleni. En muista mitä ajattelin sillä hetkellä, kun olin jo puolessavälissä 
rappuja pysähtyneenä katsomaan, kun siskoni ja veljeni itkivät eteisessä sijaisäitini vieressä, joka lähes-
tulkoon pyöri ympyrää täysin hysteerisenä. "Mitä helvettiä siellä tapahtu?!" Ja juoksin ottamaan 
pikkusisarukseni syleilyyni. Sijaisäitini katsoi minua lasittunein silmin. Se hetki tuntui ikuisuudelta, 
kun hän nieli kyyneleensä ja sai sanottua ne sydämeni hetkeksi pysäyttävät sanat. "Teidän äiti on kuollu.
Kyyenleeni vuosivat, huusin, kiroilin, hakkasin nyrkein eteisen kaapinovia ja juoksin takaisin yläkertaan 
omaan huoneeseeni. Itkin sitä samaa huutoitkua kuin pikkusisarukseni ja hetken itkettyäni ja huudettuani, 
tartuin kännykkääni. Soitin Jesselle. Soitin Miksulle. Olin paniikissa. Se ei voinut olla totta. Ei, ei, ei !

Enempää en siitä päivästä muista. Ja siitä päivästä lähtien joulu ei enää ollut joulu, vaan  äitini 
kuolinpäivä. Sen jälkeen lahjat eivät tuntuneet miltään. Joulu, minkä pitäisi olla antamisen juhlaa, 
olikin vienyt meiltä oman äitimme. Enkä minä mennyt mukaan. Minun olisi pitänyt olla siellä siskoni 
ja veljeni tukena. Vaikka viimeiset sanat, jotka äitini minulle sanoi, olivat "Hyvää loppuelämää". "

Tuleva joulu on ensimmäinen, jota vietämme kunnolla äitini kuolemanjälkeen. Sijaisäitini (äitini sisko)
on pakoillut joulua lähtemällä Espanjaan, lappiin tai jonnekkin muualle, mutta nyt edessä on perhejoulu, jota Sijaisäitini haluaa viettää, jonka hän haluaa meille lapsilleen antaa. 5 vuotta se kesti. Mutta ymmärrän
häntä täysin, hänen reaktionsa on ollut täysinymmärrettävä, enkä todellakaan moiti häntä siitä. Oman siskon
menetys on varmasti kamalaa .. Ja vaikka itse en joulusta edes perusta millään muotoa, haluan aina viettää
sen perheeni kanssa. Ehkä juurikin siitä syystä, mitä vuoden 2008 jouluaattona tapahtui. Niin ainakin luulen ..

Mutta tästä enää sen enempää, toivottavasti teillä tulee olemaan hyvä joulu, sekä tuleva vuoden vaihde ♡ !


- - -  - - -

Oona kuittaa, xoxo !

9 kommenttia:

  1. Ymmärrän täysin, miksi haluat viettää joulun perheen kesken. Itseasiassa omakin äitini kuoli jouluaattona. Sain kamalan kohtauksen, kun serkkuni ei vietäkään tätä joulua kanssamme, vaikka onhan se ymmärrettävää, kun toinen on kuitenkin jo lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä ja omaa tyttöystävän. Kuitenkin on jäänyt pelko siitä, että joulu jonkun kanssa saattaa tosiaan olla se viimeinen. Äh, menipä selitellyksi. Tsemppiä myös hirmusti muuton kanssa! Normaaliahan se on stressata siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon jaksamisia joulun suhteen myös siis sinne ;_; ♥ Kamalaa, mikä sattuma että molempien äidit ovat lähteneet samana päivänä ..

      Poista
  2. Aloin itkeä kesken tekstin, todella koskettavasti kirjoitit ja kun oma äitini kuoli kaksi viikkoa ennen sinun äitiäsi, tunnen myös sen kivun, jonka itse tunsin kun kuulin ne sanat. "Äiti on kuollut".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Owh .. ;_; Paljon jaksamisia sinne ♥ !

      Poista
  3. uskomatonta että muut joutuu ottamaan pankista lainan takuuvuokraan, mutta joillekkin se annetaan ilmaiseksi.
    on se vaa niin reilua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei lainkaan ! Kyllä me sen takuun maksamme, sosiaalitoimisto vain takaa sen. Netistä löytyy varmasti enemmän tietoa tästä. Mitään ilmaista rahaa ei ole jaossa tämä suhteen. Tiedoksi vain ..

      Poista
  4. Tsemppiä paljon tulevaan muuttoon ja elämäntilanteen muutokseen ja muuhun hullunmyllyyn!! ♥
    Muuttaminen ja suomen tukiraha-virastojen ja tätien ja setien ja puhelinaikojan ja muun pyrokratian kanssa säätäminen on kyllä yhtä tuskaa..argh. No olipas lohduttavaa. x) ..mutta mahtavaa, ettei tule päällekäisvuokria, itse kun sellaista on joutunut maksamaan, on ihan kusessa..no yleensäkin jos minimillä pitkään eläneelle tulee mitään ylimääräistä kulua.

    Ensimmäistä kertaa lueskelin tuota äitisi kuoleman tapausta..empä siihen osaa mitään sanoa ja oma kokemus on se, ettei siihen oikein kukaan muu voikaan sanoa mitään kovin järkevää..kaikki tuntuu lähinnä joltain tekopyhältä tai rupeaa ärsyttämään. Toivon teidän perheelle kuitenkin vuosien jälkeen mukavaa yhdessäoloa. ♥ ♥

    ~ Frillycakes ~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saija jälleen kerran ihanasta kommentista. Pus ♥ !

      Poista
  5. Ääh, aloin itkemään tätä tekstiä lukiessani. Oma äitini ei ole kuollut, mutta voin kuvitella millaista tuskaa ja kipua se on.

    VastaaPoista